tiistai, 18. heinäkuu 2017

Rentoutumisen ja stressin vuorottelua

Voi ristus ett'on taas meleki kuukausi kulunu ku erellisen kiriotuksen tänne räpelsin. Kalenterin mukaan heinäkuun puoliväli on ohitettu, keliistä jos pitäs päätellä ni veikkaisin jotaki huhtikuun alakua ehkä pikemminki, mutta eikähän tää tästä... Mull'on viä enin osa lomaa vasta tulos tua elokuus ni mä luotan siihen että sillon sää suosii vähä paremmin. Eikä mitää helteitä tarvita torellakaa että saa mut tyytyvääseksi, noin niinku sään puolesta. 

Niin tosiaan, enin osa lomaa on jäjljellä. Viimme viikolla sain kaivatun hengährystauon töistä arjesta kaikesta ku vietin viis päivää Kankaanpään kuntoutuskeskukses poikien kans sopeutumisvalamennuskurssilla. Ohojelmas oli liikunnallisia tuokioita, vertaistukea, kiinnostavia luentoja ja ennen kaikkee huoletonta olemista vailla esimerkiks ruuanlaittovelevollisuuksia. Nii ja mihkä me oltiinkaa sopeutumas, no ketä ei viä tiä ja sattuu olehen kiinnostunu, ni yhteyttä sopii ottaa ja keskustella kellä vaan on tieros mitä kautta muhun saa yhteyren :)

Mut on se vaan yks saatanan kumma, että ku viikon kunnolla nukkuu ja on muutenki tyytyväänen oloohinsa, ni tuntuu että yhyrellä vähä lyhkäsemmäksi jääneellä yöunella hyvä vire on pois pyyhkästy. Työmaalla ny onneks on tähän aikaan vuodesta aika rauhallista, kerkiää rauhas purkaa sumaa ku ei koko aika pukkaa uusia akuuttia juttuja vanahojen päälle. Mitä mä ny ryykäsin maanantaina töihin iliman kulukukorttia ja työpuhelinta :D 

Sen sijaan harrastusrintamalla piisaa kiirusta. Viimmeesiä harijotuksia vierähän ennen ens viikon keikkoja. Turuus on ens viikolla Europeade -kansantanssi- sekä kansanmusiikkitapahtuma. Maanantai ja tiistai menee viimisis treeniis, ja keskiviikkona on Varvintorilla ilimaisesitys Joki - Ån, johona esiintyy joku 300 alan harrastajaa pitkin Turun ympärystöö, minä mukaan lukien. Torstaina puolestaan on tapahtuman avajaiset, johona esitetään pätkä tuosta Joki - Ån -teoksesta ja sitte perjantaina on oman porukan elikkäs Turun Kiikurien 60-vuotisjuhulakonsertti Sigyn-salilla. Tuota varte on jo reenattu sellaaset kaks vuotta ja välillä tuntuu että sitä kamaa tulee jo korvistaki pihalle ja ku treenien määrä räjähtää aina käsiin ihan loppumetriillä ni vieteri on oikeesti välillä ihan vitun kiriällä. Mut siitä huolimatta esiintymiset on tän harrastuksen suola, sokeri ja amfetamiini ja kaiken takkuamisen palakittee se, ku voi esityksen loppuun helepottuneena, onnellisena ja posket kipiänä hymyilystä kumartaa yleisölle kiitoksensa. Ja vieläpä kaks kertaa, ku veretään se juhulaesitys kahteen kertaan, klo 17 ja klo 19. 

Eileen ehtoo meni harijotelles ja Turun Sanomien toimittaja sai vähä makupaloja esityksestä. Tänään oli välipäivä ja huomenna jatkuu Joki-treenit. No, en oo kauhiasti rentoillu tänä päivänä ku piti tuohon kuntoutukseen liittyviä Kela-lomakkeita täyttää ja sitte oli viä kasa laskuja ja muuta asiain hoitoo. Sitte joku DNA-kauppamies soitti ja ku mä samalla plarasin netistä jotaki yhteystietoja ja tongin sähköpostiani, ni saatoinpa samalla tulla tilanneeksi öö jotain perkeleen kätevää. No, jos nettiyhteyren luvataan paranevan ja vieläpä halavemmalla mitä tähän asti, ni ehkei se kaupanteko niin pahasti mettähän menny mitä vois luulla, ku meikäläänen pistetään asialle.

