sunnuntai, 10. toukokuu 2020

Erityisen hyvä äitienpäivä

Äitienpäivä rupiaa olehen tän vuoden osalta valamis. Hain poijat isältänsä jo eileen jotta voin viettää koko äitienpäivän niitten kans. Aamulla jo vähä ennen seittemää nuoret herrat alako riekkuhun hereillä ja pääsiäisen suklaamunien piilotteluleikeistä sällit oli saanu idean, että niitten äitienpäiväkortit pitää kans piilottaa niin että mä saan ettiä ne. 

Etunimen kirijaammista oli keksitty osuvia sanoja: 

  • Avulias, Nätti, Neuvokas, Erikoinen
  • Antelias, Nerokas, Neuvokas, Erityinen

Erikoinen, erityinen. Erityinen äiti on teheny erityislapsia. 

Ei nää päivät aina oo pelihetkiä, mettäretkiä, roskaruokaa ja Daim-kakkua. On myös päiviä, kun itketään vanhaa, käytöstä poistettua sohovaa kun se oli niin hienon värinen, on myös päiviä kun lapsi epäilee omaavansa "kuulovamman" koska ei pysty keskittyyn koulus opettajan antamiin suullisiin ohojeisiin ja muistikin on "huono" kun muistaa liian hyvin vain pettymykset, ja on päiviä kun ensin huudetaan että kun ei oo yhtään ystävää, ja hetken päästä huudetaan että minä en edes välitä kenestäkää, tai sitten lapsi miettii että jos hän olis robotti ni hän sammuttais ittensä. 

Onneksi viä ainaki uni auttaa moniin ongelmiin, siis sitten kun nyt vaan saa unen päästä kii. Väsyneenä mailma on enemmän perseestä mitä yleensä, mutta kunhan on nukuttu yön yli ni sitte taas naurua riittää. 

Viikolla käväsin kaverin tykönä ja siellä lapset istu ruokapöyräs aloillansa eikä pölisty yhtää ylimääräsiä. Mun ja lasten ruokailu epäilemättä näyttää siltä ettei meillä oo opetettu tenaville mitää käytöstapoja, ku pöyräs heilutaan ku olis kirppuja kalsareis, meno on ehkä aavistuksen rauhallisempaa ku saa samalla lukia Aku Ankkaa, paitsi että uusi lehti hajetaan pöytään 5 min välein, sitte josain kohtaa joku haarukka tippuu lattialle tai vetästään kilarit siitä että lautasella on liikaa ruokaa. No, syö sen verran minkä jaksat? EN SYÖ. VITTUPERSEPERKELE. 

Kun taisteluita piisaa, ni niistä valitaan vaan osa. Kun tenava vetää jumiraivarit ja makaa tönkkönä pötkönä naamallansa sängys eikä puhu eikä hievahra, ja pitäs päästä lähteen vaikka kouluun, taikka kun nukkuun mennes itketään lohoruttomasti kuinka lempipaita on pistetty roskiin (kaikki on siinä kohtaa lempivaatteita, kun ne jourutaan heittää menehen) ni sorry, mulla ei oikein riitä näitten tilanteitten selevittelemisen lisäksi mielenkiintoo ärähtää mukulalle joka kerta kun se haluaa lukee syöres taikka kun se sanoo että vittu. 

Tää on kuitenki ollu ihimeen hyvä päivä. Ei oo taisteltu oikeen yhtää! Vähä on saanu vängätä että misä kohtaa ja paljoko on peliaikaa luvas, mutta se ny on ihan normaalia, sitä tingataan aina ja monta kertaa päiväs. Sitte seki on ihan perus, että kaikki puhuu toistensa päälle eikä kukaa kuuntele eikä tuu kuulluksi, ja sitte mä koitan kajauttaa metelin ylitte, että nyt kuunnelkaa! Ja saattaapa oikeen joku voimasanaki tulla tehosteeksi. Mettäretki oli oikeen mukava, on vedetty herkkuja, väännetty vitsiä ja katteltu telekkarista jotaki hömppää. Tunnin verran sällit on ollu menos nukkuun, 50% on jo tiltannu ja loput päätti viä käylähtää vessas ja kysellä multa että irtooko maitohampaat rautahampaitten kasvun vuoksi. Mut ei oo ainakaa viä mitää iltaitkahduksia tullu tälle ehtoolle.

