tiistai, 13. elokuu 2019

Kesä, vielä täällä

Otsikoksi olis hyvin sopinu että "vielä on kesää jäljellä", mutta se on niin vitun oksettava biisi että ei ny äkkiä tuu mieleen mitää muuta yhtä ällöttävää. 

Se on sitte loputki kesän lomailut takanapäin, tenavat meni eileen taas kouluun ja itte palasin kans töihin oltuani kaks viikkoo lomalla. Lomani alakajaasiksi menin viikonlopuksi Isojoelle, käytiin Honkajoen markkinoilla ja lähinnä ajeltiin autolla, ku oli niin helevetinmoinen helle ettei hirveesti jaksanu mitää järkevää, mutta ilimastoirus autos oli ihan sierettävää. Siinä sitte loman aikana käytiin muun muas pariin otteeseen mettäretkellä, pariin otteeseen pojat tapas myös kavereita ja sitte käytiin Puuhamaas sekä Nokialla Edenis sekä Särkänniemes. Jotenki toistaa itteensä nää meirän kesälomaretket vuodesta toiseen, mutta mitä sitä hyväksi havaittua kaavaa sotkehen :D 

Loma oli hyvä lopetella vierailemalla serkun perheen tykönä Helsingis ja samalla poijat pääsi ajeleen bussilla, metrolla sekä ratikalla. Poikain stadilaaset pikkuserkut ei oikein tuntunu ymmärtävän että mitä hienoo on ajella eri kulukupeliillä ympäri Helsinkiä, mutta olihan se ny meille maalaisjuntiille mielenkiintonen kokemus! Sitä huomas taas että kylläpä onki lapset varttunu, ku yllättävän hyvin jopa sai ihan keskusteltua ja vaihrettua kuulumisia, kaikki kommunikointi ei ollu vaan mukulootten komentelua tai yrittämistä saada omaa ääntänsä kuuluviin muksujen melskaamisen ylitte. 

Loman viiminen päivä oli ku mikäki krapulapäivä, ku rupes jo aharistaan töihin palaaminen. Vattas kiersi, syrän hakkas ja olo oli perin levoton... No, oon hengissä! Vähä pöllämystyny ehkä viä, että mistä niinku olis luontevaa jatkaa hommia, onko jotaki erikoista tapahtunu paris viikos ja oonkohan lomalla unohtanu jotaki kauhianki tärkiää. 

Mut hetkeksi viä takasi lomakuulumisiin, kun Nokian reissusta lähärettiin körötteleen takasi, ni koukkasin Tampereelta matkaani matkaharmoonin! Olin sellasen tilannu tuos keväällä, ku löysin sellasen valamistajan, joka kierrättää tavallisen harmoonin koneiston ja rakentaa siihen vaan matkamallin rungon ympärille! Naapureilla on taas yks syy enemmän vihata mua, ku mä vongutan uutta soittopeliä ihan innoissani! Viä pari viikkoo ni arvon rouva Mustikka pääsee treeneihin, ku Turku/Åbo Folks -orkesterin harijotukset alakaa. 

Ja ku harmooni oli nourettu, ni kotomatkalla poikettiin Ideaparkis Lempääläs ja sieltä kotio mennes poikettiin vahingos Hämeenlinnan puolella, helevetti ku oli jo enste työlästä päästä sieltä Ideaparkista pois ja sitte viä painelin vaan pokkana ohi jostain liittymästä. Sen siitä saa ku kerranki luottaa kykyihinsä ja meinaa, että eikähän tää paluumatka mee ihan hyvin iliman navigaattoriaki. Joo menihän se. 

Lähes yhtä hyvin meni tänään ku olin matkalla töihin, ja poikkeuksellisesti olin vaan ennen töihin menoo ajamas Turun keskustaan. No mähän käännyin motarilta pois kumminki jo Raisios ikäänku olisin ollu suoraa töihin menos, no sitte tuli kuningasajatus että tästähän pääsee tiputtaan takasi motarille kätevästi... toki juu pääsiki, mutta sitte auton nokka käyttiki päinvastaseen suuntaan mihkä piti olla menos. Miks liikenteestäki on täytyny teherä niin perkeleen vaikiaa. 

