torstai, 7. syyskuu 2017

Syksyn varjot

Mun piti kiriottaa tänne vaan mua ilahruttavista asioosta taikka sitte jostaki elämän enemmän tai vähemmän huvittavista sattumuksista. Jotenki tekis kuitenki nyt mieli kiriottaa, kuinka huomaa virran vähentyvän ku kesä on menny. Loppukesästä sai jotenki sata rautaa tulehen ja nyt on vähä et vittu antasko paskan olla, ei jaksa eikä huvita. Onneks sentään siitä saa usein hyvän mielen ku pakottaa vaan ittensä liikenteeseen silloonki ku vähiten kiinnostais. 

Tekis mieli itkee sitä kuinka poika ilimotti, että hän haluais "perua koulun", että kuinka siellä on huonoja sääntöjä, huonoja leikkejä ja välillä liian vaikeita tehtäviä. 

Tekis mieli itkee sitäki kuinka lapset yks ehtoo kysy, että miksei meillä oo käyny ketää vieraita koko viikolla. 

Katsokaas lapset ku teirän äiti on tämmönen imbesilli ja sillä on semmoset miniatyyrikokoset voimavarat aina välillä. Niin ja mainittinko et ruma ja paksuki se on, no se ny ei ehkä teirän elämänlaatuunne hirveesti vaikuta mut tulipahan ny mainittua ainaki, miltä nyt just tuntuu. 

Työmaalla on ainanen härdelli pystys. Tänään sentään sain kunnolla eteneen yhtä ikuisuusprokkista ja siitä niinku tavallaan tuli ihan hyvä tunne, mutta työpäivän päälle särki päätä niin saatanasti, ettei tienny kuinka päin olis ollu. Ja tuota päänsärkyä täs ny on päässy nauttihin viimme päivinä tosi usein, et rupiaa jurppihin seki aika lailla. 

Sitte mä mietin sitä, että miks sitä tuntee aina olevansa niin ulukona kaikesta. Oli mihinä tahansa ni on se fiilis et täs on ny pariton määrä osallistujia ja mä oon sit aina se orpo piru. Ja välillä se on ihan hyväki, semmosina päivinä ku toivois ettei tarttisi puhua sanaakaa kellekkää. On kaikkia "älä osta mitään" -päiviä ja muuta paskaa, ni voisko olla joskus "älä puhu ääneen" -päiviä kans? Kaikki asiat vois hoitaa sähköposteilla ja viestejä lähettelemällä. 

Älä osta mitään -päivästä tuli mieleen, että sellasta tarttis varmaan vietää välillä ettei aiva tili kuivahra. On meinaan tullu tehtyä vähä taas kaikenlaisia typeriä heräteostoksia. Vein taas tavaraa myyntiin kirpparille mut musta tuntuu että oon kantanu kirppareilta kotio jo enemmän tavaraa mitä oon keriinny myymähän tai muuten vaan heivaahan pois :D

Mä harvoin saan mitää ittensä toteuttamispuuskia, mutta taas sain ja keksin, kuinka haluan ostaa lasisia säilytyspurkkia ja kerätä niihin jotaki kivaa pientä krääsää tai jotaki luonnosta haalittua rönää ja pistää koristeeks kämppään. Ja miksi tyytyä vähempään, mähän menin ja ostin laakista sitte kymmenen lasipurkkia. No toisaalta hyvä, ku kaks niistä on menny jo paskaksi :D Mut onpahan ny sitte riemulla tullu möyrittyä pitkin lepikoita noukkimas millon käpyjä, millon ruusun terälehtiä taikka millon pihilajanmarijoja. Varmaan myyn ne sit kirpparilla joskus ens vuonna ku kyllästyn. 

No, pientä lisähässäkkää on tulos ku hurahdin johki SuperDieettiin joka alakaa kohta, lisäks ens viikolla oon menos työhaastatteluun. Saa nähärä, johtaako kumpikaa mihkää mainittaviin lopputuloksiin. 

Ei muutaku kevättä orotellessa. 

keskiviikko, 6. syyskuu 2017

Metsäretki

Maanantaiaamuna pakkasin Sisun reppuhun evähät päivän mettäretkee varte. Urho kattoo vieres haikiana ja harmitteli, että miksei mun koulus oo eväsretkiä. Mä lohoruttelin, että kyllä me voiraan teherä ihan joku omaki eväsretki. No semmonen me sitte tehtiin tänään.