No, tuon kaiken jäläkeen mulla oli kaunis aikomus teherä viä vähä pihahommia mutta mä olin niin saatanan loppu, että lösährin vaan sohovalle syrän hakaten ja koitin keksiä, millä mä saan tän sykkeen tasaantuhun. Pelasin vähä Anrgy Birdsiä, pimputtelin pianoo ja kävin pihalla nuuhkimas kukkia. Samalla pää meinas räjähtää ajatuksista, mitä aattelin tänne plokihin pitkästä aikaa taas suoltaa. Täm'on sitä ressinpurkuterapiaa parhaimmillaan. 

Siä kuntoutukses justiin puhuttiin siitä, mitenkä herkästi "kuormittuvan" lapsen stressiä saa helepotettua ennenku menee aiva totaalisesti kuppi nurin. Luulen, että mä voin mones kohtaa soveltaa niitä vinkkiä myös itteeni, ku kerta parin Kelalapun täyttäminen saa mut käymään kierroksilla. Viimme aikoona kroppaki on ollu selevästi vähä vääräs virees, öljynvaihtoviikotki tulee mitenkä sattuu ja vaikka m'oon vähä koittanu muokata ruokavaliooni vatsaystävällisempään suuntaan ni mitä vittua, pakki muljaa ja pierettää varmaan enemmän ku koskaa!!! 

No, jotta huushollis eres joku ei olsi niin vääräs virees, ni huomenna tulee pianonvirittäjä käymähän ja saa eres tuo soittopeli jotaki helepotusta kolomenkympin kriisiinsä :)

Kriisistä tuli mieleen viä mun oma henkilökohtanen finanssikriisi, ku mä pyhänä kotomatkalla kuvittelin hukanneeni lompakkoni Huittisis, ku pysähryyn poikien kans pitähän taukoo. Rahapussia ei näkyny mihinää eikä se pötkähtäny mistää vastaan vaikka likimain konttasin läpi vessat ja muut paikat misä oltiin eheritty kiertää. Autonki tsekkasin kahteen kertaan ja tottahan mä sitte hätäpäisäni kuoletin pankkikorttini ensi töikseni. Mutta niin vain vanahempi sälli bongas mun kukkaroni autosta jostain perkeleen kolosta, mihkä mun haukankatseeni ei vaan ollu osunu. No, hyvä että oli talles, mutta kun vain olis löytyny sen 5 min aijemmin...

Täs vois naputella tekstiä vaikka koko yön, mutta tairan mennä kattohon, mitä hyvää liki tyhyjästä jääkaapista sais revittyä. Näläkä on mutta ei tee mieli mitää ku maha on ku mikäki kuumailimapallo. Koitin tänään lievittää Kela-asiointiaharistusta tummalla suklaalla, mutta mahtooko mennä annostus pielehen ku siitäki tuli vain yököttävä olo. 

Mut eikähän tää tästä vähä heleppaa... kun mä ens viikon ylitte jaksan jotenki kahalata, lopussa kiitos seisoo ja niin erelleen, sitte on harrastushätäkkä takana hetkeksi aikaa ja se kesälomaki alakaa. Tää on tämmöstä vuoristorataa. Se vaan, että kakarana sitä jakso vaikka minkämoista kieputusta. Viimme viikolla olin poikien kans yhyres leikkipuistos siä Kankaanpääs ja istuun joutesani hetkeksi keinuhun ja päästelin menemähän. Eipä aikaakaa ku tuli huono olo siitäki vähästä :D 

maanantai, 26. kesäkuu 2017

Oli tuossa juhannuskin

Son tämäki kuu jo niin pitkälle jalostettu että juhannuski on takanapäin. Juhannus kuluki lokosasti auringosta nauttien biitsillä...