Kai tästä siis vois sanoo etton ollu erityisen hyvä päivä. Ainuaksi miinukseksi laskettakoot että huomenna on taas maanantai ja työmaa kutsuu. Etätyöt loppu mun osaltani viikko sitte ja meininki on ollu taas ku sammakalla sähkövatkaammes mutta kesää kohti täs mennään siitä huolimatta!

keskiviikko, 8. huhtikuu 2020

Korona-aika, v###u mitä p##kaa!

Ku erellisen kiriotuksen tänne rustasin ni silloon oli tää Suomen koronavouhotus vasta aluullansa ja kuten kaikki hyvin tietää ni kouluthan on pistetty säppiin, Uudenmaan asukit sai sitä mitä haluski eli että lande piretähän niistä erillänsä ja kaikki mitä teet, paitsi kotona kuppaaminen ja kerran viikos ruokakaupas käyminen on syntiä. 

Meillä jo räkätauti sopivasti iski enste muksuuhin ja sen jäläkeen muhun, oletus on että se oli kai ihan perusflunssaa. Siirryyn toistaseksi tekehen töitä etänä ja kunhan mukulat tokeni tauristansa, ni ne on jatkanu koulunkäyntiä "normaalisti", tai ei siinä paljo muuta normaalia oo kun että ne tekee ne etätehtävänsä koulun tiloissa ja siä on koulun henkilökunta paikalla ohojaamas. 

Lapset viihtyy koulus kun oppilaita on paikalla yhteensä viis, ja varmaan kerkiää saamaan tarvittaes hyvinki henkilökohtasta opetusta. Keskittymisongelmia, joita on ollu sellasis tilanteis ku opettaja luennoi jostain aiheista ja pitääs jaksaa rauhas kuunnella, ni semmosia ei oo ollu nyt kun kaikki tehtävät tulee kirjallisina sähköpostiin, whatsappiin tai mihkä ny ikänä, mukulat osaa käyttää semmosia ohojelmia tietokoneilla ettei tämmönen kääpä oo semmosista kuullukkaa. 

Ja mites sitte tää kääpä on viihtyny etätöis? No, onhan täs paljo hyvääki, ei ainakaa autoo tartte tankata yhtä usein ku normaalisti. Hmm, sanoinko mä että paljo hyvää? Ja sitte mä luettelen tasan yhyren asian? 

Joo. Mähän aattelin, että täs kerkiää nukkuhun vaikka kuinka palijo enemmän ja vuosien univelaat tulis hoireltua pois, mutta jos aiemmin on valavonu klo 23 ja heränny vähä yli 5, ni nyt mä vaan valavon meleki puoleenyöhön ja kello heräättää klo 6. Sitte, naamataulu ja päänahka varmaan rupee voimaan paremmin ja tukka lakkaa rasvottumasta hetkessä, ku ei tartte meikata eikä tukkaa pestä aiva joka päivä ku ei kerta mihinää käykkää. Ja mikä on totuus? Naama saatana kukkii pahemmin ku ikänä, tai ainaki finnit sun muut röpelöt hyökkää silimille kun ei oo sitä normaalia meikkiä siinä peittämäs karua totuutta. Ja tukka on ihan yhtä kuppanen rasvapaska mikä tähänki asti. 