Otin poijille evästä ja pakkasin ne reppuuni sekä sienestysvermeet kaveriksi. Lähärettiin lampsiin lähimettään ja seikkaileen ristiin rastiin meneville poluille. 

Naapurin ukko ajoo nurmikkoo ja Sisu siihen totes, että "Ruohon leikkaaminen on kyllä miesten hommaa!" Mä vastasin siihen tietysti, että "Kyllä juuri näin on!" On se hyvä että elämän karut tosiasiat valakenee ihimisen taimille jo hyvin varhaases vaihees!

Ei oltu viä kauhian montaa askelta otettu mettähallituksen puolelle ku jätkät jo kysyy että koska ne eväät syörään mutta mä aattelin et retkeillään ny eres hetki ensin. 

Kyseinen mettätilikku on semmonen, että siä tosiaan niitä polokuja risteilee sinne sun tänne ja vaikka hetkittäin luulis olevansa aika syvälläki korves, ni yhtäkkiä huomaa että jonku töllin nurkka kuitenki pilikistää palas matkaa. Et jopa tämmönen suunnistus-urpo ku mikä minäki oon, voi ihan huoleti päästellä menehen siä mettäs eikä tartte pelijätä, että joutuis liika kauvas sivistyksestä.

Jotaki mun eräjorman kyvyistä kertonee se, että en oo varmaan kahta kertaa kulukenu sen mettän halaki aiva samaa rantua pitki vaan joka kerta ihimettelen, että mistähän mä ny oon kääntyny eri lailla ku viimmeksi ku tää paikka ei ollenkaa näytä tutulta. Mettäs tietysti olis varmaan viisasta eretä silleen että eres vähä pistää mieleensä jotaki maamerkkiä, oli sitte umpimettäs eli valamiilla poluulla. Mulla tuo vaan tuppaa unohtuun ku vahtaan aina vaan maahan sienten ja marjojen toivos. 

Niinhän se meni tänäänki ku riivittiin varvikosta mustikkaa naamariin ja mä löysin vähä suppilovahaverootaki. Ja josaki kohtaa tajusin, että nyt mentiin muute jälleen kerran eri reittiä ku viimmeksi, vaikka samaan koitin pyrkiä. No vaihtelu virkistää, ja tottahan luonnos möyriminen virkistää muutenki. Johki kallion päälle parkkeerattiin evähille ja sen jäläkeen matkaa jatkoi Kapteeni Sisu, Aarteenetsijä Urho sekä Tiedemiesnainen Anne. 

Tiedenainen bongas lisää sieniä poluun laitamilta ja sillä välin Kapteeni oli löytäny upeen koppiksen, jota tietty Tiedenaiselle piti tulla esitteleen. Olihan se aika hieno, semmonen ku sittisontiainen mut vähä pienempi, sekä sellanen kiiluva sinimusta vattapuoli. Varovasti me laskettiin koppis jatkaan matkaa ja käskin Kapteenin huolehtia, ettei jättääsi koppiaasta kannon nokkahan selinmakuulle :D

Vähän päästä maas mönki ihan helevetin iso karvamato. Tunnistin sen heinähukan toukaksi ja hra Kapteeni halus senki poimia kätehensä. Sitte keskusteltiin siitä kuinka se karvamato oli varmaan ettimäs talavehtimispaikkaa ja yleisesti höpötettiin tästä toukka -> kotelo -> perhonen -kuviosta. Sitte mä rupesin ääneen miettihin, että mitä mahtaa perhonen kelata mielesänsä, ku se ensin syksyllä toukkana kaivautuu maahan, ottaa "pikku" tirsat ja heräätesänsä huomaaki, että jumalauta musta on tullu perhonen. Vois se tietty olla kiva ku ittelle kävis samalla lailla kerranki, ku yleensä käy niin päin että aamulla peilistä vahtaa huomattavasti räjähtäneempi olio mitä erellisehtoona. 

