tiistai, 13. marraskuu 2018

Vuotuinen taistelu pimeää vastaan

Voispa sanoo että marraskuusta on puolet takana, no onneks kohta on mut tää vitun pimee paskasyksy on tätä yhtä jäitten polttelua, paitsi ettei oo jäitäkää häävisti. Tihkua satanu monta päivää putkeen, rapa lentää ja on pimiää ku neek#... tarkotan siis että tontun puos. No jos tästä kurapaskasta pitää jotaki positiivista löytää ni eipä oo tarttenu taajaan skrapata tuulilasia. Sitä tuulilasia, johka sain syysloman aikaan kiven ja tuli komia halakeema. Jeppistä jee. 

Mä oon se ihiminen joka viä muutama vuosi sitte piti raakasti pilaa siitä, ku jokku pölijät virittelee jouluvalot joka puskahan jo loka-marraskuus. Nymmä oon yks niistä pölijistä, eileen justiin laittelin yhyret jouluvalot, nimittäin yksien jo aiemmin viritettyjen lisäksi. No oikeestaan ne ekat piti pistää ku takapihalta kyrvähti pihalamppu enkä jaksanu ruveta vaihtaan uutta lamppua siihen ni aattelin, että jos mä korvaan sen pihavalon tuommosella valopuuhässäkällä, ni voin lykätä hehkulampun vaihtohommelia siihen asti ku joskus keväällä huomaan ottaa jouluvaloni pois. 

Pennut nukkuu tyytyvääsinä painopeittojensa alla. Ittiä kans väsyttää ihan saatanasti, vaikka sainki tänään nukkua pitempään ku menin töihin vasta klo 11:ksi. Välillä on vaan semmonen olo, että ku aamupäivällä enste häsää mukulat kouluhun, hoitelee kotohommia, sitte käy pettymäs kirpparilla ku kerranki ku oikeen toiveikkaana ettii muutamia tiettyjä juttuja ei vahingoskaa löyry, sen jäläkeen on töis pitkälle ehtooseen, sitte kohta saaki touhata muksuja maate ja kaikki kilipaa umpiväsyneinä kohelletaan pitkin seiniä... Ni öö piti oikeen palata taaksepäin tätä lausetta ku meni niinku se punanen lanka hukkahan ja solomuhun... Niin että päivän päällle on vaan semmonen olo että haluaa hetken vaan olla, miettiä niinku Kaija Koo että tää on se hetki, ei multa mitään vaadita. Oksentelen vaan typeriä ajatuksia plokihini ja pohorin, että vitun ihimiset ku tukkii netinki kaikella paskalla, eikö se riitä että meret on jo tukittu muoviroskalla. 

Tuosta kirpparikäynnistä, tosiaan olisin ettiny vanahemmalle sällille kenkiä sekä ulukoilupökiä, mutta ei niin ensimmäisiäkää eres likimain sopivia tullu vastahan, vaikka asioin nimenomaan lastenkamppeisiin keskittyneellä kirpputorilla. No toisaalta kun nuota poikain kulutustottumuksia seuraa, ni oon havainnu että hirveen vähä ne jättää jäläkeensä enää kierrätyskeleposia housuja taikka kenkiä. Kirpparit notkuu vauvojen vaatteita ja pikkuneitien söpöjä mekkoja mutta jos näkee kirpparilla hyväkuntoset 122 cm taikka sitä suuremmat (ulukoolu)housut ni meleki sitä ensimmääsenä miettii, että tuos retus on oltava joku paha vika minkä tähäre son jääny nuon vähälle käytölle ja ny joku epätoivoosena vaan koittaa päästä siitä erohon. No, jos tuosta kirpparikäynnistäki pitää jotaki positiivista kaivaa, en löytäny eres mitää heräteostoksen arvosta sälää. Vaikken mä tiä onko se eres positiivista. 