Ja pitihän mun ruokavalionki muuttua vähä paremmaksi kun en oo joka päivä vetämäs yliannosta työmaan lounasruokalas jäläkiruokineen päivineen, no mä syön kaikkee epämäärästä kuraa joka päivä ja mutustelen kaapista keksejä taikka jäätölöö... mahtaasko tää selittää myös nää helevetin finnitki. Mut olis siis paree että etäkomennus loppuu niin kauvan kun mä viä maharun ovesta pihalle. 

Niskat ja selekä on koko ajan jumis ja päätä särkee saatanasti harvase päivä, kerta ku ruokapöytä toimittaa kotikonttorin virkaa ni ergonomia ei ehkä ihan oo osunu kohorillensa. 

Kissat kans tekee kaikkensa että mun työnteko onnistuis maharollisimman jouhevasti, toinen pökö tuppaa sylihin tai vähintään monitorin etehen ja toinen tulee maate paperien päälle tai yrittää saalistaa jotain johtoja. Tai vähintään joku heittää ristuksenmoiset yrjöt matolle kesken palaverin. 

Ja kyllä täs vähä mökkihöperöitymistäki on havaittavis, niin introvertti ku oonki mut kyllä silti tympäsee ku liki ainuat huvit on ruokakauppaan meneminen ja kävelyllä käyminen. Päätin pitää karkkilakosani pääsiääsen mittasen tauon ja orotan jo niinku mitäki ulukomaanmatkaa, että saan maistella kaappiin kertyneitä karkkia jokka ei mukuloolle kelepaa. Ni ja suklaamunia oon ostanu sitä varaa, että kaapin aarteet on täyttä shittiä. 

Voi pääsiäänen. Monen monena vuonna peräkkäin oon viettäny pääsiäisen Isojoella, tavaten sukulaisia ja kavereita. Tänä vuonna ei tartte lähtee mihkää, muutaku leikkiä köyhänmiehen ohojelmatoimistoo ettei pari nuorta herraa revi pelihousujansa ja toisiltansa silimiä päästä ku rupee seinät kaatuun päälle. 

No, se hyvä puoli täs toki omalla kohoralla on, että työn vähentymisen puolesta ei oo tarvinnu murehtia, mutta olosuhteet kyllä muuten meinaa käyrä terveyren päälle, jos ei fyysisesti ni henkisesti. Ja kyllähän täs ny viä ehtii ihan oikeesti sairastua siihen kulukutautiin jos kunnon munkki käy! Niin että kiitti vaan kiinalaaset, syökää vaan jatkossaki kapisia villielukoitanne puoliraakoina, ja sitte ku maailma on kusessa, niin lähettäkää paskalaatuisia suojaimianne pelastukseksi. 

Onneksi eres ihimiset on kyllästyny kierrättään niitä vessapaperivitsejä somes. Ehkä meillä on viä toivoa. 

lauantai, 14. maaliskuu 2020

Elämme jänniä aikoja

Ihan turha eres sanoo mihkä ajankohtaseen aiheeseen otsikko viittaa. Istun yksikseni kotona syrjäytymäs lauvantaiehtoon ratoksi. Oon toki tänään eläny vaarallisesti ja käyny kirpparilla sekä ruokakaupas. Ruokakaupas näytti paskapaperi olevan vähis ellei vallan loppu, samate ruisleivät, näkkärit, suurin osa lihoista ja monenmoiset ruokasäilykkeet oli kans hamstrattu vähiin päin. No onhan siinä toki selekee järki että jos meinaa siirtyä vallan ruisleipä/purkkihernarikuurille, ni kylä sitä varmaan saa paskallaki juosta yhtenänsä. 

Kirppiksellä näky olevan iso kasa jotaki vessapaperia myynnis, ei vissiin mailmanlopun hamsterit oo tajunnu mennä sieltä ettihin taikka sitte halapislaatu ei oo eres kriisitilantees tarpeeksi hyvää jos sattuu olehen oikeen kermaperse. 

