tiistai, 14. marraskuu 2017

Marraskuu on perseestä

Otetaan sellanen ajatusleikki, että joku niinku muka oikeesti lukis tän tekstin. Ja sitte leikittäs semmosta että se kuvittelis, että ai ku kiva, nyt varmaan tulee jotaki piristävää ja positiivista tekstiä tympeeseen syksyyn. NO VITTU EI OO TULOS, positiivisuus on perseestä, pessimisti ei pety, antaa mennä ku on alamäki ja mitä näitä muita ny on! 

Olotilas taas huomaa mitä aikaa vuodesta eletään. Ei ny oikeestaan eres vituta ainakaa ihan koko sitä aikaa ku oon hereellä, mutta jos vaikka tajuaas nukkua enempi ni saattas ehkä olla aavistuksen verta vähemmän väsyksis, tai ainaki kerkiääs olla vähemmän aikaa hereillä kärvistelemäs tää saatanan pimiäs ja kalasias puonreijäs. 

Tänään ku ajelin töistä kotio ja alakoo jo olla tympäsevän hämärää, mietiin, että onkohan mihinää mualla päin mailmas marraskuu näin ristuksen rumaa ja ankiaa? Tää on varmaan vaan niinku se siirtymävaihe syksystä talavehen, mutta ku viimme vuosina on tuntunu, että se siirtymävaihe vaan venyy ja vanuu kunnes tuleeki jo kevät, ja huomaa että okei taas ollaan toises siirtymävaihees vartoomas kevään kääntymistä kesäksi kunnes saaki huomata, että no vittu joo syksyssä ollaan taas, mihinä ne reherit vuodenajat nykyään oikeen lymyylee??!

Jos oon koko aika umpiväsyny, jopa silloonki vaikka olisin vaihteeksi jopa nukkunu paritki hyvän mittaset yöunet, ni ei hirveesti naurata. Okei on seki omaa tyhymyyttä, nykki mä voisin painua pehkuuhin enkä kiukutella netis, mutta mä perustelen turhan myöhälle valavomiset sillä, että mä tartten ehtoosin vähä omaa rauhaa nollatakseni päänuppiani päivän melskeistä. Joo hyvin toimii saatana, pää on torellaki aivan nollas ympäri vuorokauren. 

En tiä onko se sitte tää väsähtäny fiilis vai yleinen vuodenaikaan liittyvä tympeily, ku muutun ihan apaattiseksi mörökölliksi. Mikää kivakaa ei meinaa kiinnostaa, lenkillä en oo käyny viikkokausiin ja ku tua joskus kesällä muhun iski joku ruusuhurahrus, ni se meni ohi jo aikaa sitte ja tekis mieli kaataa viemärihin joka ainua vähääkää ruusulle haiskakhtava tökötti. Itse asias teinki tänään just nuon yhyrelle ruusulitkulle, jota oli purtilon pohojalla pienet jämppeet. Mä niinku vähä eresautoon sen tuotteen saapumista tiensä päähän. Teki hyvää saada eres yks purnukka pois mun ylitäyrestä vessan kaapista, mutta se hyvä fiilis kesti puolisen minuuttia, vähä niinku kaikki muuki hyvän olon tunne, jos ny sellasen jostain onnistuu saamahan. 

Vietin eileen päivän kotosalla ku toinen sälli oli flunssaasena. Salaa mä vähä toivoin, että voi kun se tauti tarttuus muhunki, jos vois sillä livulla vaan nukkua pari päivää. No turha toivo, ainakaa tälleen keskellä viikkoo, sillä tulevana viikonloppunahan se räkäkuppa iskee jos on iskiäksensä, koska ollahan menos Isojoelle. 

Laarin tuulikaapin ovipielehen pitkän muistilapun, että mitä kaikkia tällä viikkoo pitikää hoitaa. No en oo muistanu kaikkee sittekkää. Tarttis kai raapustaa pitkin kämppää muutama lappu mihinä lukis, että tsekkaa eteisen muistilista. Ja sen jäläkeen ku mä tein muistilistasta ekan version, muistin viä kaks asiaa, mikkä siihen piti lisätä. No en ollu just sillä hetkellä muistilistan likellä ni sain tehtyä lisäykset viiveellä. Tai siis lisäykseN, nimittäin kerkisin unohtaa sen toisen lisättävän asian enkä tietenkää oo muistanu sitä viäkää. Vitun ärsyttävää. 