Viimme viikolla oli kumpaaki sälliä koskevat palaverit koulus. Oli palijo hyvää sanottavaa, välillä vaan sai nipistää ittiänsä vaivihkaa reirestä siltä varalta että oon nukahtanu väsyneenä ja näjen unta, ja ku tajusin ettei se ollu unta ni kysyyn opettajalta että puhukko varmana ny MUN nuorimmaasesta, ku se kuulemma on koulus niin hyvin keskittyvä ja rauhallinen. Vanahempi taas on saanu luvan painatella matikantunnilla menehen ihan omaan tahtiinsa laskukirijaa etiäppäin ja tänään se juhulallisesti sanoo saaneensa syyslukukauren kirijan valamiiksi ja siirtyneensä kevään kirijahan. Että voi ihimisentaimi tykätä laskutehtävistä. Toisaalta niin se oli matikka munki lemppareita saman ikäsenä. 

Kolikolla on vaan kääntöpuolensa. Toimintaterapia. Tic-oireet. Motorinen levottomuus. Se, kun on koulupäivän jaksanu tsempata, ni kotona... kuvitelkaa paukkuserpentiini, semmonen pikku muoviruutta joka napakasti paukahtaa ja sylykee värikkäät paperimoskat ilimoolle ku narusta vetää. Mut ottaen huomioon, että pakkaus onki sen kokonen, joka käyttää niitä 122 cm ->  vaatteita. 

En juurikaa kotona jaksa kuunnella musiikkia, jos on tilaisuus kuunnella vaan hilijasuutta. Kissa kehrää ja tenava vähä nuhaasena kuorsaa, rauha on maas. Mä valavon, jotta pääkoppa sais levätä, vaikka pitääs tarjota unta myös keholle. 

Ostin tänään yhyren joululahajan. Sain siitä seitinohuen fiiliksen, että ehkä tästä taas nää jouluhommatki viä suttaantuu parhain päin. Kuka vittu on keksiny, että ku muutenki mieliala on pahiten perseellään, ni samaan kohtaan kalenteria on tukittu joku joulu, pitääs ideoida, ostella ja perkele PAKETOIRA lahajoja, koristella, siistiä, leipoo, kokkailla, näyttää ilosta naamaa, kuunnella irvistelemättä paskoja joululauluja... Laitetaanko kansalaasalootes pystyhyn, vaaritaan joulun siirtämistä, jos esimerkiks vaihtaas joulun ja vapun paikkoja päittäin? Ykspäivänen ryyppyjuhulua keskellä pimeintä talavia piristääs kummasti enempi ku monen viikon stressiputki, jonka päätteeksi viä oot lihonu jonku kuus kiloo. 

Mutta viä runsas kuukausi ni sitte... erävoitto... Päivät alakaa pirentyä... 

tiistai, 23. lokakuu 2018

Lisävirtaa, mistä sitä saa?

Taas se nähtiin ettei ikänä kannattaasi keulia jos joku asia kerranki on hyvin, nimittäin se on justiinsa se varmin konsti saada tuulen suunta muuttuhun ja mitä pikaasemmalla aikataululla!

Jos mä erellistä juttua kiriottaes puhkuin intoo ja oikeen ihimettelin että mistä tätä virtaa onki näin riittäny, ni ilimeisesti mä olin imeny enerkiani tulevaisuuresta, kun tälleen muutaman päivän päästä erellisestä on ihan kuollu fiilis. 

Jumalauta ku justihin oli syyslomaki, jotenki luulis että olis kovinki levänny olo mut vitut! Ei millää kehtaasi pistää mukuloottenkaa syyksi, että ku teirän kans tuli vähä lomaaltua, ni ny äiti on vähä väsyny. Toki se on ihan tosi etten mä mitenkää kehuttavasti lomalla saanu nukutuksi, ja siis meillähän syysloman kesto oliki huikeet kaks päivää eikä kokonaasta viikkoo niinku monin paikoin on tapana. No kuinkahan väsyny sitä olis jos oliski oikeen viikon lomaallu...