Toivottavasti arvon naiset muistaa myös haalia tamppoonia ja sen sellasta, sanomalehti ny voi olla hätätapaukses käypä sontapaperin korvike mutta en ehkä lähtisi sillä korvaahan v###urättiä. Entä ootteko muistanu myös karvakavereitanne, kyllä elukatki syöö joka päivä. Vai lasketahanko karanteenin napsahtaes kisulit ja hauvelit ovesta pihalle että pyytäkää itte ruokanne, vahavimmat selevikkööt?

Sosiaalinen media pursuilee pelekkää vessapaperimeemiä niin että meinaa aivot räjähtää. Toki luonnollinen reaktio on suoltaa sitä samaa paska(paperi)a nettihin ittekki tämmösen märmätyksen muoros, sen sijaan että pistäis laitteet kiinni ja harjottelis vaikka läsnäoloo sen varalta, että pistetähän koko Suomi kiinni ja sitte pitää keksiä ylivilikkaitten mukulootten kans aijankulua kotonurkis. Mutta harijottele täs ny läsnäoloo ittes kans, ei saatana! 

Samaan aikaan ku somes ja livemailmaski irvaallaan toilettipaperin hamstraajille ni jossain näitä irvailuja nää hamstraajat lukee naama punasena ja hammasta purren, ja ottalohkos sykkii ajatus, että saattepa nähärä, melekeen toivoen että koronakuppa leviääs käsihin ni pääsis sanohon että se parhaiten nauraa joka viimmeksi nauraa. 

Harrastukset on peruutettu, työmaalla on monenmoista rajotusta ja varotointa otettu käyttöhän pikavauhtia niin että hyvä ku peräs pysyy, jännityksellä orotellaan tuleeko tarvetta pistää vaikkapa kouluja kiinni ja tietysti sehän se päräyttävin juttu olis jos itte tai vaikka omat tenavat tulis kipiäksi! Sitte ku lukee maharollisista ensioireista ni pieniki yskähdys tuntuu niin perkeleen epäilyttävältä, että onko mulla nyt SE. Kaapista löyty käsidesipottu jonka päiväys on menny kaks vuotta sitte vanahaksi, mutta ainaki se haisi niin ristuksen väkevälle että eiköhän siinä viä jotaki ytyä oo. 

Mä teen ennusteen, että sitte ku pahin härdelli on ohi ja suositukset sekä rajotukset puretaan ja palataan normielämään, ni kohta alakaa joku ituhippelöinti, että kyllä sitä vaan jäätiin henkiin vaikka lentoliikennettä ja turhaa kulutusta piti karsia, ja että kyllä tästä vaan taas niin opittiin yhyreksän hyvää ja kymmenen kaunista juttua. Tietysti myös aletaan kohta muistutteleen että itse asias semmonen pitemmän päälle ylenmääräänen desinfiointiaineitten kans lotraaminen on loppupeleis turhaa ja jopa haitallista. Ja sitte vähä pitemmän ajan päästä ihimiset heittelee roskihin vanahentuneet näkkileipänsä. 

Olinko mä ehkä vähä hapan? En mä vähättele tilannetta, koitan toimia kuten on suositeltu vaikka itse asias kaivoin just nenää, mutta ketää muuta ei ookkaa ny kotona ni ei haittaa. Mä oon vaan lopen kyllästyny paskapaperihuumoriin, koska mun mielestä sekä hamstraaminen että siitä vittuilu on jotenki ihan helevetin väsynyttä touhua ja kaikkien kannattaas mieluummin keskittyä johki olennaiseen, eikä kisaahan että kellä on messevin seleviytymisvarustelu taikka kuka nysvää vitsikkäimmän nettimeemin.

sunnuntai, 2. helmikuu 2020

Vesien ja ajan virtaa

Kello on jo vaikka mitä mutta nyt kun viä muistikuvat parin viimme yön unista on kristallinkirkkaat ni raportoin ne viä tänne. Eli samalla teemalla on jatkettu pari yötä, tuluvivat vetet on ollu keskeisenä aiheena mutta tunnelma on ollu kaukana siitä, mitä nuo tuluvaunet on joskus aikasemmin ollu. 