No ärsyttäähän täs ny kaikki, ku on väsyny ja pinna kiriällä. Tänään tuli kersojen kans joku jumalatoon kärhämä jostain Leegoilla rakentelusta ja ku pikkusälli nakkas hammasharjansa pitkin lattiaa niin että sitä hammastahanaa oli kans joka paikas, ni mun pinna katkes siihen paikkaan. En tiä kuka mahto olla sitte se kaikista lapsellisin kilipaa huutaja täs kämpäs. Joko se vuoden äiti -pokaali keriittihin tältä vuodelta jakaa?

Mut joo. Ei täs siis tavallaan mikää lopulta erityisen viturallansa oo, mitä ny vaan väsyttää ja vituttaa. Olo on niinku (perseeseen ammutulla) karhulla, hyvät rasvakerrokset hankittuna ja aiva valamis talaviunille, sillä erotuksella vaan että mitää talaviunta ei valitettavasti oo luvas. 

Kai tää "kaikki mut ei mikää on huonosti" -meininki on hyvinki ajan hengen mukasta. Mä oon torennu moneen kertaan, että Suomesta on luojan kiitos saatu torelliset ongelmat kitkettyä, ja nyt riittää virtaa räyhätä esimerkiks siitä, onko oikein kutsua tyttöjä tytöiksi ja poikia pojiksi. Ja mitenkä huutava vääryys on, että joku on esiMIES tai kassaTÄTI. Mulla olis tähänki asiaan hyvä ratkaasu, voitaasko ainaki näin marraskuus kutsua ihan jokaasta henkilöä sukupuole(ttomuute)en, ikään, kokoon, näköön ja asemaan tuijottamatta nimityksellä KUSIPÄÄ, veretään vaan reippaasti kaikki tasa-arvoosesti samalle viivalle ja ollaan kaikki yhtä suurta persettä. 

RÄYH! Olen puhunut. Paree ku ei suorita oikolukua tälle loppusyksyn kirjainoksennukselle. Jos menis vaan nukkuun :D

tiistai, 31. lokakuu 2017

Lokakuun hyvät ja huonot

Ei mulla oikeestaan mitää järkevää aihetta oo tähän(kää) kiriotukseen, mutta aattelin jos pitkästä aikaa nyhyjäsis tyhyjästä jonku plokitekstin ja aattelin, että jos ihan vaan yksinkertasesti listais hajanaisia asioota, mikkä täs viimme aikoona on ilahruttanu taikka sitte vituttanu. 

Alotetahan vitutuksista ni voi kiriotuksen päättää niihin kivoihin juttuihin:

* Työsopparia jäljellä 2 kuukautta, jatkosta ei oo viä tietoo. Ja turha länkyttää, että "Kyl ne sut kohta vakinaistaa, ku oot jo sen verta pitkään ollu". Tilanne on sellanen, että se ei oo maharollista, ei ainakaa tooosi pitkään aikaan jos eres ikänä.  

* Joulu lähestyy, muuten se olis ihan jees mutta mukana tulee stressi: Lahajat pitääs keksiä, ostaa ja PAKETOIRA!!! Sitte täytyy ensimmäästä kertaa järkeillä, mitenkä klaaraa tuon koululaasen joululoman hoitokuviot, ei sitä ny yksin kotiokkaa voi jättää, nimimerkillä lomapäivät likimain käytetty tältä vuodelta... ja tää liittyy läheisesti tuohon erelliseen kohtaan, helepottas suunnittelua jos tietääs, oonko eres töis ens vuonna vai en.

