Oho tajusin että täs on menny jo usiampi viikko erellisestä kiriotuksesta ja aattelin, että kai on pakko tänne muutama sana pistää pitkästä aikaa ja lukijoitten kauhistukseksi ilimottaa, että aion erelleenki suoltaa tänne tätä typerää juttuani, en oo kuollu enkä eres kyllästyny jaaritteleen kuulumisiani netis :D

Toisaalta, näin vähääsellä elämän määrällä mua meleki vois pitääkki kuolleena, ei täs meinaan mitää kovin ihimeellistä oo tapahtunu viimme viikkoina, tai eres viimme kuukausina...

Kertoovat kumminki vaihtelun virkistävän, niinpä suoritin pieneksi aikaa pikku maisemanvaihroksen ja tulin taas Isojoelle kökkihin reiluksi pariksi viikkoo. Siitä ajasta on ny takana noin puolet. Äitelläki on sopivasti täs pari viikkoo lomaa ni se kerkiää oleilehen mun ja poijan kans, ja siinähän sitä vaihtelua onki ku ei tartte kaiken päivää olla vaan yksin mukulan viihrykkeenä. Emmä tää varmaan näin kauvaa olisikkaa kerralla jos mua tää orottas about joka päivä ihan sama meno mikä kotonaki, varsinki ku Rami on kumminki töis! Se oli täs viikonvaihteen ajan käymäs ja palas tänään kotio, ja ens perjantaina se tulee tänne taas. Sitte sillä onki viikko lomaa, eli ollaan tää viä muutama päivä viikonlopun ylittekki.

Onhan tää tietenki nuota sukulaasia mitä oon käyny morjestelemas, samate Urhoo on täytyny käyttää tyttöystävän tykönä jo monta kertaa ja siinä saa kätevästi samalla juoruultua ja puhuttua paska(vaippa)a Urhon tulevan anopin kans! Vähä kyllä äitimuoria rupes huolestuttaan, että ei kai nuotten muksujen suhure vaan oo erenny välimatkasta huolimatta vähä turhan nopiaa, ku nämä innostuuvat jo pussaileenki!!!

Mut siis, ei tää oo sillä lailla aika keriinny pitkäksi käymähän niinku tua kotona on tapana, vaikka olishan mulla siäki suunnas kaveria kenenkä työ mennä. Mutta jos tää on välimatkat olevana pitkiä, ku tuonne kylille on semmonen kahareksan kilsaa, ni Maskus mun pitää mennä vähintään tuplasti se matka ennenku löytää ensimmäästäkää tuttua. Ja ku osa tutuusta on autottomia, ni tavatakseni ihimisiä mun täytyy usiammin olla se liikkeelle lähtevä osapuoli.

Mutta asiasta toiseen. Mun mielestä on ihan älyvapaata, että kesäkuu on jo meleki ohitte. Kesäpäivän seisokkiki oli ja meni, ja mitäpä se tarkottaa muutaku sitä, että päivät rupiaa lyheneen!!! En niin millää voi uskoo, että aika tuntuu kuluvan just tänä kesänä nopeemmin ku ikänä, vaikka tapahtumia on yhtä vähä ja neki vähät on yhtä radikaaleja ku joskus vauva-aikana, siis ei Urhon vaan mun OMANA vauva-aikana! Mut ei siitä voi suinkaa olla pahoillaan, jos elän tän niin kutsutun elämäni köyhintä aikaa niin rahallisesti ku meininginki puolesta, mut aika silti kuluu ku siivillä :)

Juhannuski tuos oli justiinsa, mutta eipä siitäkää ny jääny kauhiasti kerrottavaa jäläkipoloville. Ei sillä, että olisin ryypänny niin etten muistaasi mitää, vaan sillä et eipä mitää kovin erikoista tullu tehtyä. Urho jäi perjantaina mun porukoitten "riemuksi" ja mä luikin Ramin kans meirän mökille, eli tavanomaasten tenuttajaisten sijaan mökkihöperryttiin ihan kaharestaan. Liotettiin pikkuusen uistimia Karvianjoes ja saaliskalat oli niin määrältä ku kooltansakki pieniä mutta vaatimattomia. Sitä tietty vois pitää ihimeenä, että sieltä jorpakosta kuitenki jotaki tarttu vieheeseen, ei semmosta yleensä tua joella oo tapahtunu! Ittiämme ei joes ilijetty kastaa, ainakaa aiva suoranaasesti, vaan pumpattihin joesta vettä kylypypaljuhun, lämmitettiin sitä noin 20 astetta ja sitte vasta kelepas pulahtaa sinne lilluhun - ja sittenkös meni vettä pi... kkuusen joka puolelle.

