Tein tuos joutesani kissoolle pienen blonditestin. Tarina alakaa äijän vaelluskengistä ja päättyy pyykinpesupallohon. Eli kuten mulla on usein tapana, etenki puhues, lähären liikkeelle esihistoriallisista taustatapahtumista kunnes (mun mielestä) loogisesti päästään itte aiheeseen.

 

Elikkäs ne vaelluskengät. Äijä joskus aikaa sitte hommas vaelluskengät ihan varta vaste, että voi ne jättää tänne Isojoelle, ettei aina tartte raahata niitä mukana Turusta ku tää reissataan. Meillä taas on aika usein tapana pitää kaikenmoisia piha- ja muita rönttäkenkiä tuos verannalla. No eikähän yks kaunis kerta sitte ollu joku kulukukatti kussu äijän kenkihin ja voi iesus sitä lemua!

Siihen kusenhajuhun ei oo auttanu mikää, ei perusteellinen tuuletus, ei etikan kans läträäminen eikä pyykkikonees peseminen. Ainua, mikä ero oli pyykkikoneeseen laitetuis ja sieltä pihalle otetuis kengis, oli se, että toiseen pihalle otettuun kenkään oli jääny pesupallo sisälle.

Siitä on ny varmaan pitkälle yli vuosi ku ne kusijalakineet on jätetty makaahan isännän verstaan kätköihin. Tänään äijä sitte päätti tarttia niitä kun se halus sitä perhoonsa käyrä nakkelemas. Niinpä se etti kengät ja huomas, että täähän on pesupallo toises kengäs sisällä! Ja huomas se senki, että kengät haisi erelleen kissankuselle.

Eli ny on päästy pesupallohon, ja jos ny pääsis jo itte asiaan. Se pallo ku oli suht yksinkertasen mallinen, tasasen pyöriä paitti pohojasta sen verta lättänä että sen sai lattialle pystyyn, keksin pistää sinne pallohon vähä kissanraksuja ja kattoo, keksiikö meirän valopäät millä ne saa sieltä keploteltua parempiin suihin.

Kiinnostus oli kyllä valtava, palloo käytiin oikeen joukkuees nuuskimas ja tönimäs. Lopulta Kessu osotti olevansa vähä väläkympi ja sillä piisas yritystä, kun taas Simppa jäi mietteliäänä sivusta seuraahan, että tuleekahan tuosta ny mitää. Taikka sitte Simppa oli piiloviisas ja meinas, että jos toinen tekis hommat ja itte pääsis sitte vaan apajille ku raksut olis pirrastettu tuvan lattialle.



Kessu tunki välis käpälää, välis kuonoo pallohon mutta niin siinä sitte kävi, että raksun raksua ei jätkät saanu pallosta pihalle ja sitte lakkas koko touhu kiinnostamasta. Happamia, sano kettu pihilajanmarioosta!  Eli lopputulos oli se, että mun aktivointipallosta tuliki lopulta passivointipallo.