Kaikista maailmanlopunpeloista yms huolimatta arkipäivät on rullaillu yllättävän tuskattomasti nuitten penskojen kans, niinpä en ny tällä kertaa jaksa jaaritella niinkää meirän päivätouhuusta vaan ny koitan suoltaa vähäsen lähinnä öihin, tai ainaki nukkumiseen liittyvää lööperiä.

Vauva on yllättäny mut todella positiivisesti olemalla varsin vaivaton yökaveri. Se ei turhia mellasta vaan näläkäsenä rupiaa ähkihin ja rätkättään, ja kun mä vain saan sen suun tukittua tissillä ni vauvan valtakunnas on taas kaikki hyvin, ei muutaku maidot naamariin ja lisää unta kuulaan. Joskus toki vauva pitää jotain epämäärästä napinaa olematta näläkänen, mut yleensä pinnasängystä kuuluu lopulta PRUUUUUT ja ongelma on sillä ratkastu.

Mä oon jotenki erehtyny kuvitteleen, että mähän oon saanu vallan hyvin nukutuksi, ku ei oo pahemmin tarvinnu valavoo pitkin öitä. Mutta eileen mä jotenki tajusin, että ehkä se jossain tuntuu, ku on ny reilun kuukauren nukkunu yönsä lyhkäsis pätkis. Oliskahan joku neljä tuntia pisin yhtäjaksonen unenpala sinä aikana... ja HUOM tommonen nelituntinen on osunu kohoralle ehkä kerran, korkeintaan kaks!

Mutta se eilinen. Jos mä aamusin oon nukuttuihin tunteihin nähären yllättävän pirtee ja pahin väsy iskee vasta ehtoopäivällä tai ehtoolla, ni eileen musta tuntu heti aamusta, että pitäs tunkee jotain tulitikkua pystyyn silimäluomien välihin ettei ne aiva jämähtäisi toisiaan vasten. Lisäks mun jo ennestään köyhä aivotoiminta tuntu entistäki surkiammalta. Mä laahustin huoneesta toiseen kaiketi ajatuksena teherä joku juttu siä huonees, mihkä olin menos, mutta perille päästyäni olin jo unohtanu, mitä olin ollu tulos tekehen. Enkä voinu olla varma eres siitä, olinko tullu oikiaan huoneeseenkaa.

Kunhan Urho oli saatu päikkäreille ja sattumalta vauvaki oli unten mailla, käytin tilanteen hyörykseni ja menin kans maata. No kerkesin mä jo varmaan varttin nukkuakki, ku vauva kajautti kutsuhuutonsa eikä siinä auttanu ku raahautua hätiin ja pistää jätkänpätkälle maitohinkki hollille. Onneks älämölö laantu ku mölö astu kuvioon ja poika nukahti sievästi siihen mun tissin viereen. Sitte mä nukahrin siihen pojan viereen.

Itte nukkuminen tuntu niin mahtavan ihanalta, ja kukaa ei varmaan ylläty ku mä sanon että se herääminen puolestaan vitutti mua yli kaiken, mutta ehkä viä heräämistäki enemmän vitutti se ihimeen takkunen olo, mikä mulla oli viä pitkään heräämisen jäläkeen. Missä oli päiväunien virkistävä vaikutus?! Just tuon takia mä en kovin usein innostu nukkuhun keskellä päivää vaikka olis tilaisuus, ku mä vihaan sitä oloo mikä siitä seuraa. Ehkä se uni jollain tasolla on hyvä juttu, mutta musta vaan olis kivempi tuntee päikkäreitten päälle ittensä virkeeksi ja levänneeksi enkä olla niinku mikäki vasten tahtoonsa kuolleista herätetty zombie.

Päivä ja yö kerrallaan täs takutaan eteenpäin ja mä en edes halua miettiä, kuinka monta yötä viikkoo kuukautta täs viä menee, että saa pitkästä aikaa taas nukkua ehejän yön. Ja jos lukija(t, onko niitä niin montaa että voi käyttää monikkoo?) ihimettelee että kylläpä se ämmä kiriottelee harvoin ja sillonki kun se jotain tekstiä tänne saa aikaan ni seki on ihan tylysää huonoo paskaa, voin kertoo sen johtuvan yksinkertasesti siitä, että mulla on pää sen verta jääs että ajatus ei vaan kulje mihkää ja huumorin kukkaki tuntuu olevan josain talavilevos. Ja toisaalta, täs on ollu niin tasasen tapahtumaköyhää menoo ettei siitä kovinkaa railakasta tekstiä saisi aikaan vaikka aivot olis miten hyväs teräs :P

Ei muutaku pirtsakampia aikoja orotelles! Mut asiasta toiseen, pitkällisen väännön jäläkeen saatiin vauvalle nimi päätettyä. Ei ollu mikää ihan heleppo tehtävä tällä uni- ja älyvajeella! Eikä varsinkaa, ku äijä oli vissiin käsittäny, että se nimen keksiminen on jonkulainen kilipailu, josa määränpäänä on väsyttää toinen nimenantoon osallistuva henkilö tyrmäämällä kaikki sen eherottamat nimet niin kauvan, että se luovuttaa suosiolla ja antaa päätäntävallan kokonaan pois itteltänsä. Piti hiukka muistuttaa, että jos ei yhteistä säveltä ala löytyä, ni ehkä vois vaikka vähä joustaakki, tai sitte ainaki hyväksyttävästi perustella, minkä takia joku / mikää nimi ei kelepaa.