* Pimeys. Pimiä aika on joka vuosi aina vaan vittumaisempaa, ihan riippumatta siitä, onko elämäs muuten meneillänsä huonoja taikka ilosia asioota. M'oon jo pari vuotta ollu ostamas kirkasvalolamppua, mutta mikähän vittu siinä on, että mä en saa sitä kannettua kaupasta kotio? Kaikkee palijo turhempaa roinaa kyllä tulee osteltua. Siitä vois melekeen laittaa oman vitutusotsikon, että jos pimiänä kaikkena aikana tulee heleposti sorruttua ns. lohtusyöpöttelyyn, ni myös lohtushoppailu meinaa joskus vähä lähtiä rasasta. 

* Jos ny ei vitutusta, ni pientä huolentynkää tuottaa myös lasten asiat, sen enempiä tähän ny asiaa avaamatta. Eskari ja koulu ny sinällään menee hyvin niinku oppimisen kannalta et sen suhteen ei oo muresta. Mutta... No sanotaanko näin, että jos sitä ittekki on vähä tämmönen orpo piru, yksinäänen ja levoton sielu liika suures mailmas ni ei liene ihime jos jäläkelääset on samaa maata. 

 

Sitte ne mukavat asiat:

* Tyttöporukan laivareissu. Takuuvarmaa (siveys)vyön alittavaa huumoria ja aamutunneille asti bilettämistä sekä katkarapuvoileipiä. 

* Uutta harrastusrintamalla: Kävin Turun Kiikurien pelimannien treeneis soittelemas harmoonia!!! Oli ihanaa! Joulupukkiin on jo otettu yhteyttä, jos vaikka oman soittopelin sais. 

* Talavirenkaat. Jos olisin kiriottanu tän tekstin viikko sitte, rengasasia olis kirjattu tuonne vituttavien puolelle otsikolla kesärenkaat. Oli loppuviikosta vähä jännää kruisailla sohojokelis Suomen Turuilla ja toreilla. 

* Pojat. Tartteekohan enempää sanoo? Osaahan nuo olla vähä väliä rasittavia pikkuperkeleitä jokka härnää toisiansa ja saa aikaan tappelun ihan mistä tahansa, mutta sitte ne toisaalta yhtäkkiä halaa toisiansa ja on niin ylimpiä ystävyksiä. Tällä hetkellä parhautta on leikkiä olokkarin sohovalla Gladiaattoreita ja automatkoilla huurattaa Antti Tuiskun cd-levyjä, joita mä oon täs noin kuukauren sisällä yleisön pyynnöstä hankkinu kolome... mut onhan se ny hienoo kuunnella ja poikien kans laulaa kurkku suorana et Peto on irti <3 Sitte viä tähän väliin yks "keskustelu" eiliseltä, ku oltiin maate menos ja minäki siinä yöpukuhuni sonnustautumas. "Äiti mä näin sun tissit!!!" repee Urho naurahan. Naurukuoroon liittyy Sisu, joka naurukohtauksensa päätteeksi totee, että "Tissit on kivoja!" Reippaita miehenalakuja selekeesti. 

* Yleinen, suht seesteinen olo. Ainaki useimmiten. Erelleen mietin elämän suuria kysymyksiä, että mikähän minusta tulee isona ja löyränkö mä työpaikan lisäksi muuten vaan paikkaani maailmasta, ryssinkö mä kaiken mihkä mä rupian ja oonko tän kaiken lisäksi ihan paska äiti, ja vaikka välillä oon varma että erellisiin kysymyksiin oikiat vastaukset on et ei yhtikäs mitää, paskanvitut ja tottahelevetis x2 ni on myös hetkiä, jolloin palapelin palat on oikein päin kii toisisansa, viis siitä että jokunen pala on ehkä ikiaijooksi hävinny imurihin taikka kissa järsiny. 

 

Hmm, meleko lupaavaa, ku hyvää mieltä tuottavien asiootten lista on eres vähä pirempi. Ainaki nyt, välihin ei tartte kummostakaa henkäystä ku tuuliviiri kääntyy ympäri :D 

torstai, 12. lokakuu 2017

Junailua

Tänään kävin työreissulla Espoos. Kimppakyytiä ei järjestyny, joten tällä kertaa menin junalla. Oikeestaan ihan jees, samalla sais vähä nukuttua mennen tullen ja onhan tua motarilla kuulemma kaistoja ollu poikki tuluvien takia, ku Suomen kesäkelit jatkuu aina vaan vaikka ollaan jo lokakuus pitkällä. 

