Ei ihan hyvää luvannu, ku poijat just viikonlopun erellä tuli kipiäksi, ku oli tulos vauvan nimiäiset sekä Urhon kaksvuotissynttärit. Mutta bileitä ei viittiny ruveta peruhunkaa, ku puolet vieraista oli tulos tänne pitkän matkan takaa Rio de Grandelta eli Isojoelta, ja ku Urhon kummien perheeseen on viä tulos lähiviikkoina perheenlisäystä, ni senkää takia ei olisi viittiny lykätä nuita juhulia, ettei ne olisi vahingos muuttunu samalla kaveripariskunnan vauvan 0-vuotissynttäreiksi :P

Ihan hyvää ei luvannu sekää, että perjantain ja lauvantain välisenä yönä vauva oli ainut, joka nukku niinku ihimiset, vaikkaki parin maitotankkauksen voimmalla. Mutta Urho kitisi ja poruutti pitkin yötä niin, että mun ja Ramin nukkumasaalis oli semmonen nelisen tuntia per perse. Niinpä oli hiukka sellanen olo lauvantaina, että tästä päivästä ei muuten tuu sitte hevon vittujakaan, ja aattelin, että mun on paree keskittää ajatukseni ainoastaan siihen, että miten pystyn oleen pillahtamatta itkuun tai oleen sanomatta kellekkää rumasti (ja pillahtamatta itkuun sen jäläkeen), etten pilaisi koko juhulapäivää. Mutta lopulta päivästä tuliki olosuhteisiin nähären ihan mukava.

Tottahan Urho ny kiukutteli, oli väsyny ja nääntyny ku kuumetta pukkas eikä ruoka ollu kelevannu oikeen koko päivänä, mutta olipa sillä tää morsian seuranaan plus tietenki muut vieraat, eli tulevat appivanhemmat (vauvan kummit), kaikki isovanhemmat, mun äitin vanhemmat, eno emäntineen sekä täti.

Vauva edes onneksi käyttäyty kuten vauvat yleensä, se otti jumalattoman pitkät päikkärit ja heräs sopivasti siinä main, ku kaikki vieraat oli koolla. Sitte otettiin tissistä pikku maitosiivut, paljastettiin vauvalle valittu nimi ja siirryttiin kahavipöyrän antimiin sekä vapaamuotoseen seurusteluun iliman sen enempiä seremoonioita.

Päätettiin jatkaa jäänmurtajalinjalla, eli vauvan nimeksi tuli Sisu Eerikki. Alunperinhän Urhon nimee ei valittu jäänmurtajien perusteella, vaan tuo "teema" keksittiin vasta sitte, ku Urho oli ollu nimettynä jo hyvän aikaa. Mä olisin kyllä kannattanu nimee Tarmo, mutta ku Rami ilimotti tiukasti, että "mä en kyllä mitää Tarmoo käteeni tatuoi" (Ramilla siis on Urho-tatska toises kädes), ni pakko oli taipua. Sisu-nimen ainua miinus oli se, että Ramin suvus on jo yks Sisu-niminen tenava, ja sukunimiki on viä sama ku meillä. Mutta ku Sampot ja Otsot sun muut murtajaeherokkaat ei oikeen napannu, ni Sisu oli oikeestaan ainut vaihtoehto, joka miellytti sekä mua että Ramia.

Toisen nimen kans saatiinki veivata kauvan, montaa (huonoo) vaihtoehtoo kyllä pyöriteltiin, taikka enimmäkseen mä pyörittelin ja Rami hylykäs. Lopulta se hyväksy tuon Eerikki-nimen, joka on kombinaatio meirän isien toisista nimistä :) Ku ihan tarkkoja ollaan, sekä nimee Sisu että Eerikki koitettiin sovitella jo Urhollekki, että tavallaan Sisu "joutu" vastaanottahan veljeltänsä jääneet jämät, vähä niinku se joutuu varmaan koko lapsuutensa käyttähän veljensä vanhat vaatteet :D Hyvänä todisteena tästä on seuraava kuva, misä Sisulla on päällä sama juhulapuku, joka oli jo Urholla omis nimiääsisänsä :D Mutta käytetäänhän kastemekkojaki moneen kertahan, joskus kaikki suvun ipanat kastetaan sama mekko päällä. Tuos meirän "mekos" on vaan se huono puoli, että se ei ehkä tyttölapsille häävisti sovi, ellei ny satu oleen joku sukupuolineutraalin kasvatuksen nimeen vannova vastarannankiiski!

Hip hei! Pannaas jalaalla koriasti!

Siinäpä päivä sitte meni muksujen touhaaluja ihimetelles, mut seuraava yö ei ihan niin iisisti mennykkää. Urho taas kitisi pitkin yötä, vieläpä erellistä yötä enemmän. Kaverit, jokka siis oli tää yötä, oli varmaan kohteliaita eikä ainakaa myöntäny heräilleensä Urhon huuteluihin, mutta mä oon ainaki heränny yöllä noin sata kertaa plus tietty nuo pakolliset vauvan syötöt siihen päälle. Rami ei kuitenkaa heränny vissiin kertaakaa, johtuen tosin siitä, että se on tuskin eres onnistunu nukahtaan kun se meni yöksi nukkuun, tai tarkotan tietysti valavoon Urhon huoneeseen :P

Mutta vähän väsyneestä fiiliksestä huolimatta tänäänki oli ihan mukavaa ku kaverit oli aamupäivän tää, ja porukat ja mamma ja pappa tuli kans viä poikkeehen meillä ennenku Isojoelle palasivat. Rami vaan rupes osottaan kans sairastumisen merkkiä ja mitäs minä siihen, no tietenki orotan että koska on mun vuoro tulla kipiäksi! Urhon tauti ei oo merkittävästi laantunu, ainakaa siitä päätellen että se oli ainaki viä aamulla kuumees, ruoka ei kelepaa eikä oikeen mikää muukaa... Urho tarjoo lähes kaikkeen ratkasuksi sitä, että heittäytyy lattialle seliuun rimpuileen ja huutahan. Onneksi se sai synttärilahajaksi aika paljo uusia leluja, niin että välillä se uppoutuu niitä näpräähän ja unohtaa tinttaamisen eres hetkeksi.

Sisullaki on selekeesti jotain turnausväsymystä, se tuos aamupäivällä nukahti kummitätinsä sylihin joskus kymmenen tienoilla ja nukku johki tonne neljään asti, mitä ny pari kertaa tankkas vähä maitoo välis vaan. Ja tuskin se kahta tuntia oli hereillä kun se nukkuu taas. Kai se sitte kostoks valavoo ens yön, mutta lieneekö tuonkaa väliä, Urho ainaki vaikuttaa olevan viä siinä mallis, ettei se kuitenkaa anna kenenkää nukkua ens yönäkää, niin että valavotaan sitte oikeen koko perheen voimin!

Onneksi oli tota flunssanpaskaa lukuunottamatta sen verran kiva viikonvaihre, ettei ihan pahasti vituta. Muuten meinaan olis voinu tulla tähän vähä negatiivisempaaki tekstiä!