Ekas unes olin porukootten mökillä, ja se mökkihän sijaitsee joen varres. Joen vesi oli paljo tavallista korkiammalla, vaikka oli kesä eikä mikää kevättuluvan aika. Keli oli aurinkoinen. Kävelin nuoremman poijan kans rantahan ja kattelin vettä, joka näytti ihimeen tyyneltä ja kirkkaalta; harvoinpa virtaava jokivesi on nuon paikoollansa, ja yleensä vesi on ollu tummaa. Mutta nyt pysty näkehen joen pohojan, ja pohojakin näytti yllättävän siistiltä, ei kiven kivee misää, vaan hiekkaa ja paikoon jotain tummaa mönjää. Vaikka vesi oli korkialla, mulla ja poijalla oli jalakaan alla tukeva kaistale rantahiekkaa ja poika tahto koittaa varpaillansa vettä. Käskin olla varovaanen, mutta annoin sen pistää jalakansa vetehen. Oli seesteinen olo. 

Toises unes taas tunnelma oli ehkä vähä toisenmoinen, ei aiva yhtä rauhallinen ku tuos erellises. Vesi oli talaviaikaan tuluvinu johki pellolle, ja sitte jäätyny. Pellolla oli vähä väliä syviä ojia, ja niitten kohorilla jää näytti tummemmalta ku muualta. Mä ja muutama muu kaveri hypättiin jostain tieltä siihen pellon päällä olevalle jäälle ja meirän piti jostain syystä kulukia sen pellon halaki, ei ny muuten mitää mutta sitä saatanan jäätikköö näytti jatkuvan silimänkantamattomiin. Mä olevana tiesin, että jos vaan ei kävele semmosten ojan kohtien päältä ni ei hätää, jos jää murtuu ni eipä siinä kovin syvälle kintut uppoo. No kavereista usiampi ei tätä huomannu vaan mennä hyppelehti ojienki päälle ja mä koitin huutaa muille, että kattokaa mistä jää on tummaa, äläkää siihen astuko, siä on oja alla! Koitettiin loikkia melekosta vauhtia pellon poikki ja jää nasahteli uhkaavasti tämän tästä, ja yhtäkkiä yks mun erellä kulukenu kaveri painu uppeluksiin ku jää pettiki sen alta. No minä äkkiä tungin käteni sohojon läpi ja hapuilin jääs olevaa aukkoo, ja kohta sain kaverin käsivartehen kiinni ja kiskoin sen ylähä. Sitte vaan äkkiä etiäppäin ja viimmein jääpelto päätty, tosin se päätty johki liikuntasalihin misä oli porukka pelaamas säbää. Ihan looginen loppukäänne, no niinhän mun unis aina. 

Jotenki, vaikka tuos jäläkimmääses unes oli vähä katastrofin aineksia mukana ja olis voinu olla aharistavaki fiilis, ni silti se ei tuntunu kovinkaa karseelta. Oli jotenki varma olo, mä olin ainua joukosta kun tiesi mihkä ei kannata astua, itte osasin kiertää vaaran paikat ja se olin minä joka auttoo, kun kaverille meinas käyrä vittumaiset. 

Ei voi muutaku ihimetellä, että mitä helevettiä oikeesti? Takana on viä tosi väsyttävä viikko, ristuksenmoinen niskajumi on riivannu ja niin töis ku töiren ulukopuolellaki on ollu yks jos toinenki ressiä aiheuttava tekijä. Et ihan menis läpi vaikka näkis niitä aharistuksella höystettyjä jorpakkopainajaisia. Vaikka pessimisti ei yleensä jouru pettyhyn, ni siitä huolimatta mä otan nää unet ny vahavana merkkinä siitä, että joku hyvä aikakausi on alakamas.

