Tulin tuos eileen porukoille alotteleen joulun viettoo. Tai ei täs vietosta viä voi puhua, vaan lähinnä valamisteluista. Tehtävälista täyrellisen joulun saavuttamiseksi on pitkä ku näläkävuosi, ja jos mä saisin päättää ni mä viivaisin sieltä ylitte puolet ennenku kyseisiä hommia olis eres tehty, mutta kun mä en saa päättää ni ei auta muuta ku viivailla töitä yli vasta sen jäläkeen, ku ne on oikeesti tehtynä.

Onhan se ny toki kiva, että joskus johki päivään panostetaan enempi ku keskiverto viikonloppuun, mutta jos pitäs vetää raja siihen kohtaan, misä menee panostuksen ja vouhotuksen ero, ni mä varmaan piirrustaisin sen linjan aika paljo alemma ku moni muu. Saa nähärä, tuoko esimerkiks ens vuonna vähä uutta hohtoo joulun viettoon, ku mukana on pitkästä aikaa lapsiaki. Eipä oo meinaan mukuloota näkyny meirän joulukuvaelmas sen jäläkeen, ku itte rupesin olehen liika vanha ollakseni kakara.

No, jos ja kun ei viä tänä jouluna sukuhun saatu uutta verta, ni onpa eres sen tulevan mukulan vermeet täyttämäs huushollia... Pyykkäsin äitin kans kolome koneellista vauvanvaatteita ja ainaki yks satsi jäi viä huomiselle orottaan, että saatas pyykkitelineeseen taas tilaa. Näyttäs siltä, ettei ainakaa vaateostoksille tartte lähtiä ensimmääsenä ku saa muksun kainaloonsa. Ellei sitte lasketa, että tarttis sen lapsen äitiki johki verhota sen jäläkeen, ku nää äitiyskuteet ei enää oo kuuminta hottia! Ku mun tuurilla ei kuitenkaa kaappiin säästetyista vanhoista vaatteista sovi ykskää mun päälleni enää ikänä, varmaan saa kaikki sukkia myöten pistää uusiks ku kroppa lakkaa lopullisesti muistuttamasta ihimistä! Vaikka on se ihimisyys tainnu karista jo tovi sitte, ei täs uskalla mihkää meren rantaankaa enää mennä tai kohta saa harppuunan kylykeensä.

Mut eipä täs oikeestaan tän ihimeempiä. Ruokien laittelua, kaupas käymistä, leivontaa, siivoilua, vähä koristeluja... Ja aamusin saa kynsiä Veikkauksen joulukalenterista luukun auki ja toivoo, jos kerranki kohoralle osuus kunnon potti, ni vois vaikka niitä uusia vaatteita ostaa sitte ku tästä mahasta eres osittain vapautuu.

Rami pääsee osalliseksi näistä joulukinkereistä vasta vähä viiveellä. Ku sillä on semmostaki ihimeellistä päiväohojelmaa, ku TYÖ. Tänään se tosin pohoriskeli, että josko pitääs talaviloman täs joulun kieppeis, ni se pääsis tulehen tänne vähä ennemmin ku vasta aatonaattona :) Kai sillä on mua niin ikävä, ettei se jaksa olla yksin kotona puoltatoista viikkoo... tai sitte sillä on vaan niin palava hinku päästä kans sekaantuhun meirän jouluvalamisteluihin, ku on vähintään yhtä innokas joulun juhulistaja ku mäki :P Tai ehkä perimmäänen syy pitää talaviloma täs kohtaa on se, että alunperin oli puhe, että Rami pitäs lomansa sitte ku toukka on kuoriutunu. Mut jos käyttää lomat pois etukäteen, ni eipähän tartte olla montaa päivää kotona kuuntelemas ulvovan sinappikoneen meteliä vaan pääsee työpaikalle pakohon! :D