Ootteko muute joskus kuullu lapsenne sanovan näin, että tullaan sitte ajoissa kotiin sieltä retkeltä, niin että mä pääsen aikasemmin nukkuun??? Meinasin purota perseelleni ku Sisu näin eherotti. Tosin ei se kyllä sitä tainnu enää siinä vaihees muistaa ku tua pihalla viipotettiin :D 

 

tiistai, 29. elokuu 2017

Hikoilua kuntosalilla

Päätin, että tää on se päivä, ku mä viimmeen korkkaan mun 10 käyntikerran korttini kuntosalille. Mun piti jo viimme viikolla se teherä, mutta ku olin kipiänä. Viikko-ohojelmas oli luvassa jotain BodyFuckThisShit jotain, ääh onko jotain muuta, no hei tää on illan viimesenä Lavistunti! Tanssin ja jumpan sekotusta! Kokeillaas tätä, ja toivottavasti ei oo liika kivaa, ku jatkos kuoroharijotukset on kuitenki tähän aikaan ni ei tänne sitte pääse nuon vaan.

Varasin paikan tunnilta etukätehen netistä. Lähärin ajeleen kohti hikirääkkimestaa ja hiki meinas tulla jo matkalla, ku joku hiras saatana jurnutti autollansa mun erelläni ja netis oli sanottu, että varaus peruuntuu, jos ei ilimesty paikalle viimeistään 10 min ennen varaamansa tunnin alakua. Mut huh, nysväri käänty johki ja kerkesin ihan hyvin. 

Vastaanottotiskin takana istuu joku äijä ja jaaritteli siinä mukavia joittenki Sirpa-Liisojen kans. Lisää hien muodostusta: kaivoin salikorttini esiin. Tiskillä oli kolome kortinlukijaa... "kuntosali", "cycling", "ryhmätunnit", no ni höylätääs kerta tosta ryhymätuntilaitteesta, kas näin. "Käännä se kortti toisin päin, niin sitten se menee ja siitä lukijasta pitäs kuulua semmonen piippausääni," opastaa miesääni tiskin takaa. Voi vittu ja heti mönkään! Ihan yhtä hyvin olisin voinu tatuoira ottaani tekstin "maalainen, ensikertalainen ja lisäksi tollo"!

Tuos kohtaa teki mieli jo lähtee kotio, mutta vaihroin jalakaani ikivanahat sporttikenkäni ja mietiin, että jokahan nää vietti kymmenvuotispäiviänsä. Entäs nyt, mihkä tää ny kuuluu mennä? Pukuhuone, jee! Alotetaan sieltä. Sitte siä on rivikaupalla kaappeja, joita ei saa lukkoon. Osa on lukittu munalukoilla. Kysyin ensimmääseltä vastaantulijalta, että mikä tää on niinku homman nimi. Oma munalukko olis pitäny olla jos olis halunnu pistää rojunsa lukkojen taakse. No voihan ny puo, ku just tää sattu olla se päivä ku en kanniskellu ylimääräästä munalukkoo muaassani. Saatana. 

Hmh, tuon oven takana parveilee koko joukko jotaki Pirjo-Riittoja. Niillä on paljo urheilullisemman näköset kuteet ja kengät. Lisätään tohon mun otsatatuointisuunnitelmaan viä sana "juntti". Ahdistaa. Muistuu elävästi mieleen, miks ryhymäliikuntatunniilla hyppääminen on niin perseestä. 

No mut sitte päästään salihin ja tunti alakaa. Ihan hauskaa joo, mutta mulle pitäs ensin hitaasti näyttää noin sata kertaa kaikki askelkuviot. Taas mun keskittyminen menee siihen, että miten vitus mun pitikää täs ny loikkia, ja KOKO AJAN joku Marja-Leena tukkii väylän, etten näje ohojaajan kintun liikkeistä juuri vilaustakaa. Vaihran vähä asemia että näkisin paremmin, no seuraava Anni-Helena kiilaa siihen. Ääh!

No, tunnin lopuksi kuitenki kaikki viittaa siihen, että oon mä ainaki jotenki saanu liikuteltua itteeni musan mukana, ku sporttikenkävanahukset hairaa rakkoo varpaisiin, hiki tippuu ja vesipulloki on aiva tyhyjä. Olo on itse asias tosi hyvä, sellanen voittajafiilis, että hyvä ku tuli poistuttua siltä mukavuussektorilta hetkeksi!