No, elokuu rupiaa olehen kohta puoles välis, ilimas alakaa olla varovaista syksyn tuntua mutta ei ny viä julisteta syksyä alakaneeksi sentäs. Mukavan lämpösiä keliä ainaki on viä luvas, ja mähän tarkotan mukavan lämpösellä sellasta ihimiselle sopivaa noin +20 asteen säätä, enkä mitää tappopaahretta. Monenmoista hommaa tarttis saada aikaseksi näin syksyn... eiku siis loppukesän aikaan, olis aika käydä taas vähä läpi poikien vaatteita että mikkä vermeet on jääny pieniksi, onko sopivia välikausirettuja jemmas vai onko niistäki kasvettu pihalle, pientä puutarhan koukkimista olis aina ja kämppä olis siivouksen tarpees, edelleen... Kesäloman loppuminen on vähä niinku joku uuden vuoden kevytversio, molempien jäläkeen hulluna suunnitellaan "uutta" elämää eteenpäin. Niin ja kauhee liikakilojen karistamisvimma kans nostaa päätänsä kummasti niin joulu- ku kesälomanki päälle. 

 

torstai, 11. heinäkuu 2019

Elämäni hurahdukset

Kuten viimmeksi keksiin, ni mä koitan teherä jonkumoista listaa asioosta, joita kohtaan on josaki elämänvaihees iskeny oikeen kunnon keräilyvimma taikka muuten on tempassu mukaansa huolella. 

Jos ny oikeen lapsuudesta lähtee jotain kaivaan, ni tarroja mä tykkäsin keräillä. Ja mä halusin tietenki liimata ne johki heti, no en saanu lupaa liimata mihkää näkyvähän paikkahan mutta vaatekomeron oven sisäpuolelle mä niitä liimailin ja olihan niitä sitte koko ovi täynnä. Muksuna myös tykkäsin pienistä posliinisista esineistä, mulla oli pieniä posliininukkeja, -eläimiä ja -vaaseja, harvoinpa tietty itte niitä sain mistää ostettua, mutta toivottuja lahajoja ne ainaki oli. En kyllä yhtää muista mihkä ne kaikki on joutunu, olisinko joskus johki eläinsuojeluyhyristyksen kirpparille lahajottanu suurimman osan. Nykyään mulla on jäljellä kuus pientä posliinikissaa, ellen aiva väärin muista ni ne tuli jostain Yves Rocherin tilauksen kylykiääsinä. Sieltä tuli myös muita pieniä posliiniesineitä ja ne oli aikanaan mulle tosi rakkaita leluja. Oli pieniä vaasia ja jotain punavalakosia tonttuja ja jotaki lintujaki. Joskus niitä samoja näkee nykyäänki kirppareilla myynnis. Ihime etten oo nostalgiamieles ostanu :D

No, kuten kohta huomataan, heti tos ekas kappalees oon jo tarrojen ja posliiniesineitten lisäksi sivunnu paria kolomee muutaki innostuksen aihetta... Mut mennään ny jonkumoises järjestykses...

Teiniaikoona ei tainnu olla mitää ihimeellisen erikoista keräilyharrastetta taikka vastaavaa, kai se elämä meni lähinnä kaverien kans koheltaes ja angstailles. Mut sitte lukios olles sillosen poikakaverin myötä kiinnostuin päiväperhosista ja se tykästyminen on kestäny ihan tähän päivään asti, joskaa en ny sentäs itte keräile perhosia, mutta tykkään koittaa ottaa niistä valokuvia ja sitte multa löytyy perhosaiheisia sisustusjuttuja (tapettia, tauluja, verhoja, tuulikello, valaisin...) sekä vaatteita ja hiuspinnejä, niin ja tietysti myös tatuointeja. 

Okei, no CD-levyjä on tullu elämän aikana osteltua muutamia satoja varmaan, osan oon myös myyny poiski, mutta yhä vaan tykkään ostaa musani cd-levyllä enkä käytä mitää spotify-tyyppisiä juttuja. Mun ensimmäänen cd on muute ollu Rainer Frimanin tuotantoo :D :D :D Porukat oli ostanu kotio cd-soitinmankkarin, ja oli saanu kaupan päälle valita cd:n. No mähän purnasin että miks just Rainer Friman, mut se oli kuulemma ollu paras mitä oli yleensä siä ollu tarjolla... mitähän vaan ne huonommat mahtoo olla... No, serkkulikan kans sitte luukutettiin Rainer Frimania yks kesä ku ei muitakaa cd-levyjä ollu, ku se ny vaan oli niin siistiä vaihtaa kappaleesta toiseen napin painalluksella, eikä mitä nihkeetä kasetin kelaamista!