20170617_175338.jpg

...ja vitut. Torellisuures tuo kuva on porukoitten pihasta muksujen hiekkaloorasta. Ei myöskää pirä kuvitella että istuskelisin tuos joku hellemekko päällä, ihan verkkareis porsastelin, kuvaa varte vähä vaan kääräsin pultut ylähä että sain kalmankalapiat koipeni esiin. Eikä tuota koko kuvaa oo eres otettu juhannuksena. 

20170617_175127.jpg 

 

Likellä oli ettei mun osalta peruuntunu koko ryyppyjuhula ku sopivasti aatoksi pukkas flunssantynkää ja niinpä täyty doupata ittensä monenmoisilla flunssatropiilla jotta jaksoo enste saunoo ja grillata kaverin tykönä ja sieltä sitte suunnistaa Isojoen cityn ytimehen enste pikkasen terdelle istuun ja sitten tuttavan kotio pippaloihin. Sori flunssa, tuon erän hävisit. Mulla oli ihan kivaa. 

Mutta juhannuspäivänä tuli sitte turpaan flunssalta kunnolla. Ei huomannu eres mitää krapulaa ku oli muuten niin paska olla! Lisäksi sato vettä ihan helevetisti. Onneksi äiti ja isä oli keriinny aamusta ennen vesisateen alakamista ulukoiluttaa mukulat ni mun ei tarttenu potee kovin huonoo omaatuntoo ku loppupäivä meni sisällä röhönöttäes ja klopit sai pelata pelikoneillansa niin palijo ku sielu sieti. Varmaan joku Vuoden äiti -palakinto on taas tulos postis, ja jos se ei tuukkaa ni postihan senki on tietysti menny hukkaahan. Niinku ne monet muukki aiemmat vastaavat pystit... 

Tänään mä kokeilin, miltä työnteko maittaa tälleen hiukka puolikuntoosena. Aamusta olo ei flunssan suhteen ollu enää eres kovin paha, mutta sitte pakki päätti sanoo YYA-sopimuksensa irti ja kun olin saanu todeta, että tänä päivänä kaikki mitä mä vaivoon saan syötyä, tekee vaan hyvin pikasen läpikulumatkan mun ruotoni lävitte, ni kattoin parhaimmaks käväästä työterveyres ja sieltä sain sitte lähtöpassin kotio loppupäiväksi. Huomenna paremmalla tuurilla uuresta, jos pötsi yhtää rauhottuu.

Hoituri suositteli nauttihin mustikkakeittoo mutta se vähä huonosti vaikuttaa kaupan hyllystä käsin, ku mä ajatuksissani päästelin kaupan ohitte töistä tullesani. No, ehkä sitä on pää vähä jääs ku enste on flunssan ja muun vitutuksen tähäre syöny huonosti monta päivää ja sitte ku oikeen koittaas syörä, ni mikää ei pysy sisällä. Saatana. 

Joo niin tän piti olla tätä nykyä positiivinen ploki. Tän hetkisestä fiiliksestä on vähä vaikia kaivaa mitää positiivista. Aurinko ny tua pihalla sentäs välillä paistaa, mutta seki tuntuu vittuilulta silloon kun ei oo minkäämoista intoo mennä pihalle siitä nauttihin. 

 

maanantai, 5. kesäkuu 2017

Ikinä en enää... paitsi nyt taas

Niinku elukoolla on jokavuotinen kevätkiimansa, iskee muhunki eräänlainen hullaannus joka jumalan kevät. M'oon vakuuttunu siitä, että sen on kans oltava jonkumoinen vietti eikä mitää järjen ohjaamaa toimintaa, ku ei toistuvatkaa huonot kokemukset saa mua luovuttaan vaan joka kevät aika on taas kerran kullittanu karvaat muistot ja m'oon valamis elähän sen saman paskan(tonkimisen) uurestaan. 

PUUTARHAPÖSSÄHRYS. 