Huomenna on taas varmaan joka paikka kipiä niin että menee taas monta päivää ennenku voi eres kuvitella käyttävänsä seuraavan kerran salikorttiansa. 

keskiviikko, 23. elokuu 2017

Valonvälähdyksiä elokuulta

Mitähän mä justiin tua erellises kiriotukses puhuun Anrgy Birds -kaman haalimisesta, ni enkähän mä löynny kirpparilta sen jäläkeen Angry Birds -T-pairan... ittelleni! Ja muutamia koristetyynyjä samalla teemalla, joskin ne ny kuitenki enempi oli poikia varte, vaikka niitten sängyt jo pullistelee tyynyystä muutenki. 

Muitaki ihania kirppislöytöjä oon teheny, yks kerta sattu olehen joku Me&I-vaatediileri yhyrellä kirpparilla esittelemäs niitä vaatteita, ja tottakai mä sorruin tilaahan ittelleni uuret farkut. Täytyhän ne ny tilata, ku sovituskopin peilin mukaan ne pökät oli tosi hyvännäköset ja siinä sivus kävi jopa niinki utopistinen ajatus mieles, että ehkei tää persekää niin kamala oo sittekkää... ainakaa silloon kun siinä on joku asiallisen näkönen vaatekerroin päällä :D

Mä tein tuos viikonvaihtees vähä kaappien räjäytystä ja vaikka ikävästi on käyny niin että joitain vaatekappaleita on merkillisesti päässy kaapis kutistuun, ni olipahan vaan vapauttavaa heittää pari isoo kassillista lumppuja helevettiin! Niin ja kävinhän mä läpi myös lasten kamat, sekä koruni ja meikkini sun muut kosmetiikkamönjät. Et jos on ihanaa ostaa uusia juttuja, ni kyllä vaan on hienoo myös raivata pois kaikkee turhaa. 

Harrastusrintamallaki on taas uusia ja uusvanhoja tuulia. Mä menin ihan lopullisesti sekasin ja ostin paikalliselle kuntosalille 10 kerran kortin. En sentään niin lujaa oo viä kajahtanu että rupiaasin oikeen punttiksella käymähän, enhän mä niistä vehkeistä ymmärrä enempää ku sika aapisesta. Mut mä aattelin koittaa erilaisia ryhymätunteja ja mun piti jo eileen aloottaa mut saatana ku tulin kipiäksi. 

No, jos oon kipiä flunssan tähäre ni oon kyllä muustaki syystä: Viikonloppuna ihan hetken mielijohteesta ja vanahojen harrastuskaverien pikku yllytyksestä keksin, että mä alotan tanhuamisen uuresta, taas kerran! Maanantaina oli ekat reenit ja ristus et on raajat huutanu hoosiannaa sen jäläkeen. Et voi olla ihan hyväki että jäi se eilinen Cycling-tunti välihin, mähän olisin muuten aiva kuollu. 

Ei oo hetkihin ollukkaa niin hyvä fiilis kun niitten tanssireenien jäläkeen! Ku oltihin meirän seuran kans Kaustisilla esiintymäs toissa kesänä ja kunhan se retki oli päätökses, oli pakko kotimatkalla pysähtyä tien poskeen ja tirauttaa pikku hervottomat itkut ku elämä oli muutenki ihan rikki ja mietiin, että tuosko ny oli mun viimiset keikat tanssijana. Ei muute ollu, saattepa nähärä. Enkä mä kuorolauluakaa mihkää aatellu jättää. Toivottavasti tää alakuinto ei aiva heti sammu, ku mä ny oon vähä tämmönen hurahtaja kuten tuosta erellisestäki tekstistä joku on saattanu päätellä!

Pakko viä mainita, kuinka tänään jouruun oikeen sosiaalisiin tilanteisiin. Muutenhan oonki saanu möllöttää tänään aika rauhas ku vein klopit kouluun ja eskariin enkä menny töihin ollenkaa ku eileen iski niin helevetillinen kurkkukipu pienen kuumeilun kera et on aiva porua pirätellen saanu nieleskellä.