Oliskohan ollu lukion jäläkeen ku olin Turkuhun muuttanu, ni kissa-aiheiset esineet sekä siniset (sisustus)esineet oli ihan pop. Esine oli täyrellinen, jos se oli väriltänsä sininen ja liitty samalla kissoihin, kuten kolme puista sinistä kissaa mikkä mulla oli, ja samate lahajaksi saatu sininen sateenvarjo, jossa oli kissankuvia! Saatana vaan ku se sateenvarjo jäi seittemän vuotta sitte kirkon eteiseen yksis hautajaasis :( Vironreissuilta hamstrasin pieniä kissatauluja (niitä on mulla osa talles viäki) ja sitte monenmoista sinistä astiaa taikka lasista koriste-esinettä kerty kämppähän. Ja tottahan ny sohovanki piti olla sininen, ja siniseksi ihan itte maalasin terassipöyrän ja toolit (ja ihan oli kuulkaa mun itte maalaamani näkönen se lopputulos). 

Sitte näihin samoihin aikoihin innostuin keräileen myös erilaista labratavaraa, lähinnä labra-astioota. Niitä satunaasesti tuli vastahan kirppareilla. Ikänä en oikeen häävisti oo niitä kippoja saanu laitettua mihkää esille, vaan tälläki hetkellä ne nököttää varastos, mutta jostain syystä en oo niitä kumminkaa raaskinu myyrä pois vaikka kovin paljo muuta kampetta oonki pistäny kiertohon, niinku vaikka ny kaikki siniset sisustusesineet. 

Ai niin pienet viinapullot meinas unohtua mainita. Turusta muuton yhteyres pakkasin putelit johki laatikoihin ja vein Isojoelle, ja siä ne mun tietääkseni on jemmattuna aina vaan. 

Nettimailma kans rupes josain kohtaa tarjoohon vaikka mitä hullutuksia. Ku ei viä ollu Facebookkia, ni erimoisilla keskustelufoorumeilla oli mukava hengailla. Innostus taisi alakaa jostain jo eresmenneestä Radio Suomipopin keskustelupalstasta, sen jäläkeen löyty Kissamaailma (ja niihin aikoihin v. 2006 otettihinki Kessu-kissa, ja saman vuoden syksyllä tuli Simppa). No sittenhän on tullu luuhattua myös jollaki sääaiheisella foorumilla, samate innostuin eurosetelien kirjaamisesta eli Eurobilltrackerista. Myös eräs pelisivusto oli josaki kohtaa kova juttu, muistan pelanneeni jotaki pallopeliä läpi yön ku ensimmäänen synnytys oli käynnistymäs, supisteli niin etten pystyny makaahan sängys saati että olis pystyny nukahtaan, no niinpä istuin tietsikan ääres pelailemas että olis aamu koittanu joutusammin ja et olis ollu jotaki muutaki ajateltavaa. Niin, ja samalla kirjottelin fiiliksiäni myös eräälle raskaus/vauva-aiheiselle keskustelupalstalle. Sen palstan kautta on ihan tullu tosielämän tutuiksiki jokusia ihimisiä, ja ihan viä nykypäivänäki muutamia tulee nähtyä silloon tällöön. Ja oma facebook ny on lähes puolillaan sellasiaki keskustelupalstatuttuja, joita ei oo eres ikänä nähänykkää. 

Tietysti myös vuonna 2008 keksin, että mä alakaan kans kiriottahan omaa plokia! Innostus on vaihrellu vuosien mittaan, välis on ollu pitkiäki taukoja, mutta aina vaan tänne tulee väännettyä tekstiä, vaikkei semmosta tahtia mitä alakuvuosina. 

Nettimaailmaan liittyy myös yks aikansa innostus, eli geokätköily. Jonku aikaa se lysti kesti, mutta lasten syntymien jäläkeen ei hirveesti enää tullu lähärettyä kätköilyreissuille. 

Lasten myötä kirppareitten koluaminen tuli entistä tutummaksi, ja kirppari-into on voimissaan aina vaan. Viimmeksi tänään kiersin yhyren ison kirpputorin lävitte ja ostin Angry birds -pehemolelun. Ja niistä sitten lisää myöhemmin... Mut siis, kirppareiltahan tietysti oli ihanaa ettiä vauvanvaatteita, ja sitte josain kohtaa Muumeja. Muumi-pehmoleluja, Muumi-kirjoja ja DVD-levyjä, Muumi-aiheisia lastenvaatteita... Onneksi en sentäs Muumi-mukeista oo ikänä ollu erityisen innostunu. 