Varasin junasta paikat netin kautta. Vaunun yläkerta ja ikkunapaikka! Siis pitäähän ny maisemia nähärä, vaikka varsinki menomatkalla on pimiää ku neekerin persees ja muutenki meinasin nukkua! No, kävipä sitte niin että mun piti vaihtaa paluumatkaksi aikasempaan junaan ja hoirin paikan muutoksen puhelimitse. "Onko jotain toiveita paikan suhteen?" kysyy asiakaspalavelija. "Vaunun yläkerta ja ikkunapaikka..." ajattelin mielesäni ja suusta kumminki kuulu "Ei yhtää väliä, ihan sama!" Mitä vittua. Kas ku en sanonu että ihan joku ulukopenkkiki kelepaa kunhan ny pääsee siirtyhyn paikasta A paikkaan B. Ja mitä sain? Paikan vaunun alakerrasta, käytävän puolelta. 

No, menomatkalla kipusin varaamaani yläkertaan ikkunapenkille. En tiä mikähän riivas mut kaikki tuntu olevan päin persettä. Olis tietty luullu, että ku on noussu 4:30 ni et olis ollu sen verta takus ettei olsi tajunnu vaikka olis pommi puronnu mutta heti ku könysin sinne ristuksen ylälauteille, ni huomasin, että koko vaunu haisi pahalle, niinku oikeen likaselle vessalle. 

Sitte viereen istahti joku äijänkuikelo joka räki ja niisti koko helevetin matkan. Vaunu oli muutenki ihan täynnä ja joku sata tyyppiä ympärillä nakutti läppäreittensä näppäimmistöjä. Välillä tasasen paskahyyssin hajun rikko märänneen munan lemahrus ja mietiin, mahtooko joku vaivihkaa piereskellä vai mitä ihimettä. Jos siltä sarjaniistäjältä vaikka pääsi joka kerta vähä molemmista päistä kun se töräytti räkäklönät paperiin. 

Ittellä mahas rupes kiertähän jumalattomasti. Sai oikeen keskittyä, etten olisi itte väkevöittäny junavaunun tuoksuja. Enkä mä ny sieltä ikkunapaikaltani keherannu vaivata räkänokkaa poistumalla vessahan piereen. Ja jos koko vaunu haisi muutenki paskalle, ni miltähän siä vessas olis mahtanu haista? En ihan hirveesti sitte nukkunu siinä menomatkalla ku kaikki aistimaelimet ahmi ärsyttäviä ärsykkeitä yhyrestä vaivaasesta junavaunusta. 

Juna-asemalta piti tilata taksi määränpäähän, onneks eres taksikuski piti kuononsa kii koko matkan. Ehkä mulla luki ottas, että NO SMALL TALK TODAY FUCK OFF. Ja sama juttu palaates, paitsi että paluutaksis haisi oletettavasti sen kuskin dödö tai joku. En mä yleensä haju- ja partavesistä järkyty mutta se oli jotenki semmosen limasen äijän krääsä mikä siä autos haisi. Ei jatkoon. 

Paluujunas onneksi vaunus ei haissu paska, vieruskaveri nukku ku murmeli eikä ollu yhtään ällö ja sain ittekki nukuttua. Vähä tuskanhikee meinas vaan tulla siinä kohtaa ku matkaa Turkuun oli jäljellä joku 3 minuuttia. Juna pysähty ja veturikuski kuulutti, että poliisi jahtaa raiteilla luvattomasti liikuskelevaa henkilöä, matka jatkuu kunhan tilanne on ohi. Vitut muuten väliä mutta oli jo vähä niinku kiire seuraavalle etapille.