Ei maar, toissaehtoona alako kurkkuaki kirveltää lupaavasti ja pari päivää on ollu taas ihan perinteinen Anne-flunssa, eli jonki verran perus räkätautioireita, helevetin tympiä ja väsyny olo mutta ei niin pätkän vertaa kuumetta, ei vaikka paleltaaki koko aika. Jotenki sitä pitää sitä kuumeilua ratkasevana tekijänä, että jääkö kotio makaahan vai meneekö pokkana töihin. 

Toivottavasti tää on vaan tilapäinen mielialan ja tajunnan tason lasku lievästä flunssasta johtuen, mutta vähä mä pelekään että vuodenaikaki alakaa vaikuttaa. Mä oon kyllä virittäny kaikki aseet valamiiksi, on kirkasvalolamppua, inkiväärishottia,  enerkiajuomia, joka lajia vitamiinia, mäkikuismaa, tuoksukynttilöötä, kissan silitystä ja ties mitä sateenkaaren piereskelyä, ku tuntuu että vuosi vuodelta talaviaika jyrää yli aina vaan painavampana. No mut istukoot Hra/Rva Kaamos paskasen perseensä kans päälle vaan, tää on alla vastas eräänlainen kiroileva siili piikit pystys ja hokee vittu ja saatana, kattotaan sitte kumpi keväällä nauraa makiammin!

Mä voisin antaa viä välitilinpäätöksen mun romunhävitysrojektistani, vaikka lokakuuta on viä yli viikko kärsittävänä. Mä meinaan sain 496 poistettavan asian listan täytehen jo viimme viikolla, ja ny mennään jo vissiin luvus 507. No on myönnettävä että jos olisin vähentäny luvusta kaikki uuret hankinnat mitä oon teheny esimerkiks kirppareilta sekä syysloman laivareissulta ni saavutus ei ehkä näyttääsi yhtä komialta, mutta oon mä kuitenki lopputulokseen tosi tyytyväänen, että nuonki palijo turhaa paskaa oon raaskinu kaivella pois tilaa viemästä. 

Mä kirjasin ittelleni ylähä joka tavaran minkä oon heivannu / heivaamas ja ylivoimasesti eniten oon pistäny poist muksujen kamoja (reippaat 160 kpl). Lukemasta iso osa on kertyny jostaki askarteluista, joita on selekä vääränä raahattu kotio päiväkodista/eskarista/koulusta. Sitte tietty jonku verran leluja sai pistää kiertohon ja jotaki olematonta pikkukrääsää lähti varmaan usiamman kymmenen kappaleen erestä. Ja huomioitavaa on, että tuos lukemas ei oo vaatteita mukana lainkaa. 

Toisiksi eniten tuli heivattua pois omia sekalaisia kamoja (n. 130 kpl) ihan lairasta laitaan, ja sitte kolome "tuoteryhymää" oliki hyvin tasan, liki 70 kpl kutaki: omia rettuja, lasten rettuja sekä kosmetiikkatuotteita tai jotain niihin liittyvää (kuten esim. hiuspinniä). 70 kpl vaatteita kuulostaa kyllä aika jäätävältä, ja jos oon heittäny sukkaparin pois, ni oon silti laskenu sen yhyreksi asiaksi. Mutta justiinsa sukkaloota oli aika tuottoisa, ku löyty usiammat rikkinääset sukkahousut sekä monta paria sukkia, joista tiesin, että näitä en oo käyttäny enkä käytä! Alusvaatelooran kans vähä sama kuvio. Muksujen vaatteita taas kerty läjäpäin ku tonki pois kaikki viimme talaven pieniksi jäänehet ja sitte ku kumpiki koko aika puhkoo sukkia, housunpolovia sekä kenkiä ni ei tartte hirveesti miettiä, että mitähän sitä nyt heittääs pois. 