Kirppareilta on tarttunu myös mukaan monenmoisia kirjoja, etenki erilaista tietokirjallisuutta ja lasten myötä tietenki helevetisti lastenkirjoja. Tähän on muute mainittava, että joko mulla on ollu vähä ankee lapsuus ja viihrykket vähis, taikka sitte oon vaan pienestä asti ollu hiukka outo, mutta yks sienikirja oli mun lempparilukemista lapsena. Ja niinku perhosetki, sienet kiehtoo mua yhä erelleen. Tykkään kerätä niitä ja kuvata niitä, ja kotoo löytyy varmaan useempiki sienieepos tätä nykyä. Josaki kohtaa myös keräsin jopa erimoisia myrkkysieniä, koska käytin niitä villalangan värjäämiseen! Eräänlainen hurahrus oli sekin. Josaki kohtaa mulla oli vitunmoinen kasa itte värjättyjä lankoja, mutten meinannu keksiä, mitä niistä lopulta tekis. No niistä synty aikojen saatos tilikkupeitto. Semmosena aikana, ku olin hulluna innostunu kutomisesta. 

Ja viä kirppareista, jos on siniset lasiesineet saanu väistyä, ni nykyään vitriiniä koristaa mm. Kastehelmi- ja Grapponia -sarjan sokerikot, nekat ja kupit. Sitte on muutamia Arabian kannuja kans, tietysti perhos- ja kissa-aiheisina. Toki kirppareilta tarttuu mukaan aika ajoin kaikenmoista muutaki, mikä ny sattuu kulloosellaki hetkellä olehen "in", niinku omasta mielestä. Ehkä omituisin juttu, joka juontaa juurensa muutamiin kansantanssi/-musaesityksiin mihinä oon tanhu- taikka kuoroharrastuksen myötä ollu mukana, ja joihin on pukeuruttu yhyristellen eri kansallispukujen osia toisiinsa, ni mähän keksin josku että ettin kirppareilta kansallispukujen osia tai kansallispukumaisia vaatekappaleita. Jos vaikka joskus johki esitykseen tarttis, tai jos vaikka repäsis ja pukeutuus johki mielikuvitukselliseen asuun, joka on kansallispukumainen, mutta ei oikeesti kansallispukua nähänykkää. No, laatikon pohojalla nämä aarteet viä orottaa aikaa parempaa. 

Kosmetiikkaa mä oon tykänny ostella teinistä asti, johan mä jo mainittinki Yves Rocherin tilaukset ja niitten mukana tulleet kylykiääset... Ja oliskahan ollu vuosi takaperin, vai oliko kaks, no yhtäkkiä keksin, että haluan hankkia asioita, jotka tuoksuu ruusulle. Kynttilöitä, saippuoita, ruusuvettä... Ruusun terälehtiä kävin noukkimas maasta läheisestä ruusupuistosta, ja niitä on mulla kotona monta lasipurkillista. Ja onpa mulla lasipurkkeihin kerättynä myös purtojuuren kukkia, pihilajanmarjaterttuja sekä pieniä käpyjä. Olipahan vaan pakko tuommosiaki kyhäillä sisutusesineiksi. 

Angry birdsit taisinki jo mainita... Jostain seki vaan lähti, nimittäin lapasesta. En tiä montako kymmentä erilaista Angry birds -pehemolelua oon ostanu, ja siihen muut AB-esineet päälle. Kirppareilta pääasias. Ja tietysti josaki kohtaa sekä minä että mukulat pelattiin innosta piukeena Angry birds -kännykkäpelejä. No ny tää villitys on hiukka laantumaan päin, mutta kyllä mä meinaan vierä muksut ekaa kertaa leffateatteriin ja mitäpä muutakaa mentääs vahtaahan, muutaku Angry birds 2 -leffaa!

Ja jotta (peli)addiktioiden määrä olis vakio, ni mähän rupesin pelaahan Pokemon Go -peliä talavella. Ja muutaman Pokemon-aiheisin pehemolelunki oon jo ostanu... 

Mainitaan ny viä taas se Instagram, mistä viimme kiriotuksestki mainittin. Tällä hetkellä mieli halajaa kierteleen eri hautausmaille ja ottahan valokuvia erilaisista yksityiskohorista mitä hauroolla näkee. Kuten erimoiset pienet taikka isommakki patsaat. 