Onneks ylimääräänen pysährys ei lopulta kestäny ku muutaman minuutin enkä juurikaa myöhästyny, mutta jotenki taas muistu mieleen, kuinka hieno laji onkaa tuo yksityisautoolu. 

sunnuntai, 1. lokakuu 2017

Syyskuun valopilkut

Päivät ja kuukauret tuntuu menevän niin ettei eheri kissaa sanoo. Paitti sinä yhtenä päivänä kerkesin, oikeein SAATANAN KISSA -sanaparin muoros, ku töis tullesani huomasin, kuinka jompi kumpi katti oli joutunu pulaan silleen, että oli paskakikkare jääny puohon roikkuhun vessa-asian päätteeksi ja sitte sitä oli tietysti irrotettu hieromalla hanuria pitkin lattioota ja mattoja. Se oli taas niitä päiviä ku mietiin, kuinka kivaa olis jos perhees esiintyis keskivaikiaa kissa-allerkiaa, mutta on ne karvaperseet välillä ihan kivojaki... Kun oikeen vituttaa ja kainaloon tunkee joku kehräävä pörrö möyrästään, ni voi jopa käyrä niin hyvin että hetken ainaki vituttaa hiukka vähemmän :)

Viimme kiriotukses mainittu työhaastattelu ei sitte poikinu mulle yhtikäs mitään, mutta hainpa sitte yhtä muutaki työtä ja täs ny orotellaan, tuleeko haastattelukutsua. Vähä mä kyllä epäälen että ei, mutta onpahan hajettu. Rupiaa vaan vähä ressaahan tää tän hetkinen työtilanne, ei se ny aiva poissulijettua oo etteikö olisi jatkoo tarjolla täs nykyses hommas mutta jos vanahat merkit pitää yhtää paikkaansa ni varmuutta asiasta saa taas vartoo aiva viimme tinkahan asti. Nii, ja olishan se upeeta löytää joskus vakituistaki hommaa ni olis joskus eres yks tikku puos vähemmän. 

SuperDieettiki tuos alakoo, ainaki teorias, ku täs on nyt hetki kahtena ekana viikonloppuna ollu niin monenmoista hyppäämistä ettei oikeen oo ruokaohojeet pysyny matkas... Viikko sitte olin Helsingis kolomen kaverin kans, käytiin tunnelmoimas teiniaikasen suosikin Don Huonojen keikalla ja sitte käytihin taivaas, tarkemmin ottaen siis Farangis syömäs. Tällä viikolla sitte taas on nautittu lisää ruoka-, juoma- ja tavallista kulttuuria ku kävin veljen ja porukoitten kans kattomas Riverdancee, sitä ennen nautittiin myös hyvät ravintolasafkat ja perjantaina oli työpaikan järjestämät isot juhulat. 

Tapahtumientäyteisten viikonloppujen aikana ja lisäksi oon saanu nauttia tärkeitten ihmisten seurasta ja avusta. Nauruterapiaa ystäväporukan kesken, harrastusporukoitten riemua, lastenvahtiapua ihanalta kuorokaverilta, perheen kesken yhyressäoloo ja apua monenmoisiin kotohommiin, lisäksi tietysti linjat käy kuumina jos haluaa ystäville purkaa sydäntään vaikka keskellä yötä. Niin et jos sitä työpaikan 2500-päisen juhulavierasjoukkion keskellä tuttuja etties tuntu välis siltä et mitenkä tämmösen lössin seas tuntuu niin vitun yksinäiseltä, ni onneks vähä pienemmis porukois sen tajuaa, mitenkä hienoja ihimisiä sitä elämäänsä on onnistunu haalihin. Nii, nuota pöyröötä kissoja unohtamatta :D Ja sitte taas välillä on niin hienoo vaan lähtiä yksinänsä läheiseen mettähän haahuileen, haistattaa vitut koko mailmalle ja vaan hengitellä syvään keskellä korpee. Jos stressi olis niinku piukeeksi puhallettu ilimapallo, ni mettäs se pallo putuaa käsistä ja pörähtää hevon helevettiin lösähtäen rentona ruttuna pöpelikköön :)

