Oon täs ollu taas "lomaalemas" Isojoella reilun viikon verran, enkä oikeen oo joutanu kiriotteleen. Tai no ihanku mulla olis joku kauhia kiire koko aika, no ei tosiaan oo vaan ei oo tapahtunu mitää kovinkaan suurenmoista, mistä olis erikseen innostunu jaaritteleen. Niinpä aattelin, että pitääkseni tän blogin eres vähä elävääsenä heitän tähän ny pienen raapasun lomakuulumisia. Niin, Ramilla siis on loma, eli sillä on varmaan ollukki kolome aika laillaki normaalista poikkeevaa viikkoo kun taas mun elämäs ny ei ihan hirveetä muutosta tee vaikka tällä planeetalla joku sattuuki pitähän lomaa. Tää on tätä samaa kotileikkiä kumminki aina vaan.

Lomansa alakupääs Rami koitti epätoivosesti lyhentää kotona tekemättömien töiren listaa, enste yksin, sitte parina päivänä porukoittensa ja sitte pari kolome päivää mun porukoitten avustuksella. Sitte Rami sai taas puuhastella pari päivää keskenänsä, ku mä hyppäsin Urhon kans porukoitten jousille ja tulin Isojoelle. Rami seuras sitte myöhemmin peräs.

Vähä pientä lomantuntua tuli elämään täs alakuviikosta, ku matkattiin Keskisen Vesan pikku putiikin kautta Ähtäriin. Porukat oli siis matkas mukana, ei tuos reissus varmaan muuten olis ehtiny mitää rentoutua. Eläintarhas me ei siä Ähtäris käyny tällä kertaa, mutta hotellin kylypyläs ja ravintolas oli meille ihan tarpeeksi huvituksia.

Tosiaan, mietin sitä uimas käymistäki, että mähän olisin yksin tullu hulluksi jo pukuhuonees, ku olis samaan aikaan pitäny riisua ittensä ja mukulansa, ja samalla estäen mukulaa karkaamasta ja nielemästä pukukaapin avainta. Ja sitte taas suihkun puolella olis erelleen pitäny pitää muksu kären ulottuvilla ja estää sitä kaatumasta ja halakomasta päätänsä, sitte olis pitäny käyrä suihkus ja sen jäläkeen yrittää kiskoo ittensä ja muksun märän kropan verhoksi uikkarit. Ei olisi kyllä tullu mitää, etenki ku muutenki saa joka liikahruksensa kans olla varovainen ku tää maha on keriinny jo kasvaa semmoseksi möykyksi, joka on aina tiellä, vaikka kulkisin perse edellä! (Ja persehän ny vasta tiellä onki ku meikä peruuttaa.) Mutta ku oli apukäsiä matkas, ni reissu tuntu vähä muultaki ku väkisin vääntämiseltä!

Mut mikähän siinä on, että jos vain vähäki perheellisen elämäs on arkipäivien seas muutama harva päivä, tai edes hetki, jolloin nauttii olostansa ihan tosissaan, ni viimeistään vuorokauren sisällä ilonpilikahruksesta tulee lunta tupahan? Hyvin menneen reissun päälle Urho tietenki huusi ja riekku seuraavana yönä ja kun sen vain sai takasi unten maille, ni ittellä oli jotenki vaikia olo eikä tullu uni.

Ku tuosta reissusta päivä toivuttiin, menin Ramin kans mökille yöksi ja poika jäi mummon ja papan riemuksi niitten hoiviin. Mökillä oli hyvinki rattosaa kaharestaan: kalastettiin joella ja jopa saatiin pikkusen saalistaki, paistettiin muurikalla perunoita, sian ulukofilettä ja pekonia (ja oli muute jumalauta kaiken sen närästyksen arvonen retkiruoka!!!) ja ehtoon päätteeksi lämmitettiin sauna ja palju ja lopulta nukuttiin yö  ku murmelit mukavan viliposes mökis!