Pikku lämpöölyä on ollu viä tänäänki mut siitä huolimatta halusin vähä ulukoistaa itteeni ja poikia. Käytiin yhyres leikkipuistos, mihinä ei oo varmaan viä kertaakaa ollu samaan aikaan ketää muita leikkijöötä paikalla. No nyt sitte tuli joku nainen parin tytön kera ja pojathan innostu... tosin lähinnä siitä tyttöjen äidistä eikä niinkää niistä tytöistä. Ei aikaakaa ku pojat oli selostanu sille muikkelille kaikkien lähisukulaastensa iät ja tyyliin kotiosoitteetki ja kyllä siä käytihin läpi jopa mun isovanahemmat, että kekkä niistä viä elää ja kekkä on kuollu. 

Mulla ku on ittellä joku varmaan viiren neliömetrin henkilökohtanen reviiri jonka sisälle ei tartte aiva outojen hiipparin tupata taikka mä tunnen oloni epämukavaksi, ni meleki hiki nousi ottalle ku Urho tuppas aiva sen leikkipuistonaisen likille jutteleen ja näin viä kuinka Urho meleki silitti sitä lopuksi, laitto kätensä siis silleen sen naisen olokapään yläpuolelle ku tää vähä kumartu pienemmän muksunsa puoleen ja Urho teki siinä sit jotain taputusliikkeitä ilimas ja vetäyty sitte sivummalle touhottaan. 

Jotenki nuo ei aikusia kauhiasti jännitä, varsinkaa naispuoloosia, vaan ihan pokkana mennään selostaan ummet ja lammet aiva ventovieraille. Maanantaina ku mulloli poijat harijotuksis mukana, ni ku aulas orotti pari äitiä muksujansa lasten tanssitunnilta, ni Sisu syöksy ensimmääsenä yhyrelle naiselle esittelehen, kuinka hällä ihan kohta irtoo suusta yks hammas :D

No mut palataan viä tähän päivään. Kun me sieltä leikkipuistolta lähärettiin, ni kohta tuli parin pikkukoiran kans vastahan joku nuori kloppi. Olisko ollu josain parinkympin tietämillä. Tämä morjesti meitä ilosesti ja sano heti pojille et koiria saa tulla silittähän jos haluaa ja siinä sitte höpistiin lemmikeistämme. Koirapoika kysy jopa mihinä asutahan ja kun me siitä sitte vähitellen jatkettiin matkaa ni mä olin aiva hämmennyksis, että olipas mukava nuorukaanen, en oo ihan tottunu et sen ikääset jannut alakaa yhtäkkiä höpötellä mulle taikka muksuulle keskellä kirkasta päivää selevinpäin.

Muutenki tuommoset yllättävät kohtaamiset yhtää kenenkää kans on aina vähä semmosia mihkä mä en tiä kuinka suhtautuus. Sitä aattelee just ensimmääsenä että onkahan tuo pöhönäs vai muuten sakia. Mut eipä nuo mun lapsekkaa ainakaa pöhönäs oo ja silti ne toisin paikoon lähestyy vieraita aikuusia tavalla, jokka varmaan saa ainaki tämmöset mun kaltaset, vähä sosiaalisesti estyneet mörököllit hämmästyyn :)

torstai, 17. elokuu 2017

Hamsterin tunnustuksia

Käykö teille ikänä niin, että kun yhtäkkiä innostutte jostaki, ni se innostus on niin mukaansatempaavaa että kaikki pitäs pistää totehen sillä ristuksen sekunnilla ja sitte ku pääsee oikeen vauhtihin, ni yhtäkkiä huomaat, että vittu hei täähän lähti ihan rasasta koko touhu?

Mulla on pitkin elämää ollu erimoisia keräily"harrastuksia". Mukulana keräsin tarroja, liimasin niitä yhyren vaatekomeron oven sisäpuolelle niin että tarroja oli ovi täynnä ylähältä alaha asti. Josain vaihees tykkäsin myös koholia posliinisia pikkuesineitä. No joo tää ny on viä aika kesyä. Aikuisiällä oon innostunu myös parista astiasarjasta ja ku muksut oli vähä pienempiä ja ne tykästy Muumeihin, ni pitihän tietty kirpparilta ostella Muumi-aiheisia pehemoleluja, Muumi-kirjoja ja Muumin kuvilla varustettuja lasten rettuja. 

