Olin menos uuresta naimisiin tulevana viikonloppuna ja tiesin, että mulle järjestettääs Isojoella polttarit. Mulla ei ollu varsinaisesti ketää kaasoo, eikä unes selevinny, kenenkä kans olin menos naimisiin. Yks lapsuurenaikanen isojokinen kaveri kyseli, että mikä päivä mulle sopis polttareitten pitäminen, ja mä tuumin, että no mä ajattelin, että käviskö tänään. No ei muutaku tuumasta toimeen!

Oltiin Isojoen keskustas josain isos rakennukses, ihanku josain kauppakeskukses. Paikalle tupsahti vain pari kaveria tän polttareitten järkkääjän lisäksi ja mä vähä harmittelin, että onpa vähä porukkaa. Mut toisaalta, ehkei kaverit Turun suunnasta oo päässy tulehen tänne asti. Mietiin, että mut varmaan puetaan johki hassuun asuun.

Mentiin sen kauppakeskuksen eteiseen ja siä oli valtava villapaita, josa luki isolla, että POHOJAMMAALTA PERKELE! Se paita oli siis suunnilleen mun korkunen, ja se oli niin jäykkä, että se pysy ittestään "pystys". Mä sitte sukelsin sinne paitaan ja sen helemat laahas maata ja hiat sai kääriä monelle rullalle, että sai käret näkyviin. Paita oli painava ja jäykkä, mutta myös lämmin ja se oli ihan hyvä, koska pihalla oli 20 astetta pakkasta. Mä olin ku mikäki pingviini sen jättipairan kans.

Lähärettiin ulos ja mut vietiin jonku auton työ. Jaaha, nyt siis lähärettäs johki. Erelleen ihimettelin, että onpa vaisut kekkerit, ku juhulimas on vain 4 tyyppiä. Mietiin, millaset polttarit mulla oli ollu ku olin menos ekaa kertaa naimisiin. Mietiin myös, että enpä olisi uskonu, että tuun menehen joskus naimisiin toisenki kerran, mutta elämäs ny tapahtuu asioita, joita ei osaa ennalta arvata.


Täs välis heräsin, mutta ku jatkoin nukkumista, uniki jatku, tai emmä tiä oliko se ihan samaa unta enää mutta aihe ainaki pysy samana.


Oli kesä. Olin mun toisen enon ja papan kans ajelemas autolla. Mulla oli autos myös mun toinen kissa, Kessu, mukana. Oli mun polttaripäivä ja pappa oli järjestäny mulle jonku "tehtävän", mikä mun piti suorittaa. Ajeltiin papan kotokylälle ja käännyttiin jollekki tielle, misä en ollu koskaa aikasemmin käyny. Pääryttiin jonku vanhan rakennuksen, taikka sen raunioitten työ. Rakennuksesta oli jäljellä lähinnä jotain betonisia rakennelmia. Mentiin autosta pihalle ja pappa rupes selittään mun tehtävänkuvaa.

Sain käteheni kasan kaalinlehtiä, joitten sisälle oli pistetty kolome avainta. Mun piti kaahia sen betonihökötyksen päälle ja ettiä jostain ilimanvaihtorööristä lukko, ja sitte ettiä kaalinlehtien seasta siihen sopiva avain. Mä sitte lähärin kaahihin sinne betonihökkeliin. Eno tuli mun peräs ja anto vinkkiä, mistä parhaiten pääsi kiipeehen. Löysin jokku hepposet metalliset tikapuut ja menin niitä pitkin, koska seinämät oli kutakuinki pystysuoria eikä niitä pitkin olisi pystyny kiipeehen. Mietiin, että jos pappa on itte käyny tänne ylähä jemmaamas jotaki roinaa, ni ihime että se vanha äijä on päässy tänne kiipeehen!

Pääsin johki tasanteelle ja totesin, että tästä ylemmäs ei enää pääse. Kattelin kaikenmoisia koloja ja paikkoja, misä se lukko vois olla. Mietin, että toivottavasti sitä ei oo tungettu mihkää kovin syvälle, ku mua inhotti tunkee kättä semmosiin koloihin, mistä ei yhtää tienny, mikä hämähäkkilauma siä on vastas. Lopulta kuitenki löysin sen lukon makaamasta kuivuneitten lehtien seas josaki betonises onkalos, nappasin lukon käteeni ja osasin vieläpä valita kaalinlehtien keskeltä oikian avaimenki siihen ja väännin lukon auki.

Astelin tasanteen reunalle ja huutelin sieltä papalle ja enolle, että olin saanu tehtävän tehtyä. Harmittelin, etten ottanu autosta kameraa mukahani, sillä olis tästä polttarietapista ny täytyny saada joku kuvaki. Pyysin enoo hakehen autosta mun kameran, mutta käskin olla päästämättä kissaa autosta karkuhun. Eno tuli kameran kans, mä selitin papalle, miten sillä kuvataan ja se yritti, mutta ei sittekkää osannu. Mä koitin selittää uuresta ja uuresta, mutta ei se lopulta suostunu enää kuunteleen vaan oli sitä mieltä, että ei hän vaan osaa noin uusilla vehkeillä kuvata.

Mua otti päähän, että nyt jäi kuva saamatta tästä tilanteesta, kun pappa ei suostunu eres yrittään. Sitäpaitsi se betonihökötyspaikka oli jotenki hieno, kun paikka oli jonku verran mettittyny ja hämärä, ja koivupuskia kasvo siä sun tää.