Tänään oli taas niin puoleensa vetävä keli, asteita joku kymmenen (no onneks sentäs plussaa) ja vettä vihimonu koko päivän. Niinpä aattelin, että täm'on täyrellinen päivä lisätä taas vähä kukoistusta puutarhaan ja ehkäpä jopa aloottaa joku uus kokeilu syötäväksi tarkotettujen kasvien saralla. Ei tuntunu mihinää taannoiset vastoinkäymiset. Mitä ny yhyrestä, tai no muutamasta tomaatin plantusta joittenka sato ei koskaa saanu punasta väriä... tai ne lukemattomat siemenet, jokka ei ikänä itäny... tai ne jokku monivuotiset rehut, jokka ei nähäny eres yksvuotispäiväänsä... tai se kokonainen mansikkamaa, joka muutaman kohtalaasen satovuoden jäläkeen yksinkertasesti vaan kuoli pystyhyn... tai ruiskaunokit, joittenka orastavat varret kävi peurat syömäs suoraa kukkapenkistä yön pimeyres...

Ja huonekasveista ei kehtaa eres sanoo mitää, koska jos mä en niitä saa tapettua ihan heti ni kissat kyllä yleensä on siinä hommas auttanu hyvinki mielellään. Saatana, ku toinen kissa syöö jopa tekokukat ni sisätiloos viherpeukalo saa huilata niin kauvan ku nuo kaks ristuksen älykääpiöö karvakaveria jaksaa porskuttaa. Tai no, oon mä joskus saanu jopa kaktuksen hengiltä iliman etton kissat ollu jeesaamas. Niin et jos joskus ruvetaan työstään vaikkapa Suomen surkein kuski -ohojelman tyyppisellä formaatilla jotain puutarhanhoito-tositeeveetä, ni mä oon NIIN mukana ja voitan koko paskan. 

No, katotaan ny kauvanko mun uutukainen amppelis asuva kirsikkatomaatti pysyy elos. Perkele, mä en eres tykkää kirsikkatomaateista!!! Sitte ku kerta tommoselle amppelilinjalle lähärettiin, ni keksiin tukkia toisen amppelin piukkahan erimoisia yrttikasvia. Hurraa, timjamia, oregaanoo ja kahta eri lajia minttua! Ku sitä minttua voi vaikka pistää salaattihin, tai siis vois, jos joskus tulis salaattia valamistettua :D 

Silleen mä täs ny vähä oikasin mutkis että jätin suosiolla sikseen yritykset kasvattaa yhtää mitää itte siemenestä lähtien. Puutarhaliikkees käynnin jäläkeen hain viä Tokmannista tillin, persiljan ja ruohosipulin ja pökkäsin ne johki kippoon ja kiikutin ulos. 

Jos miehille erinäiset ajoneuvot on ns. ku...kka-amppelin jatkeita, ni onkohan mulla täs puutarhan jokakeväises tuunaukses jotaki samantyyppistä pröystäälyfiilistä taustalla? Et jos kerranki sais eres jonku rehuhässäkän kukoistaan ja tuottahan satoo, ni paisuisko mun ego (perseen lisäks) niin etten kohta ovista maharu, riippumatta siitä meinaanko eres yrittää syörä puutarhani hetelmiä? Vaikia sanoo, ku niin ei oo ikänä viä käyny :D 

Onneks mullon taustajoukkona poijat, nuo pikku puutarhatontut: Ne ainaki on aina valamiina kusehen kukkapenkkihin jos vaan hätä pääsee ulukoolles yllättähän! Ei tartte kaupasta kalliita lannotteita kanniskella - niinku teorias siis, ku justiin tänään ostin sieltä puutarhamyymälästä jotaki ihimeainetta, hinnasta päätellen koostumus oli kulta- , timantti- sekä hölynpölyä. 

No niin, ny on sitte niin sokka ku petoki irti ku mun sisäinen ituhippini on päästetty vapaasti mellastahan. Voi kun joskus vois innostua asioosta silleen kohtuullisesti eikä vetää övereitä sillä samalla sekunnilla, ku se innostus iskee. Tai ehkä ne mun innostukset tuppaa joskus häviähän yhtä nopiaa mitä ne on tullukki, ni siinä mieles on hyvä takoo ku rauta on kuumaa. 

perjantai, 2. kesäkuu 2017

Karu totuus

Mä kävin hetki sitte pihalla lataamas itteeni ilta-auringolla. Samalla ihastelin orastavia syreeninkukkia ja näin kuinka yks kimalainen kävi kans tekemäs samaa. Mietiin, että mitenkä vaan osaasin tän hetken jotenki tallettaa, että kiriottaasko vaikka plokihin jonku oikeen tunteikkaan tunnelmapalan. 