Tai sitte oon vähä aikaa sitte seonnu lopullisesti ja oon menettäny torellisuurentajuni mutten vaan tierosta sitä. Mut jos näin on, niin en tiä kannattaako pyytää ketää palauttaan maan pinnalle :D

No, harrastusrintamalla ainaki puhaltaa uuret tuulet, tai jos ny ei aiva uuret mutta ainaki uuresta suunnasta. Positiivista pöhinää siis. 

 

Ja sitte viä ihan aiheen ohi, vanahee sälli täyttää huomenna kymmenen vuotta. Mä jotenki ajattelen että silloon ku peruskoulu loppu ja sitä lystiä oli sen yhyreksän vuotta taaperrettu, ni se ajanjakso tuntu ihanku se olis kestäny ihan loputtoman pitkään ja aika kulunu helevetin hitaasti. No, toki se silloon oli vieny pitkälle yli puolet siihen asti eletystä elämästä, että siinä mittakaavas se tietty oli aika pitkä siivu. Mä oon ny ollu äiti päivää vaille sen yhyren peruskoulun ajan ja siihen viä vaikka se eskarivuosi viä päälle. Merkillistä, mitenkä nää keski-ikäistyvän ämmän tylysät ja arkiset vuodet tuntuu lipuvan nopiampaa ku se aika, jolloin elämän täytti leikit, kaverit, teini-iän kohellukset ja kun kaikki pienekki asiat tuntu suurilta ja jännittäviltä. 

Simppa-kissa sen sijaan on huomenna tasan 13,5 vuotta vanaha. Kauvan on seki mun juttuja joutunu kuunteleen, kai se miettii että kuinka vitun vanahooksi ihimiset oikeen elää, eikö tuosta riivinraurasta pääse ikänä erohon. Jos Oselotti meinaa päästellä yhtä pitkän elämän mitä tuo Simo ni Oskupetterihän bilettää mun kans mun viiskymppiset aiva heittämällä. 

Mutta kyllä ny on aika mennä maate, mielenkiintosta nähärä että misä kuraprunnis mä seuraavaksi oon räpistelemäs, hymyssä suin. 

perjantai, 24. tammikuu 2020

Unien pohdintaa

Mulla usein toistuu tietyt "teemat" unis ja yks taannoinen teema on ollu unet, joissa näkyy tulvivia vesiä: Pellot on veten vallas, joet tuluvii tielle, siltä on poikki joen ylitte tai muuten oon päätyny veten varaan enkä tiä millä pääsis sieltä pois. Näis unis on tunnelma ollu ihan helevetin aharistava ja oonki yhyristäny ne elämäntilanteisiin, mihinä on ollu jotaki vastusta ja on tuntunu, ettei millää pääse etiäppäin. Esimerkiksi gradun loppuunsaattaminen, työttömyys, huolet parisuhtees ja kaiken tympiän heijastuminen yleiseen mielialahan. 

No, ainaki opintojen valamistuminen oli yks kohta mihinä nuo tuluvaunet väheni, samate ku rupes pääsehen työn syrjään kiinni. 

Hämmästyyn, ku täs ny pienen ajan sisään oon nähäny kolome tuluvaunta pitkästä pitkästä aikaa. Ensimmääses matkustin liniautolla halaki kotokylän. Keli oli kirkas ja kevääntuntunen, mutta oli aiemmin satanu ihan helevetisti ja pellot tuluvi ja paikka paikoon vesi valuu tien ylitte pellolta toiselle. Sen sijaan että se näky olis pelottanu ja aharistanu mua, ni mä kattelin lähinnä mielenkiinnolla kuina bussi rauhas sotki tuluvivan paikan ylitte. 