Kohta herättyämme palailtiin porukoitten työ ja siä meitä oli vastas räkää valuva ja kuumeinen pikkusälli, joka oli herättäny porukat kolomesti erellisen yön aikana... Ihan tehokas muistutus taas elämän ilojen katoavaisuuresta.

Täksi päivää olis taas mukavaa luvas, tai no osa mukavuuksista meni jo ku käytiin mamman ja papan tykönä, mamma oli ihan Ramia ajatellen valamistanu läskisoosia ja jäläkkäriksi oli taivaallisen hyvää rahkaa. Ehtoopäivästä kaverin pitäs ukkonsa ja muksunsa kans tulla meille ja tarkotus olis teherä talakootöinä pitsaa! Huh, jo pelekkä ajatuski saa mahannahkan ratkeileen! Ja ennenku kukaa ehtii ihimetellä, että minkä takia meille tulee lapsivieraita ku oma mukula on kipiä, ni ei hätää, vieraileva tähti on ilimeisesti saman taurin kynsis ollu jo usiamman päivän, niin että tenavat saa ihan vapaasti lääppiä toisiansa eikä ne siitä taira enää pöhkömmiksi tulla :)

Huomisesta en tietenkää osaa tähän ny ennustaa muutaku sen, että sitte olis taas aika palailla kotio ku Ramin loma vetelee viimesiänsä. Mutta jos tästä päivästä tulee yhtä kiva ku kuvittelen, ni ens yö on torennäkösesti suoraa helevetistä ja varmaan päivä sitä myöte, tai jostain muusta syystä menee pieleen.

Mä jotenki tajuaisin sen, että jos mä olisin käyny ryyppäämäs ja viettäny oikeen railakkaan ja ratkiriemukkaan bileillan, ni sehän ny on seleviö että seuraavana päivänä olis jäätävä krapula ja morkkis, muksu käyttäytyys ku riiviö, seinät kaatuis päälle ja vitutus olis niin mojova, että heikoimmalla hetkellä olis meleki valamis lupaahan, ettei enää ikänä mee juhuliin lotraahan viinan kans. Mut mä oon vissiin maaliskuus vetäny erelliset pöhönät ja varmaan jonku vuoden 2059 maaliskuus tulee seuraava tilaisuus päästä irrotteleen, ni miten se siltiki menee niin, että hauskan päivän jäläkeen tulee varmaan joku ihime muistutus siitä, että elämä on kyllä oikeestaan yhtä helevettiä, älä eres yritä nauttia siitä?!

Ei luulis olevan liian paha vaatimus, että jos mä ny joskus onnistun viettään iloisen päivän, välillä iliman lasta ja välillä jopa lapsen KANSSA, ni että sais eres sen seuraavan päivän olla ihan rauhas tasasen arjen paris ja huokaalla tyytyvääsenä, että olipas kivaa, kyllä taas jaksaa. Sen sijaan se seuraava päivä on AINA jotenki tavallisuuresta vittumaisempi ja se mukavalla erellispäivällä ansaittu virtapiikki hupenee samantien ku elämä näyttää perseensä.

Kohta mulla on kaks kakaraa ja jos näinki vähäsestä vapaa-ajasta on maharollista viä ottaa jotain pois, ni se taatusti otetaan pois kunhan se toinen muksu on syntyny, plus että se ihan tavallinen arkiki muuttuu tästä viä entistä haasteellisemmaksi kaharen pienen mukulan kans, ni sitte ainaki olis hienoo päästä nauttihin jostain harvinaisista rentoutumisen hetkistä (jotka voidaan jatkos laskee varmaan sekunneis eikä päivis tai eres tunneis) iliman, että heti se kostautuu.

Mut pitää varmaan ajatella samaan tapaan ku joskus ennen muinoin, ku viä joskus oli sosiaalista elämää, bileitä ja humalahakuusta juomista, että "tästä varmaan tulee huomenna krapula, mutta murehritaan sitä vasta huomenna" :P