Viä mä orotan, että sopiva kirppisloosi vapautuu ja pääsen alottahan. En vaan tiä onko se ny niin tuottoosaa bisnestä, myyrä ny jotaki vanahoja rytkyjä muutamalla eurolla kipale ja loosivuokrahan menee monta kymppiä... ja joka kerta ku viet jotaki uutta myymistä loosihis ni kirpparilta kotio lähties tuomisia on mukana enempi mitä oli viemisiä :D

No mut joo, ehkä mä lopetan teirän piinaamisen näillä joutavilla rompejutuulla ja keskityn kyllästyttähän teirän kuoliaiksi ihan muuten vaan! Tai no, ei tää varmaan kukaa eres käy lukemas, kunhan omaksi ilokseni saan kiriotella samoja vanahoja juttujani. Kissaki tuli tuohon ja lykkäs puonsa mun naaman etehen ikäänku sanoaksensa, että hei mama nyt sormet pois näppäimistöltä ja rapsuta mua. Taikka sitte se yksinkertaasesti halus sanoo, että haista sinäki ämmä perse. 

sunnuntai, 14. lokakuu 2018

Syksyisiä ahkerointeja

Erellisen postauksen jäläkeen mä orotin ku kuuta nousevaa että tulis lokakuu että pääsis turhan tavaran hävitysprokkiksen kimppuhun. Harvoin sitä onki tullu orotettua, että tulispa lokakuu. No kuten arvata saatto ni tulihan se lopultaki, ja en tiä mistä tämmöseenki pimiään paskavuodenaikaan oikeen piisas intoo niin että kun tätä kuukautta on kaks viikkoo elettynä ni mä oon pistäny tai vähintään pistämäs roskiin taikka kiertohon 466 esinettä. Tavote koko kuukaurelle oli siis 496. 

Yks Ikeakassillinen lastenvaatteita meni työkaverille ja sitte olis pari vastaavankokosta kassillista muita rettuja, jotka menee joko johki keräyslootahan taikka kirpparille. Tai molempihin, jos eivät kirpparilla kelepaa kellekkää... Sitte olis myös yks Ikeakassi täynnä muuta kirpparikamaa ja ihan vitusti rojua on menny roskikseen suoraa. Vähä vaan meinaa olla tiukas nuo viimiset kolokytä poistoo, ku alakaa kohta kaikki paikat olehen koluttuna läpi niin että sellaset helepot hävitettävät on jo keksitty. CD-levyt taitaa olla viä kollaamatta, mutta en oikeen usko että sieltä löytyy kauhiasti semmosta mistä malttaas luopua, kerta ne on jo monehen kertahan peraattu aina ku oon sattunu varaahan kirppariloosia ittelleni. 

Ja kirppariloosista puheen ollen, en oo viä varannu paikkaa mutta kirpparilta lupasivat soittaa kunhan paikkoja vapautuu. Et jospa viä tänä vuonna sais kamat liikenteeseen, ennenku joulupukki tukkii vapautuneet nurkat taas jollaki sälällä :D Poijat jo toivo Pleikka 4:sta ja että sais sitte pelata Fortnitee, et tähän on tultu :O No, niin mäki yhtä lailla haaveilen uuresta kännykästä ku vanaha on ruvennu vittuulehen, enkä ny tarkota pelekästään sitä että puhelin ottaas tätä nykyä vaan ihan saatanan rumia selfieitä piruuttansa. 

Mut ihimeesti on virtaa piisannu, ainaki tähän päivään asti, katotaan mitä mieltä oon huomenna... Olin meinaan koko viikonlopun töis ja vaikka sinällänsä siitä jäi ihan hyvä fiilis että saatihin yks iso homma kivasti valamiiksi ja samalla kerkis rauhas teherä vähä muitaki pienempiä juttuja pois alta, tai jos ei pois ni ainaki etiäppäin, ni tänään oon kylä muistanu, mikä hienous on viikonlopuus vaikkei eres tekisi mitää erityistä. On meinaan tänään ollu semmonen olo melekeen ku krapula olis, paitti iliman että on ollu juhulimas (toisin ku viimme viikonvaihtees, ku olin ystäväporukalla ottamas Seinäjokee haltuun...). Ei oikeen meinaa hahamottaa että mitä viikonpäivää eletähän, ja arvakkaa vituttaako tajuta että huominen on MAANANTAI.