Juu ei. Jos mä mitää oon tästä elämästä oppinu, ni sen, että Etelä-Pohojammaan kieli ei taivu mihkää yli-imeliin korulauseisiin. Täm'on murre, jota ei puhuta mihinää rakkaus- ja nyyhkyleffois. Hei miettikää vaikka jotaki Duudsonia ja Häjyt-elokuvaa! Ei täs siis voi muuta ku alistua kohtaloonsa ja päästellä mitä sylyki suuhun tuo :D

Niinpä en malta jättää mainittematta erellä mainittujen kesäillan huuma -sössötysten sivutuotteita, kuten esimerkiksi sen, kuinka auringonpaisteesta huolimatta pihalla oli ihan saatanan kylymä, lämpöasteita perus kesäkuun lukemat eli +9 astetta höystettynä jäätävällä tuulella. Se syreenipuskas pörränny mötiäänenki varmaan aatteli että on tämä kans yhtä perkelettä lentää tämmöses kelis nähäräksensä vaan että syreeninkukat ei oo näis sääolosuhteis vaivautunu eres aukeehen viä. 

Olin kuitenki aikasemmin päivällä optimistinen ku ostin kirpparilta hameen sekä pari hihatoonta paitaa. Voihan ne vaikka pistää ens vuonna itte myyntihin etiäppäin tismalleen samas kunnos mihinä ne oli ku mä ne tänään ittelleni lunastelin. Ja viä aikasemmin tänä päivänä ostin työpaikan myymälästä aurinkopuuteria! Ku näyttää siltä että tänä kesänä voi olla vaikiaa saada pläsihinsä eres sitä mulle tyypillistä punotusta, ni lisätään sitte poskille hehkua purkista! Lisäksi ostin jotaki korostusväriä, josta mulla ei oo ihan tarkkaa käsitystä viä että kuinka sitä kuuluu käyttää, mutta ehkä mä sutasen sitä aurinkopuuteria johki kohtaan ja piirrään korostusvärillä sitte rinkulan sen puuteroirun alueen ympärille, että kattokaa ny, täs kohtaa mullon aurinkopuuteria. 

Vittu. Täs käy kuitenki niin että kun mä aikani tätä kalasiaa keliä manaan ni vähän päästä ilimojen pitelijä päästää paska(sen nauru)n ja pa(i)skoo mua kauhialla helteellä. No minkä mä sille voin että mulle optimaalinen lämpötila-alue on niin pirun kapia, sellanen 21-23 astetta. Jos tuommoosia päiviä vaan yhtäkää osuu vuodes kohoralle, silloon saatan aiva villiintyä ja sanoo jotaki niinki herkkää ku että mikä ristus ny on ku ei (juuri) yhtää aharista? Muina aikoona saatte siis tyytyä siihen, että ainaki mitä säihin tulee (ja oikeestaan ihan mihkä muuhun vaan), ni ku on tän kuulosilla puhe- taikka kiriotuslahajoollatyylillä paiskattu ni on ihan turha orottaa mitää kovin hienostunutta settiä. Vaikka mulla oliki tuos keväällä kaunis aikomus kiriottaa entistä positiivisempaan sävyyn tänne mut mihkäpä tiikeri (jarru)rairoostansa pääsee!

tiistai, 30. toukokuu 2017

Ikiliikkujat

M'olin tänään kuoroharijotuksis ja mull'oli poijakki mukana. Ei laulamas tokikaa, vaikka noin niinku muuten musiikin ystäviä ovakki. Sällit kyllä innoissaan lähtee mun mukahani laulureeneihin, koska ne tietää, että silloon ne saa pelata Angry Birdsiä kännykällä. Ne oikeen kyselee pelihetken toivos, että äiti koska sä meet taas laulaan. 