Kaikenmoisia intoiluvaiheita siis elämähän mahtuu. Kai niihin voi myös lukia sellasetki ku oon innostunu lenkkeilystä, erilaisista laihrutusjutuusta, gluteenittoman ruokavalion kokeilusta (ei muute ollu pitkä kokeilu) ja mitähän näitä ny on. Voi ku innostuis taas laihruttamisesta uuresta, olis tarvetta meinaan! Sen sijaan oon innostunu lähinnä jäätölönsyönnistä ja enerkiajuomien litkimisestä, vaikkaki noista juomista valkkaan yleensä light/kalorittomia versioita. 

Et semmosia. Nimimerkillä "Lähiaikoina saan asuntooni neljännen kosketinsoittimen". 

maanantai, 8. heinäkuu 2019

Kesäisiä riemuja

Yks lomapätkä on jo takanapäin, mutta onneksi viä toinen siivu lomaa on jäljellä. Juhannuksen perähän pidin viikon lomaa, juhannus meni lasten ja mun porukootten kans mökillä ja sen jäläkeen samalla kokoonpanolla suunnattiin Tanskaan Legolandiin! Mukavasti onnistunu reissu, mukuloille monenmoista uutta kokemusta ku pääsi ensinnäki ekaa kertaa lentokoneeseen ja muutenki ekaa kertaa ulukomaille, ja olihan se itte Legoland aikamoinen mesta. Hämärästi muistan kattelleeni itte pentuna samoja pienoismallikyliä sekä valtavaa intiaanipatsasta, samate muistan kuinka muksuna yks legoista rakennettu norsu näytti niin saatanan isolta silloin... 

Tiivistetysti sanottuna, reissus säät suosi, näkemistä riitti ja Legolandin lisäks nähtihin Vejlen kaupunkia ku majotuttiin siä, lennot meni hyvin eikä kenenkää matkatavarat joutunu omille teillensä, kelläkää ei pahasti pärähtäny hermot ja mukulat pysy tallella. Mä ku en oo mikää kokenu ulukomaanmatkaaja, ni mulle on jotenki se ajatus lentokentällä asioimisesta tuntunu aika ressaavalta. Nyt ku siitäki paskasta selevittiin eikä se sitte vaikuttanu niin monimutkaselta paikalta mitä etukäteen olin pelijänny, ni aloin ehkä vähä päästä siitä "happamia sanoo kettu pihilajanmarjoosta" -ajatuksesta. Niinku että vitut mistää ulukomaanmatkailusta, ihan hyvin voi Suomeski matkustella... Jotenki sitä innostu että tämmöstähän vois teherä usiamminki ku kerran kymmenes vuodes, kerta näyttää siltä että mä ihan pääsen jopa eteneen sieltä lentokentältä haluttuun kohteeseen! Kävi vähä ku vanhemmalle sällille Legolandis, kun se viimmeen uskaltautu yhteen merirosvoveneeseen ni sehän olis seilannu samalla paatilla vaikka koko loppupäivän. 

Reissun jäläkeen viä piipahrus Isojoella, ja ny on taas paahrettu jo reilu viikon verran töis. Uusi lomanpätkä häämöttää kolomen viikon pääs. Mä taisin viimme vuonnaki kiukutella kesän jäläkeen että mä en enää ikänä pirsto kesälomaani mihkää viikon + 2 viikon pätkihin, ku ei siinä kerkiä päästä mihkää lomamoodiin ku ekat päivät menee siinä ku yrittää unohtaa työjutut ja kohta loma onki loppumaisillansa ja sitte rupiaa taas jo valavohon yönsä tai vähintään näkehen työhön liittyviä painajaisia, että ku kohta se arkinen aherrus taas kutsuu. No, näillä mennään tämäki kesä taas, mutta ainaki tuo lomareissuloma sai ajatukset ihan muihin ku työjuttuihin. Hetkellisesti, arki löi ihan hyvin avarilla päin pläsiä heti ku loma loppu. 

No, paikoin stressaavan arjen vastapainoksi on keksittävä juttuja jotka piristää, innostaa ja suorastaan tempaa mukaansa. Lauvantaina sain taas olla mukana soittokeikalla ku Turku Folks / Åbo Folks -orkesteri esiinty Puutorilla Turuus. Syksyllä taas soittotreenit jatkuu, ja mikä hienointa, sitte mulla on ihan oma soittopeli eikä tarvi olla lainasoittimen varas enää! Voi että mähän orotan sitä ku kuuta nousevaa, kun pääsen tulevan toisen lomantynkäni aikana kotiuttahan oman matkaharmoonin :)