No, siinä mieles hyvä että tää työviikonloppu osuu just tähän ku ens viikolla on pikku syysloman pätkä, ei tartte kärvistellä työn touhuus muutaku keskiviikkohon asti ja sitte on vähä taukoo, sitte luvas on mm. laivaristeily tenavien kans ja sen sellaasta. 

Tää työviikko oli muutenki aiemmista poikkeeva, oli nimittäin iltavuoron vuoro! Lokakuu ei tuonu mukanansa pelekkää hävitysvimmaa vaan neljän viikon välein toistuvan iltavuoron. En oo ollu ajatuksesta mitenkää kovin innoissani, mutta ainaki oon nyt kokemusta rikkaampi siinä mieles, että en varmaan ikänä viä oo löytäny itteeni arkiaamuna hortoilemas sienimettästä ja viä tihkusatees perkele. Ja löysin mä jopa muutaman sienenki. Sitte kerkis nukkuhun vähä normaalia enempi ja töis sitte taas illat on ollu vähä rauhallisempaa ja on keriinny paremmin keskittyä asioohin jotka päivän hulinas pakkaa jäämään jalakoohin. 

Sitte tua sienimettäs rohkaastuin ja päätin elämäni ensimmäästä kertaa noukkia koivunkantosieniä! En viä syöny niitä joten en pysty sen enempää kertohon että millekkä maistuu tai että menikö lajimääritys sittekki päin vittua niin että oon jonottamas uutta maksaa elinsiirtojonos... No ei maar kylä mä katton olevani sen verta kokenu mettäpöyröö että tuun ne sienet joku päivä syömähän hyvillä mielen iliman että tarttee jännätä että mitä jos nää oliki myrkkysieniä. Ei ne  takavuosina pöhönäs päin kerätyt herkkusienekkää ollu valakokärpässieniä niin että itseluottamus on kohorillansa täs asias :D

Vuodenaikaan nähären tosiaan ihimeen hyvällä fiiliksellä matkas. On nähty ihania ihimisiä, kelit on ollu ihan jees, on saanu nautiskella sienestyksestä, kissa keherää vieres, poijat on kotona ja olo on rauhallisen tyyni. Toisaalta on niin väsyki ettei täs jaksa ruveta eres täräjään mitää. Kai täs vois siirtyä sänkyhyn maate kissan kans.

keskiviikko, 19. syyskuu 2018

Kämpän puhdistuskuuri

Facebookki mukavasti hieroo naamahan päivityksiä, joitten teosta on aina tasan jotaki X vuotta ja vähä aikaa sitte näistä muistoista tuli vastaan semmonen ku kolome vuotta sitte muutaman kaverin kans valamistauruttiin viettähän lokakuun ratoksi niin sanottua Minimalismipeliä. Eli ideana on valitun kuukauren ajan hävittää kodista roinaa silleen, että 1. päivänä poistat yhyren, 2. päivänä kaks ja samaa rataa niin että kuukauren viimisenä päivänä lähtee 31 tavaraa kerralla! Tai no monesko päivä se kuukauren viiminen ny sitte onki. Mä aattelin teherä tän jutun taas ja tälläki kertaa lokakuus, ja kun tosta äkkipäätä lasken ni tällä konstilla pitääs hävitä 496 esinettä kotoota ens kuun kulues. 

No, emmä kaikkee meinaa roskihin työntää, vaan aattelin et jos joku saattas kelevata lahajotettavaksi taikka myytäväksi kirpparilla ni ne pitää laittaa syrjään eteenpäin diilausta varte. Ja ettei sitte vaan jäisi jotaki kirpparilootia tukkihin nurkkia ni tarkotus olis kans varata rakkaalta ystävältäni Wanhalta Nestorilta taas kirppariloosi ehkä jopa ens kuun aikana! 