Mökillä oleilu kaharestaan oli sangen auvoisaa, ku ei tarttenu huolehtia ku omahan napahan ruokaa eikä tarttenu vahtia kenenkää perähän, ellei ny sitte hiukka kattoo, ettei Rami aiva innostu ja kierährä jokehen pienes laitamyötääses :D Porukoilla sen sijaan ei tainnu olla ihan niin lystikästä, vaikka Urho kaikkensa yritti ja järjesti porukoille juhannuksen kunniaks ihan aitoo yöttömän yön tunnelmaa uluvomalla kolome tuntia putkeen keskellä yötä! Jollain ihimeen konstilla porukat kuitenki jakso lauvantaina näyttää jopa ihan onnellista naamaa kun mä ja Rami könyttiin mökiltä takasi, tai ehkä se onnellinen virne ilimesty niitten suupieliin just sen takia ku me kotiuruttiin ja porukat sai ton Urho-merkkisen pallon pois jaloostansa!

Lauvantaiehtoona oli porukoitten vuoro vaihtaa viihteelle, mutta niitten pyöräälyreissu uhkas typistyä heti alakuunsa, ku tähän meirän markiille mäjähti oikeen kunnon ukkoskuuro. Ykski salama olis vissiin väkisin halunnu pyrkiä meille tupihin, ku kerran tuli semmonen valoilimiö yhyrestä keittiön pistorasiasta että onneksi ei kukaa seissy aiva vieres! Mä aina marajan, että tulispa joskus kunnon ukkonen, ja minkä takia kaikki ukkoset kiertää mun kaukaa ja ny ku kerranki tuli kunnon pauketta pienen aikaa, ni mähän olin heti aiva kusi sukas että ei saatana, loppuus tämä kauheus ny jo ja vähä äkkiä ennenku käryjää tupa ympäriltä! Ikänä ei oo hyvin!

Lauvantaiehtoona käytiin viä vähä koko perheen autoilureissulla, piipahrettiin syömäs Kangasjärven leirintäalueella ja mä orotin aiva näkeväni siä kaikki Isojoen teinit örveltämäs umpituiteris, mutta siä oliki aika rauhallisen näköstä meininkiä. Ai miks mä siä luulin kohtaavani jonku teinihelevetin? Eheeeen tietenkää siks, että itte olisin siä ollu teininä remuamas juhannuksina, en suinkaa :D Oon siis tietysti vaan kuullu juttua, että joskus ennen vanahaan sellasta on tapahtunu, ehkä... emmä mut pojat... Voi se tietysti olla, että nykyaikaaset nuoret ei kovin korkeelle arvosta mitää kuppaasta telttamajootusta siä misä keski-ikääset ja/tai perheelliset karvanaamarit, eikäku karavaanarit kilivan marmattaa ja paheksuu nykymenoo ikäänku itte eivät ikänä olisi nuoria ollukkaa.

Hmm, mun piti siis vaan muutama sana pistää ihan vaan ilimottaakseni, että vaikkei elämästä ehkä voi puhua, ni henki kuitenki pihisee, ja tästähän tuliki kauhian pitkä rimpsu? No kovin taitas olla tyhyjää täynnä koko ploki jos tänne aina asiasta kiriottelis.

Seuraavaksi tairan siirtyä suihkun kautta unten maille ja toivoo, että Urho antaas mun rauhas nukkua ens yön. Eikä jätkä tekisi niinku viikko takaperin, että herää keskellä yötä tietysti heti ekana yönä minkä vietän iliman Ramia. Mut lasten sisäänrakennettu vittumaisuusgeneraattori on hyvin pettämätön, sen lisäks että se piinas mua ekana yksin vietettynä yönä, se kosti myös Ramille sen, että s'oli saanu Maskus nukkua monta yötä aiva omas rauhasansa ja niinpä saatiin kolomatta tuntia kuunnella poruutesta ku Rami oli yli viikon paussin jäläkeen mun ja poijan kans samas huushollis yrittämäs nukkumista! Niin, ja tuo poijan mun vanhempien kans viettämästä yöstä tuliki jo maininta tua aiemmin, eli enempää ei tarvinne sanoo... tiän jo mikä mua ens yönä orottaa... ja seuraavana yönä varsinki, ku porukat menee laivareissuun eikä mulla oo tiistaina tää ketää jeesimäs koko päivänä, vaikka olis silimät kuinka ristis valavotun yön jäläkeen!