Sitte yks ehtoo tein ihan julumetun pitkän kävelylenkin, no tietysti samalla pelailin Pokemonia, mikä on kans mulle ollu yks aika tehokas nupin nollaaja ja lenkkipoluulle houkuttelija. Sitte ku lenkillä sitä usein muutenki intoutuu vajoaan kaikenmoisiin ajatuksiin, samalla ku nautiskelee luonnosta tai mitä maisemia ny osuuki kohorille, ni mähän keksin - omasta mielestäni - hyvän idean, että teen viä yhyren instagram-tilin, ku ei mulla niitä ny viä ollukkaa ku kaks ennestänsä; yks omille normijutuille ja yks misä on kuvia kissasta. No tälle kolomannelle mä keksin että sinne otan kuvia vähä milloin mistäki, pääasias luonnosta ja esimerkiks hautuumailta. Ei mitää kepeän iloisia kuvia, pikemminki päinvastoin. Ja miks mä haluan jakaa jotain synkkiä mietteitä ja yksinäisiä ajatuksia näinä aikoina kun kaikki tyrkyttää somes kiiltokuvamaisia juttuja omasta täyrellisestä elämästänsä? No ehkä just siks... 

Keitä kiinnostaa, ni löyrätte kyllä... Pistin justiinsa linkkauksen mun siihen omaan kiiltokuvien instatilihin. Varmaan tällä mainospuheella tulee ihan satapäin uusia seuraajia XD Saatana ku mun kissa-instas on enempi seuraajia ku mun "omalla" tilillä :) Mutta jos mä ny itteeni ilahrutan räpsimällä jotaki kuvia ja pistämällä niitä nettihin, ketää loukkaamatta, ni tuskin on keltää pois. Ja mun luonne on semmonen että sitte kun se hurahrus iskee niin se iskee muute lujaa, kaikkimullehetinyt, tänään ettin kuvattavia juttuja pitkin poikin vaikka välihin satoo vettä ku Esterin perseestä. Mutta se innostus, se on näläkä jota on aiva pakko ruokkia, ja harmi kyllä useimmat höyrährykset hiipuu jonku ajan päästä, jotku jutut tipahtaa matkan varrelle mutta onneksi on asioota jotka kuitenki jää enemmän tai vähemmän kulukeen mukana. Tää ploki esimerkiks on yks, mikä erelleen on hengis, vaikka kiriottelutahti onki lähinnä tämmöstä kuukausiraportointia. 

Tuosta saiski muute hyvän aiheen seuraavaan plokitekstihin, jos listais kaikki viime vuosien pössährykset ja sen, mitä niistä jäi kätehen :D Tai no, pitää miettiä, kehtaako. Luulette / arvaatte muuten kohta että mähän oon aiva ristuksen pöyröö. 

lauantai, 15. kesäkuu 2019

Rusoposki päästää itkun...

Pää on jo monta päivää pursunnu ajatuksia tähän tekstiin ja sitte ku pitääs keksiä joku näppärä otsikko ni meinaa tulla semmonen fiilis, että antaa paskan olla. Niinpä taas tuli otsikoksi tuommonen mukahauska roiskaasu, mutta väkipakollahan ei kenenkää tartte tää käydä lujeskelemas :D

Tämmösenä aikana ku kaikkien pitääs osallistua maailmanparannustalakoisiin taikka muuten oot persu, ni mä aattelin että ehkä mä oon ny tänään persu ja tuijotan vaan omaa, en napaa mutta naamaa. 

Joskus sitä kuulee äimistelyä, että en mä vaan jaksais aina meikata, tai niinku eräskin nimeltä mainitsematon läheistä sukua oleva naispuolinen henkilö suoraan yleneväs poloves välillä jaksaa syyllistävästi vittuilla, että "kai mä nyt sitte oon sun mielestä ihan kauheen ruma ku mä en meikkaa yhtää". No kivat teille, jokka ootte tyytyvääsiä naamatauluihinne! Mä en ainakaa siinä meikkiä laitelles pohoriskele yhtää kenenkää muun kasvoja ku omiani, ihan on tarpeeksi työmaata siinä iliman että tarttis huolehtia viä muittenki meikkaamisista taikka meikkaamattomuuksista. 

