Kattos perkelettä ku en oo yli kuukauteen huomannu kiriottaa tänne mitää. Täs on kyllä ollu monenmoista, jos ei ny aivan tapahtumaksi laskettavaa ni ainaki jotaki pientä häsmäkkää, joista ny vois vähä jotaki mainita. 

Tasan kuukausi sitte olin viettämäs ratkiriemukkaan hauskaa ehtoota Naantalis Apulannan keikalla. Runsas viikko sen perästä oltiin vähä juhulivinamme mun synttäriä ku mä taas täytin 25. Vappupäivän ansiosta oli tarjolla vähä pitkää viikonloppua ja painuttiin sitä viettähän Isojoelle. Siitä viikon päästä juhulittiin äitienpäivää: aamulla äijä ja mukulat kantoo mulle sängyn piukkahan lahajoja ja ehtoopäivällä käytiin anoppilas. Tänään puolestaan kotiuruin tyttöporukan mökkireissulta, jollekka olin lähteny perjantaiehtoona. Et on ollu ohojelmaa jos jonkumoista, ja aina vaan jatkuu, ku seuraavaksi viikonlopuksi mun porukat tulee tänne, sitte on välillä yks viikonvaihre vailla mitää erikoista ja sitte on taas pari lauantaita varattuna tanhu- ja kuorohommeleille. 

Mut palaanpa viä tän viikonlopun mökkiretkeen. Meillä oli tarkotuksena hoitaa perjantaina erinäiset pakolliset hommat alta pois ja siinä sivus vähä nauttia virvokkeita, et vois sitte lauvantaina herätä pirtsakkoina heti aamusta, käyrä reippaalla kävelylenkillä ja loppupäivän keskittyä olennaiseen, eli vähä terhakkaampaan virvokkeiren nauttimiseen, grillailuun, saunomiseen ja sen semmoseen. No kyllähän se perjantai meni muuten ihan suunnitelmien mukaan, mut venähtipä vaan aika myöhälle yöhön ennenku viimesetki örveltäjät maltto painua petihin (ja kyllä, olin toinen niistä viimesistä) eikä se lauvantain ylösnousemus ollu kaikille ihan niin tuskatonta ku etukäteen kuviteltiin :D No päästiin kumminki lenkille ja rasvaa tirisevien eväsleipien voimalla jaksoo kyllä lampsia. 

Mun piti ottaa mökille Mölkky mukahan ja olinki sen asetellu muitten tavaranyssyköitteni vierelle orottahan kyyttiä, mutta niin vain se perkeleen palikkapeli unohtu rappuselle kun olin enste nostellu muut kamani kaverin autohon. Onneks mökillä oli omasta takaa joku muu puukepakoitten nakkelemiseen perustuva peli, jota osa porukasta muisteli pelanneensa joskus monta vuotta sitte. Eli piis of keik, kerrataanpa säännöt pikaseen ja ruvetaan pelaahan... Mut sääntövihko oliki ihan saatanan pitkä, sisälsi sen seittemän kaaviokuvaa ja esimerkki-Erkkiä ja sääntöjen opiskelijatki oli sen verta kännis, että mä jo eherotin, että kun tuos pelis on kumminki kymmenen tommosta samanmoista palikkaa ni piirretään niihin numerot 1-10 ja leikitään pelaavamme mölökkyä.

No sitte mä rupesin saamaan jotain flash backeja sen pelin säännöistä, tai sitte olin vaan tosi luovas hiprakas ja vetelin säännöt hatusta, mutta lopulta heitettiin sääntövihko takavasemmalle ja pelattiin niillä säännöillä mitkä satuttiin muistahan ja ihan hyvin se peli lopulta sykähteli, ihimeteltiin vaan että kuka jeesuksen hullu oliki niistä parista yksinkertasesta säännöstä saanu aikaan niin helevetin pitkän ohojeromaanin!

Porukan Facebook-kavereille ei ainakaa jääny epäseleväksi, mitä meillä oli viikonlopun ohojelmistos, ku puskettiin pari päivää jotain tosi teräviä kuvia Facehen. Julukastiin kuvia muun muaas (vesi)meloneistamme sekä siitä, ku mettäretken päälle oli (eväs)pussit aiva tyhyjinä. 

Virvoketta kulu taas aika hyvään malliin ja vähä jo kävi jännittähän, että mahtaako pyhänä olla kuinkaki messevä olo, mutta eihän sitä ny mitää pahempaa rapulaa tuu ku rykäsee mahalaukkunsa riittävän tyhyjäksi ennenku menee nukkuhun. Nojatuoliin. 

Kyllä ny kelepaa, ku on päässy vähä irrottautuun arjen kuvioista, viettäny aikaa ystävien kans rentoutuen ja on levänny kunnolla :D 

Asiasta hevon perseeseen. Yks kaveri oli löynny jostain mummon kuva-alapuumin välistä vanahan lehtikuvan, ja tää kaveri oli ottanu siitä kuvan ja lähetti mulle: 

Kuten päiväyksestä näkee, kuva on aika tasan 15 vuoden takaa. Kuvatekstiä tuos ny ei näjy, mutta täs on joku setti musiikkiopiston oppilaita, oliskahan tää liittyny johki pianonsoittokisaan tai vastaavaan. Ni ja tuo hapannaamaanen, blondi rillipää takarivis oon mä! Saatana pairannapikki auki melekeen napahan asti :D 

Liekö tolla kuvalla ollu vaikutusta asiaan, ehkä se omalla tavallaan muistutti mua siitä että niin mähän oon tosiaan joskus laukannu jonku 12 vuotta pianotunneilla, et pitäskähän joskus vähä kokeilla että millä lailla mä saan pianon soimahan tätä nykyä. Varmaan taito oli parhaimmillansa justiin ton kuvan ottamisen aikoohin, ku ton vuoden syksyllä mä muutin Turkuun enkä tosiaan ottanu pianoo mukahani sillon. Pimputin muutti mun työ vasta siinä kohtaa ku muutettiin tänne Maskuun, ja soittelu on ollu aika vähästä ku helepolla pukkaa nuota pieniä apukäsiä siihen näpyttään omia riitasointujansa, ja musisointi on vähä semmosta hommaa, mitä EI harrasteta sillon ku muksut on nukkumas... Mut nyt muksut jopa jonku verran kiinnostuneena kuunteli ku mä tapailin jotaki vanahoja nuottia eiväkkä tulleet sekaahan, joten ehkä nyt alkaas olla sellanen vaihe elämäs ku on hyvä hetki antaa elevytystä ammoin hankitulle tairolle!

Mut nyt on hyvä hetki antaa elevytystä ittellensä yöunen muoros, vaikka vähä mä luulen että voi viä jotaki liskoja luikerrella yökylähän.