Yks pelimanni-isukki oli kans ottanu mukaan flikkansa. Se ei ollu soitannasta eikä laulannasta millänsäkkää, seistä jäkitti vaan paikoollansa ja katteli ympärillensä, varmaan mietti että ristus etton sekalaasen oloosta sakkia. Mä kysyyn siltä pelimannilta, että mistä nuon rauhallisia muksuja oikeen saa. 

Ei sillä, että tahtoosin enää yhtää enempää, mutta ku ittellä on kaks jokka on alituises liikkees ja äänes, ni se on aina yhtä häkellyttävää huomata kuinka jokku muksut osaa vaan OLLA. 

Ku harjoteltiin yhtä tulevan Turun Kiikurien 60-vuotisjuhlakonsertin kohtausta, meitä kuorolaasia ohojeistettiin, että vaikka ollaan siinä aika pienes sumpus, ni pitäs silti ylläpitää liikettä koko kappaleen ajan ja kuoronjohtaja käytti esimerkkinä semmosta ku klimppi käärmeitä luikertaa toistensa yrmpäritte. Jaa niinku mun lapset, kävi mieles. 

Pikkusällin päiväkotitädit joskus kertooli, kuinka Sisu tykkää rauhallisista leikeistä ja puuhailee pääasiassa ryhymänsä tyttöjen kans. Mä vahtasin monttu auki ja varmistin, oliko ny varmasti puhe mun lapsesta. Miksei se rauhallisuuren arvostaminen ikänä näjy kotona?? Aina samaa Jeesuksen kisaamista ja möyrästystä isoveljen kans. Ikänä ei tiä kumpi on majakka ja kumpi perävaunu. Vai onko se vaan jotain semmosta, että kotona ku on tuttu ja turvallinen ympäristö, ni siä voi estoitta päästellä menehen ja päiväkodis ollaan vähä enempi vieraskoriaa ja ku ympärillä on jatkuva härdelli pystys, ni on kivempi itte olla rauhallinen - ja säästellä sitte virtaa kotio, että siä jaksais paremmin pirrastaa? :D

Urholla varsinki aloillaan oleminen ihan nuon vaan ei onnistu millää. Korkeintaan joku lukeminen saa sen nauliutuun hetkeksi paikoollensa mutta kyllä se useimmiten vähintään sitte lukee ääneen. Joskus se tahto karttapallon sängyn viereen ja se tutkaili ja höpötti ääneen karttajuttuja kunnes simahti, ja kun se aamulla silimänsä auki sai, tai varmaan jo ennen silimien aukeemista, juttu jatku siitä mihkä se oli ehtoolla katkennu, eli alako esitelmä siitä, kuinka Turkista osa kuuluu Eurooppaan ja osa Aasiaan. 

No, mun äiti on kertonu, kuinka mun isoveli oli pienenä heleppo ku sen kans sopi lähtiä vaikka marjamettälle kaikes rauhas: istutti vaan poijan johki mättäälle ja se siinä mutaji itteksensä rauhas eikä lähteny mihkää viipottaan. Mä taas olin kuulemma aiva eri maata :D Niin että ei kai sitä tartte ihimetellä, jos kersat on vähä levottomia sieluja. 

Huomenna olis eskarin kevätjuhula. Kai se on sinnekki mentävä vääntähän porua :D Aika huikeeta, että huushollis on kohta yks koululaanen ja sitte toinen paahtaa kovaa kyytiä peräs alakaen oman eskariuransa. 

Täs viä loppuhuipennuksena ote yhyrestä tänehtoisesta jutustelusta:

A: Tehtäiskö joskus bussimatka Maskusta Turkuun?

U: Ja junalla voitaisiin joskus matkustaa. Niin tai raitiovaunulla!

A: No sitä varten pitäis mennä Helsinkiin, koska Helsingis on Suomen ainuat raitiovaunut. Joskus ennen vanhaan niitä oli Turussakin, mutta ne on poistettu käytöstä aikaa sitte.

S: Niin, ja sitten ne vietiin Helsinkiin.