Otin tänä aamuna parit havainnollistavat kuvat, että mikä täs ny oikeen eniten riepoo täs lärvis. Yllätyksekseni heräsin selinmakuulta, eli poskilla oli yllättävän vähä punotusta ku en ollu nukkunu aiva naamallani:

20190615_185546.jpg

Joo, tämä ku oliski se vakiotilanne ni oliski ihan OK. Mutta tän jäläkeen pistin kasvovettä pumpulilappuun ja pyhkäsin köykäsesti naamaani, ni hetikohta näky oli tämä:

IMG_20190615_185824.jpg

Kuvat on otettu ihan perä perää mutta alemmat on otettu lähempää, ni sen takia väri näkyy entistä selevemmin. Ehkä joku ny miettii, että mulla on vaan huonoo kasvovettä, mutta se olis voinu olla ihan vaan pelekkää vettä tai vaan pelekkä pumpulitollo, riittää ihan että vähä koskee jollaki ni heti naama vaihtaa väriä niin että kameleontti muuttaa ittensä vihiriäksi kateuresta. 

Se oli semmonen puolisen tuntia, ku väri oli hiukka laantunu, mutta ei viäkää oltu ihan samois ku heräätes. 

IMG_20190615_185900.jpg

Niin että tää on niinku pääasiallinen syy siihen, että mä en tunne käsitettä "kevyt arkimeikki" tyyliin sipasu ripsaria ja vähä poskipunaa (!!!) ja sitte menoks. 

Sitä en sitte tiä mitä iholle tekee vuosia kestäny erimoisten naamatököttien käyttö ja aina vaan uusien ja uusien tuotteiren kokeilu ku tuntuu että ei tähän helotukseen mikää auta. No ei kai jos siihen ei tartte mitää muuta ku ihon painallus. Mutta tämmönen Petteri Punakuono mä oon ollu kyllä jo teinistä asti aikaan jolloin en viä eres juurikaa meikkaillu saatikka käytelly mitää naamarasvoja. Ja ehkä täs on teiniajoista ehtiny kulua jo jokunen vuosi niin että aika on kaiketi kans teheny oman osuutensa...

Mut jos sopii ni kukin keskittyy tunteen olonsa mukavaksi ihan itte valitsemallaan tavalla, ja jos mä haluan käyttää lähes joka päivä runsaahkosti aikaa punakan turpavärkkini maalaamiseen tasavärisemmäksi ni se ei tiemmä oo mitenkää muilta pois, eikä oo kannanotto kenenkää meikittä viihtyvän valintoja kohtaan. 

Alan tosiaan luopua toivosta, että millää tuotevalinnalla pystyis tilannetta mitenkää muuttaan paremmaksi. Pahemmaksi varmaan kyllä jotenki tän viä saiski. Kaikenmoista on koitettu, vaikka mainoskuvissa ennen ja jälkeen -kuvat on niin vitun feikkejä ku olla ja saattaa... Kyllähän munki naama varmaan pimiäs näyttää tosi hyvältä, meinaan siis että ku ottaa ne vertailevat kuvat aiva eri aikoina, eri valaistukses ja käyttää viä vähä erimoisia kuvankäsittelyfilttereitä ni tottahan sitä saa vaikka miltä näyttäviä lopputuloksia. Mut ei oikeen mee läpi, että mikää naamatuote olis niin ytyä kamaa että siinä vaihtuu samalla silimien ja hampaittenki väri ku sitä hetken aikaa läästii naamahan. 

 

Mä menin yks päivä töihin niin etten laittanu ripsiväriä, ja kohta multa yks kysy, että ooksä kipeenä. Hetken päästä toinen sanoo, että oot väsyneen näkönen. Että näin, ei tämä elämä vaan oo heleppoo :D 

lauantai, 4. toukokuu 2019

Kevään keikkumista

Niinku sananparsi sanoo, kevät keikkuen tulee. Voisko muute enää latteemmin plokikiriotusta alottaa, mutta kun se ny sattuu täsmäähän kovin hyvin. Tuos ku mun tuli taas yks vuosirengas kasahan ni oli justiinsa optimaaliset kesäkelit, vähä yli 20 astetta lämpöö sekä auringonpaistetta, mutta vapuksi perinteisesti jo jähty ja viimme päivinä on saatu puhua suorastaan takatalavesta ku taivaalta ripottaa lunta ja on muutenki kylymä ku pingviinin puos. No ei tää Turuun seurulla viä mitää, mutta äitee ku soitteli ni siä päin oli ihan reheristi monta senttiä lunta maas. Niin että onnee vaan liikenteeseen kesärenkaat alla. 

Kesärenkaista tuliki sopivasti mieleen, että pitkästä aikaa piti pistää taas yks rengas vaihtoon. Olisko reipas pari vuotta ku mun meni rengas paskaksi vissiin kolome kertaa muutaman kuukauren sisään, niin että ihimeen kauvan täs ny taas meniki. Mutta tavallaan pistin kuitenki vähä uutta vaihretta silimään siinä mieles, että tällä kertaa renkaas oli kaharesta kohtaa menny joku terävä esine lävitte :D Oon vissiin ajanu vahingos jonku fakiirin makuualustan päältä, siis se semmonen naulapeti. Vaan misähän kunnos se itte fakiiri on, jos sattu olehen samaan aikaan tirsoilla. 