Hitto et sormet syyhyää jo. Ku kuljen pitkin kämppää ni koko aika mietin, että pitääskö tuo ja tuo esine heittää helevettiin vai ei. Hämärästi muistan kolomen vuoden takaa että se liki viissataa esinettä oli yllättävän vaikia saada kasahan loppujen lopuuksi. Ja mä toteutin ajatusta silleen luovasti, että toisina päivinä poistin enemmän ja toisina vähemmän, tähäräten siihen että kuun lopus se 496 poistoo tulis täytehen. Niin että varmaan samalla tyylillä yritän maalihin ja pitkästytän Facebookkikaverit raportoimalla lähes päivittäin että mitähän paskaa mä taas oon kaappien kätkööstä löynny ja heittäny vittuun. No, sinänsä ei siis mitää uutta, että mä suollan turhanpäiväästä shittiä Facefeediin eikä ketää kiinnosta. 

Mut jos joku FB-kamu haluaa kans osallistua, ni tervetuloa, pistetään vaikka Faces oma "tapahtuma" pystyyn!

Mun täyty ottaa jo hiukka varaslähtöö ku tän kuun viimisenä lauvantaina poikain koululla piretään eräänlaiset syysmarkkinat. On arpajaisia, myyjäisiä, urheilutarvikekirpparia ja mitähän viä. Mä jo löysin muutaman jutun mikkä soveltu arpajaispalakinnooksi ja takuulla erinäisiä pieneksi käyneitä luistimia jne löytyy urheiluvälinekirppikselle lahajotettavaksi. Mä jotenki mielelläni osallistun nuon että annan pois jotaki valamista, enkä rupia leipohon yhtikäs mitää. Ehkä mun leivontataironnäytteet on sen verta harvinaasta herkkua (?) nykyään että mieluummin ne sitte jakaa oman pesueen kesken eikä kaupittele pitkin kyliä. 

Suurimpana haasteena täs on se että tiän jo pariki juttua, jokka on kuntonsa puolesta niin heikos hapes että sen takia ne joutaa roskikseen, mutta sitte taas ilimankaa ei oikeen pärjää, ni voiko sellasta laskia poistoksi jos kuitenki sen korvaa samantien uurella ehejällä? Ni ja sitte jos mä kerkiän lokakuun aikana alottaa myyntijakson kirpparilla ni mähän kannan sieltä uutta krääsää kotio tämän tästä samalla reisulla ku käyn viemäs omia rojujani myyntihin :D Et jos tavotteena on oikeesti karsia viitisensataa rompetta pois ni ehkä on lisättävä vaikeusastetta sen verta että jokaasta kuukauren aikana hankittua uutta esinettä kohti on kans hävitettävä saman verta, ku kuitenki se olis se pointti että saa jotaki tarpeetonta pois taikka kiertohon, eikä suinkaa se että vanhemmat turhakkeet korvautuu vähä uuremmilla, mutta ihan yhtä turhilla jutuilla. 

Sinänsä tietty hienoo että eileen justiinsa hain postista yhyren vaatetilauksen, sitte työkaverin kautta on vetämäs tilaus Dermoshoppiin, ja viikon sisään oon käyny öö vissiin kolomesti kirppareilla ja joka kerta on tarttunu mukahan jotaki, ja työpaikan myymälästä tuli hajettua tänään joku naamarasva vaikka niitä löytyy ennestäänki jo usiampi purkki..! Että ihan ei viä nää tän kuun kerrytykset oo kuittaantunu sillä että annoon viis tuotetta arpapalakinnoksi ja ehkä toiset viis saan riivittyä niitä tarpeettomia sporttikamoja :D 

No, tältä pikku raivausprokkikselta orotan sellasta ihanan vapautunutta fiilistä mikä tulee ku SAA heittää jotain tarpeetonta roskikseen taikka etiäppäin jollekki joka tarttee, tai vaikka jos joku kempparituote mikä nyt ei ollu ihan se lemppari, viimeinki loppuu ja saa siirtyä käyttään jotaki parempaa tuotetta! Tää saattaa olla ensimmäänen (ja viiminen) kerta ku sanon: Olispa kohta lokakuu!

sunnuntai, 2. syyskuu 2018

Iso tavoite saavutettu!