Muumibuumin syrjäytti Angry Birdsit. Muksujen intoilua on tietysti hyvä käyttää tekosyynä, kun kämppä pullistelee Angry Birds -aiheista kamaa: vaatteita, pehemo- ja muita leluja, koulutarvikkeita, reppuja ja muita laukkuja, palapelejä, petivaatteita, koristetyynyjä, astioita, fleecepeittoja (3 erimoista...), tauluja, pyhkeitä, laastareita, tarroja, pelejä, DVD-levyjä, mattoja, kirjoja ja sarjakuvalehtiä, uikkareita ja kellukkeita... ja mitähän viä. Mut sit rupiaa olehen jo vaikia perustella asiaa vain sillä, että "ku lapset tykkää", jos kämpästä löytyy myös Angry Birds -huppari aikusten koos, ja jos mulla on ihka oma Angry Birds -pehemotirppa sängys ja jos oon vieny töihin ittelleni pienen Angry Birds -maskotin stressileluksi... Ja tänään sitte ostaa päräytin kirpparilta Angry Birds -suihkuverhon :D 

Tuon lisäksi vähä kaikenmoinen perhosaiheinen sälä uppoo mulle ku väärä raha. Mulle sais varmaan myytyä vaikka palan paskaa jos siihen on liimattu joku perhosen kuva päälle. Perhosilla mä koristelen itteeni ja kämppää, ku löytyy perhosteemaisia koruja, vaatteita ja tatskoja, ja sitte kämpäs on perhostauluja, perhostapettia, perhosverhojaja liuta muita perhoskoristeita ripoteltuna sinne ja tänne. Joskus Turuus asues mä himoitsin sinisiä koriste-esineitä ja kissa-aiheista roinaa ja parasta oli, jos sattu löytyhyn sinistä kissa-aiheista roinaa. 

Kosmetiikan haaliminen ny on ollu ikisynti siitä lähtien ku kutosluokalla rupesin käyttähän meikkiä. Yks yläasteaikanen poikaystävä katto ku mä meikkasin ennen bileisiin menoa ja taivasteli, että mistä helevetistä voi tietää, mihkä kohtaan naamaa milläki kynällä pitää piirtää. Se oliski ku piisais aina yks kynä tai purtilo per käyttötarkotus mut jotenki sitä materiaalia vaan kertyy ja kertyy... Mut tällä viikolla sentäs sain heittää yhyren TYHYJENTYNEEN huulikiiltoputkelon roskiin ja mietiin, että onkahan näin käyny viä koskaa. Yleensä ne ei-niin-lemppari-kemppariryönät hankkii unhoittua johki kaapin uumeniin kunnes nakkelen niitä roskiin - hankkiakseni uusia...

Mut uusin höyrährys sitte. Kesällä kävin poikien kans yhtenä päivänä Maskun Rosarium-ruusupuistos. Siä tenavien kans työnnettiin nokkamme monenlajisiin ruusupuskihin ja etenki Sisun kans oltiin ihan fiiliksis. Sitte mä keksin, että mä haluan kans kotio ruusuntuoksua! Pakko, ja vähä äkkiä!

ruusut.jpg

Kuvas näkyy mun "aikaansaannokset" muutaman viimme viikon ajalta, eli on tuoksukynttilöötä, saipuaa, shampoota, dödöö, kasvonaamioo, kasvovettä ja vartalorasvaa. Melekeen kokoelmaan kuuluis myös hajuvesi, jota mä haikiana nuuskin kaupas tuos yks päivä, mutta perkeles kun olin justiinsa hommannu uuren hajuveten (no jos ihan rehellisiä ollaan ni KAKS uutta...) ni sain hillittyä itteni, ihime kyllä. Oliskahan ruusun hajusia Wunder baumeja olemas, vois autohon laittaa semmosen, hehheh!

Joo... Kai sitä vois pervompiki olla, mutta välillä sitä jää miettihin, että onkahan hissikuilua ikänä veretty aiva ylimpiin kerroksiin asti. Mut sopivasti justiin tänään joku jakoo Facebookis jonku kuvan, mihinä sanottiin, että "Elämä on liian lyhyt normaalina olemiseen. Pysy outona!" Kylä näin on, eikä tartte mitenkää erikseen ponnistella asian etehen. Se tulee ihan luonnosta(an), vaikkapa sitte ruusupuskia nuuhkimalla.