Tirsoista tuli jotenki etäisesti mieleen, että vappu venähti vähä pitkäksi tänä vuonna, ku heräsin vappupäivään kovin nuutuneena, kurkku kipiänä ja kiukkuusena niinku perseeseen nuss... ammuttu karhu. Enkä siis ollu mihinää pilettämäs vappuna vaan ihan rauhallisesti muksujen kans kotoolemas. Pientä lämpöilyä, köhää ja rään vuoratusta, ni ei siinä oikein työkuntoseksi ittiänsä kokenu. Eileen oli jo olevana hiukka parempi olo ja aattelin että kurkkukipu tuntuus olevan laantumaan päin, mutta paskan vitut, tänään on ollu jopa eilistä käheempi olo. 

Käheemmästä olosta tuli huterasti mieleen, että mahtaasko mun tautini lähteenä olla viimme viikonloppunen laivareissu. Vanahan ystäväporukan (onko 4 henkee "porukka"?) kesken ollaan täs pari kolome kertaa vuodes koitettu kokoontua yhteen ryyp... pitähän hauskaa ja tällä kertaa kokoontumispaikaksi valikoitu Ruottinlaiva. Siä me ryyp... naurettiin ittemme aiva tärviölle ja tottahan semmonen ilonpito aina jollaki kostautuu, eikä muutenkaa olis eres ensimmäänen kerta ku on laivamatkan jäläkeen flunssaasena. Ennätys on muutaman vuoden takaanen 10 päivän kuume ja 2 viikon saikkari, tällä kertaa en sentäs taira nuihin lukemiin päästä. Ellei täs ny joku jäläkikuppa iske yhtäkkiä. Mä oon aika hyvä ollu keräileen mm. poskiontelotulehruksia, niinku erellä mainittujen rengasrikkojen lisäksi. 

Mistähän mun seuraavaksi tulis mielehen jotaki kiriotettavaa. Olis sitä ny kiva saada näinki laadukkaalle julukasulle viä vähä lisämittaa. No ei kai voi todeta ku että tää kevät on varmaan yhtä hullunmyllyä. Niinku talavi, syksy ja kesäki, joka vuosi. Ei täs enää ihimeellisen montaa koulupäivää oo tänä keväänä ja sitte alakaa se pallottelu, että mihinä muksut viettää minkäki viikon pitkästä kesälomastansa. Ja täs toukokuun aikana täs on jos jotaki sinkoilua hammaslekuris, toimintaterapias sekä harrastusmenois ja -kokouksis ja lisäksi työmaalla alakaa kohta hyvinki hässäkkäpitonen ajanjakso.

Koko ajan semmonen olo että edes on semmonen joku narunvetokoju jonka kaikkia naruja koittaa pitää hyppysissänsä pelijäten, että koskahan joku naru luiskahtaa kärestä taikka sitte muuten vaan unohtaa kiskasta tietystä narusta oikeella hetkellä. Muksujen aamu/iltapäiväkerhohakemukset ainaki oli jääny tekemättä ens kautta varte. Aattelin, että no ni tästä se alamäki alakaa, mitähän muuta oon unohtanu mistä ei oo mitää tietookaa. No onneksi kuitenki sai viä jäläkijunas pistää nuo mainitut hakemukset vetähän, tunne oli vähä niinku olis uppoovasta soutupaatista hypänny vuotavaan kumiveneeseen, mutta pysytään taas hetki pitempään pinnalla ennenku uidaan kaulaa myöte rapakos :D 

Ei maar. Ei täs ny jouda masenteleen ainakaa paljoo. Aika kuluu kovin äkkiä, vastahan mä tuon Kessun "muistokiriotuksen" jouruun tänne raapustelehen ja ny senki kuolemasta on jo yli kuukausi. Ja kun suuntana on kevät/kesä, niin mieliala on joka tapaukses keskivertoo korkeemmalla (tosin puhun nyt ihan omasta keskiverrosta). Sitte se on aina mukavaa kun on jotaki mitä orottaa: kesäkuus oltaas menos Legolandiin muutaman päivän kesälomamatkalle! Siitä onki ihan helevetisti aikaa ku oon ulukomairen puolelle astahtanu.