Mä sain perjantaina kuulla töis uutisen, joka sai mun melekeen tippuhun tuolilta, alaleuvan klonksahtaan sijoiltansa, syrämmen takohon muutaman kerran ylimääräästä ja mitähän muita kliseisiä sanontoja viä keksiis kuvaahan sitä kaikkee yllättyneisyyren määrää... Olinpahan kunnolla ällikällä sekä puulla päähän lyöty, sekä lisäksi viä puusta puronnu ku menin kiriottahan nimeeni uuteen työsoppariin uuteen tiimiin siirtymisen tähäre ja sitte mulle kerrotaanki, että mun työsuhteeni vakinaistetaan!!!

Ja siis mitä tulee uuteen tiimiin, ni ei oo kyse siis sellasesta vaihroksesta että olisin hakenu jotain aiva uutta pestiä, vaan kyse on hommien ja ihimisten järjestelemisestä uurella lailla. Tehtävät tulee pysyhyn hyvinki samoina ku tähänki asti, jatkos kuulun vaan eri ryhymään mihkä ennen. Toki hilijaa mielesäni mietiin voisko määräaikasuuren muutos vakkariksi olla maharollista, mutta vähä isompi ääni pääsäni sano että älä unta nää, kumminki täs on joku yt-neuvottelupoliittinen koukero minkä tähäre mulla ei oo vuodenvaihteen jäläkeen enää töitä ensinkää. Enkä tosiaan aatellu että vakituistaminen olis ollu ajankohtasta nyt, vaan että asia olis (ehkä) selevitelty vasta lähempänä työsopparin loppumista. 

Tää on ihan helevetin isoo helepotus ku ei tartte toivon mukaan ihan hetkihin pohtia, että mitenkähän se olis taas tän työelämän jatkumisen kans. Sitte ku vaan joku päivä osais, ni vois katseensa suunnata kerranki hiukka kauvemmas tulevaisuuteen. Mistä mä nyt voisin haaveilla, ku ei tartte enää haaveilla vakituisesta työpaikasta? Mihkä mä voisin alakaa säästää, ku ei tartte säästää työttömyyren varalle?

Aktiivimallit sun muut, fuck you! Toivottavasti ei tartte enää seistä työkkärin uluko-oven takana jonos ja ku pääsee sisälle, alakaa kilipajuoksu jonotusnumerokoneelle! Ja toivottavasti ei enää tartte hypätä ammatinvalinnanohojaukses ja kuulemas lopuuksi, että "kyllä sä ihan oikealla alalla olet", ja että "jos olet kiinnostunut opiskelemaan jotain muuta, ni kato netistä eri vaihtoehtoja"! Niin ja toivottavasti ei enää tarjouru uutta tilaisuutta väsyneenä ja vittuuntuneena peruuttaa toisen auton kylykehen ku on lähärös kotio työkkäristä!

Vaikka töis on tosi kiireistä ja paikoon jopa raskastaki, ni kylä tää antaa vähä uutta mielenkiintoo työelämään ja elämään muutenki. Hei, nyt mä oon oikeesti osa jotaki yhteisöö enkä vieraileva tähti! Tulevaisuuren työnäkymistä märehtiminen ei käy syömäs työmotivaatioo eikä mielenterveyttä. 

Koitin muksuullekki selostaa kuinka mä sain hyviä uutisia töis perjantaina. Koitin ensinnäki kertoo jotenki ymmärrettävästi, että kuinka mulla olis ollu muuten töitä vaan vuoden loppuun asti tieros, mutta nymmä saanki olla pitempähän eikä oo mitää takarajaa määriteltynä! Sisu vähä kattoo mua pitkään, en tiä ymmärtikö puoliakaa mun sepostuksesta mutta ainaki se hyppäs mun kaulahan ja anto kunnon halauksen :) 

Jotenki tuntuu että vaikka sitä ei aina oo aiva varma että mitähän ristuksen helevettiä tää palapelin kuva oikeen esittää, ni onpahan ainaki kaikki palat paikoollansa!