Aaahhahah ja ehhe hehe heee, et oikeen TERVEHDYS täältä tautien keskeltä! Voi ristus joo. Meillä kävi taas perinteiset, eli Rami oli viikonlopun kalareissulla ja mä menin poikien kans porukoille, ja kuten aina ennenki, Sisu tuli kipiäksi. Tällä kertaa jätkällä tulehtu molemmat silimät. 

Olin jo lauvantaina varma, että pyhänä täytyy käyrä tsekkaamas paikallisen tk:n päivystyksen palavelut, ja aattelin, että josko olis vaihteeksi menny Kauhajoelle ku taannoin saatiin vastaavas tilantees Kankaanpään puolella niin paskaa palavelua että jos ei ny aiva hengenmeno oo kysees ni sinne en kyllä mee enää ikänä, vaikka varmaan siä taas vastaanotto olis sitä luokkaa että se henki kerkiääs kumminki mennä siinä vängätes, että saako sinne tulla vai pitäskö käyttää oman kotopaikkakuntansa terveyspalaveluja. 

Sunnuntaiaamuna Sisun naama oli toki aika krapulaasen näkönen, pohorittiinki että siinäpä onki harvinaasen paljo isänsä näkönen poika (ottaen huomioon siis isännyksen sen hetkinen harrastus), mutta ku silimät ei enää vuotanukkaa vihreenkeltasenruskeenyököttävän väristä visvaa ni päätin kuskata poikaa tohtorille vasta kotio päästyämme maanantaina. 

Eileen Sisun silimät alakoki sopivasti uuresta vuotaa, joten lääkärireissu oli enemmän ku paikallansa. Ja ihanku ei silimätulehrukses olsi ollu viä tarpeeksi ni Sisulla oli myös toinen korva tulehtunu. Se saatto ollakki se perimmäänen syy, mikä ne silimäkki oli saanu kipiäksi. Ny on sitte poijalla päällä kuuri jos toinenki, ja nimenomaan se toinen saaki mun ja etenki Sisun hermot riekaleiksi. 

Sitä mä vaan ihimettelen että mihinä utopias elää lääkäri, joka määrää tommoselle noin kolomivuotiaalle silimätippakuurin, misä pitää suunnilleen pari ekaa päivää pistää niitä tippoja jopa 8 kertaa päiväs ja senki jäläkeen viä ainaki jotain viidesti??? Voihan se tietty toimia toisilla muksuulla, mutta jos joku viranomaanen näkis sen painiottelun, minkä päätteeksi mä koitan saara niitä tippoja ruikittua Sisun silimiin ni olisin varmaan jo linnas. Eikä muuten mut ku lopputulos on about sama jos mä pruuttaisin ne tipat suoraa viemäriin. Jos mä vaan niitten tiukasti umpeen puserrettujen silimäluomien päälle saan vähä roiskastua, ni heti ku Sisu saa kätensä vapaaksi ni sehän hinkkaa oikeen raivolla silimänsä kuiviksi ja sitä rataa.

No, saattaa olla että muutama lääkemolekyyli on maaliinsa löytäny ku tänään on taas välillä ollu rähämätön päivä. Ja tiä vaikka sama kuuri auttas tohon Sisun pienimuotoseen äitiriippuvuuteenki, kohtahan se inhoo ja pelekää mua ku ruttoo ku mä lähestyn sitä silimätippapipettieni kans. 

Mut ihanku tv-shopin mainokses: Eikä siinä vielä kaikki! Myös Urho rupes tänään marajaan korvakipua. Enste mä aattelin, että huomionkipiä se vaan on ku täs ny on vaahrottu Sisun taureista monta päivää. Toki mä pikkasen ihimettelin, että sen silimätippahärdellin nähtyänsä vois aatella, ettei muksu uskalla enää ikänä pukahtaakkaa mistää kivuistansa ettei joutusi samahan myllytykseen. Mut niinpä vain poika valitti korvaansa sen verta vakuuttavasti, että lähärettiin sitäki näyttähän lääkärille. Eikä se lopulta ollu turha reissu, niin vain palattiin kotio korvatulehrusdiagnoosin ja lääkekuurin kans. 

Paras setti oli tietysti kuitenki viä tulos: Ku palasin tänään ehtoomyöhällä kuoroharijotuksista, kysääsin, mites äijä oli saanu tenavat lääkittyä. "No mä sanoin Sisulle, että mee lattialle maate, nyt laitetaan silmätipat. Siihen se meni, piti silmät auki ja mä laitoin ne tipat." ANTEEKS MITÄÄÄÄÄ???!!!!!!!! Kyllä tää on sitte niin vitun väärä ihiminen kotiäitinä!!!