Nyt ei oo taas aiva hetkehen mitää kinkeriä tulos, ni voi seuraavaksi orottaa vaikka sitä, näkyyskö tuo dieetti joskus johonaki muollaki ku kukkaros :D 

torstai, 7. syyskuu 2017

Syksyn varjot

Mun piti kiriottaa tänne vaan mua ilahruttavista asioosta taikka sitte jostaki elämän enemmän tai vähemmän huvittavista sattumuksista. Jotenki tekis kuitenki nyt mieli kiriottaa, kuinka huomaa virran vähentyvän ku kesä on menny. Loppukesästä sai jotenki sata rautaa tulehen ja nyt on vähä et vittu antasko paskan olla, ei jaksa eikä huvita. Onneks sentään siitä saa usein hyvän mielen ku pakottaa vaan ittensä liikenteeseen silloonki ku vähiten kiinnostais. 

Tekis mieli itkee sitä kuinka poika ilimotti, että hän haluais "perua koulun", että kuinka siellä on huonoja sääntöjä, huonoja leikkejä ja välillä liian vaikeita tehtäviä. 

Tekis mieli itkee sitäki kuinka lapset yks ehtoo kysy, että miksei meillä oo käyny ketää vieraita koko viikolla. 

Katsokaas lapset ku teirän äiti on tämmönen imbesilli ja sillä on semmoset miniatyyrikokoset voimavarat aina välillä. Niin ja mainittinko et ruma ja paksuki se on, no se ny ei ehkä teirän elämänlaatuunne hirveesti vaikuta mut tulipahan ny mainittua ainaki, miltä nyt just tuntuu. 

Työmaalla on ainanen härdelli pystys. Tänään sentään sain kunnolla eteneen yhtä ikuisuusprokkista ja siitä niinku tavallaan tuli ihan hyvä tunne, mutta työpäivän päälle särki päätä niin saatanasti, ettei tienny kuinka päin olis ollu. Ja tuota päänsärkyä täs ny on päässy nauttihin viimme päivinä tosi usein, et rupiaa jurppihin seki aika lailla. 

Sitte mä mietin sitä, että miks sitä tuntee aina olevansa niin ulukona kaikesta. Oli mihinä tahansa ni on se fiilis et täs on ny pariton määrä osallistujia ja mä oon sit aina se orpo piru. Ja välillä se on ihan hyväki, semmosina päivinä ku toivois ettei tarttisi puhua sanaakaa kellekkää. On kaikkia "älä osta mitään" -päiviä ja muuta paskaa, ni voisko olla joskus "älä puhu ääneen" -päiviä kans? Kaikki asiat vois hoitaa sähköposteilla ja viestejä lähettelemällä. 

Älä osta mitään -päivästä tuli mieleen, että sellasta tarttis varmaan vietää välillä ettei aiva tili kuivahra. On meinaan tullu tehtyä vähä taas kaikenlaisia typeriä heräteostoksia. Vein taas tavaraa myyntiin kirpparille mut musta tuntuu että oon kantanu kirppareilta kotio jo enemmän tavaraa mitä oon keriinny myymähän tai muuten vaan heivaahan pois :D

Mä harvoin saan mitää ittensä toteuttamispuuskia, mutta taas sain ja keksin, kuinka haluan ostaa lasisia säilytyspurkkia ja kerätä niihin jotaki kivaa pientä krääsää tai jotaki luonnosta haalittua rönää ja pistää koristeeks kämppään. Ja miksi tyytyä vähempään, mähän menin ja ostin laakista sitte kymmenen lasipurkkia. No toisaalta hyvä, ku kaks niistä on menny jo paskaksi :D Mut onpahan ny sitte riemulla tullu möyrittyä pitkin lepikoita noukkimas millon käpyjä, millon ruusun terälehtiä taikka millon pihilajanmarijoja. Varmaan myyn ne sit kirpparilla joskus ens vuonna ku kyllästyn. 

No, pientä lisähässäkkää on tulos ku hurahdin johki SuperDieettiin joka alakaa kohta, lisäks ens viikolla oon menos työhaastatteluun. Saa nähärä, johtaako kumpikaa mihkää mainittaviin lopputuloksiin. 

Ei muutaku kevättä orotellessa.