Toises unes olin johonaki talos. Talon likellä oli lampi ja lammen vierestä meni joki. Vesi oli noussu ihan tajuttomasti. Kattoon, että talon asukkaat oli heitelly räsymattoja jokehen jotta matot peseentyys siä. Ihimettelin vähä, että eikä nuo ollenkaa ajattele jos virta vieki matot mennesänsä, mutta matot näytti pysyvän hyvin paikoollansa. Talos sisällä huomasin, että vesihän ylsi meleki jonku makkarin ikkunaan asti. Vesi ei silti kuitenkaa tunkenu tupahan mistää. Kaikes rauhas kattelin klasista sille läheiselle lammelle ja mietiin, että en oo aikasemmin eres tienny, että tua pusikos on joku lampi, mutta nyt se tietysti erottuu ku siä on kerranki nuon perkeleesti vettä. Ikkunasta avautuva tuluvanäky ei tuntunu yhtää pahalta, kattoin vaan lähinnä kiinnostuneena, että onpas näky. 

Kolomannes unes olin yhyren kaverini kans mun vanhempien tykönä. Oltiin oltu viihteellä ja pikkuusen krapuloos, ja aikamme loikoiltuamme päätettiin, että nyt menoksi, johki oli kova tohina päästä lähtehen ja siinä sitte ruvettiin meikkaahan ja valamistautuun ihimisten ilimoolle. Oltihin samaan aikaan vessas, jotaki meikkipussia siinä tongittiin yhteistuumin ja sitte kaveri tipautti vahingos vessanpönttöhön jotaki meirän tavaroota, muun muaas kaks hammasharjaa, jonku mun huulipunan ja oliskahan ollu viä joku nelijäski pikkutavara mitä en enää muista. Torettiin, että nuo rojut on nyt kyllä niin menetetty, ja kaveri aatteli että antaa mennä ja veti pöntön. No totta helevetis pönttö meni tukkohon ja vesi nousi nousemistansa pöntös kunnes sitä alako valua reunojen yli! Tuli kova kiirus ettiä jotaki rättiä ja paperia että saatihin vessanlattia kuivatuksi. Lopulta kuitenki saatiin huomata, että vaikka vesi ei juurikaa lähteny pöntöstä laskehen ni ei sitä laitojenkaa yli tullu ku pieni nokko. Isä tuli siihen ihimetteleen ja sanoo että son muutenki meinannu hommata siihen uuren pöntön kun se on vähä huonosti vetäny jo jonku aikaa. 

Joo. Ehkä vähä erimoinen tuluvauni tuo viiminen mutta kyllä mä katton että samaan katekoriaan menee :D

No, näitä unia mietties ensimmäänen ajatus oli tietysti että mikä ristus on ku ei yhtää aharista??? Vesimassat on käydä ylle ja aikasemmin ne on tosiaan heijastellu jotaki ylipääsemättömän tuntusia vaiheita elämäs, mutta nyt tunnelma oli suorastaan luonnottoman rauhallinen? Mistä siis ny tuulee?

Kertoisko nää unet ehkä jostain itsetutkiskelusta, omien heikkouksien kohtaamisesta ja siitä, että niitten heikkouksien kans on oppinu pärjäähän? Vai olisko kyse siitä että oon nyt vahavempi (lue: vanahempi) ja osaan kohorata elämän haasteet kypsemmin enkä lannistu enää aiva pienestä? Taikka sitte nuo unet viittaa vaan siihen, että mailmas ny vaan on monta asiaa päin vittua, suurimpaan osaan omalla toiminnalla ei oo osaa eikä arpaa ja vain pieni osa johtuu siitä että on itte teheny jotaki pölöö, mutta osaan olla välittämättä turhanpäiväsistä paskoosta ja keskittyä mukavampiin juttuihin? 

Tai sitte yksinkertaasesti nuo unet kertoo, että moon pöyröö ja mun unimaailma on ihan ristuksen sekava!