perjantai, 4. tammikuu 2019

Maailmanparannuksen uudet konstit

Täs ny on vuoden vaihtees saanu riemulla seurata näitä eipäs-juupas keskusteluita mitä tulee ilotulitusraketteihin, että kuinka ne on saatanasta kun Wuffet pelekää, kaikkien silimät menee puhki ja ympäristö pilaantuu ja pienet reppanat kiinalaaset lapset joutuu raataan jotta ihimiset sais ampua roskaa taivaalle ja niin tosiaan omille silimillensä. 

No tästä koohotuksesta mun tuli mieleen, että kyllä kai sitä kovin mielellänsä kiellettääs kaikki mistä ei itte satu tykkäähän. Tai mikä on jotenki semmonen sopivan kiva pikku kokonaisuus josta on heleppo ajatella, että kun minä en pidä tästä, ni ei tartte kenenkää muunkaa pitää. 

Haluaisinpa nähärä kuinka joku pistääs tulille kansalaasalotteen siitä, että kielletähän vaikkapa moottori"urheilu" ja turhanpäiväästen kukkien vilijely! Miettikää mitä luonnonvarojen tuhulaamista ku formulat ja muut ralliautot prääsää pitkin mailmaa! Kuinka palijo ne saastuttaa ja moniko köyhä poloinen elis herrooksi kun pistettääs se F1-touhuus liikkuva raha vaikka johki yhteiseen hyvähän! Mut eeeeei, suomalaaset on rallikansaa ja kyllähän sitä ny ihimiset tarttee leivän lisäksi vähä sirkushuviaki! Vähä niinku raketitiki on sellasta, mutta sillä erolla, että raketit on perseestä. Moniko viatoon varikkotyyppi taikka rallikisan katsoja, itte kuskeista ny puhumattakaa, on kuollu taikka vammautunu kisojen tiimellykses? Ei vissiin tarpeeksi moni. Vaikka ei kai se ralliautonkaa vika oo jos joku känniääliö toikkaroi liika likellä ajorataa, mutta kielletään mieluummin ralli ku viina. Viinaralli sen sijaan lienee ok säästää. 

Entä ootteko ikänä miettiny että mihkä ihimiset muka tarvittee ns kertakäyttöösiä kukkasia, jotaki yksvuotisia kesäkukkia taikka leikkokukkia jokka nyykähtää vaasis alta aikayksikön? Kielletään kaikki tuommoset turhukkeet ja sallittua olis ainoastaan hyötykasvien kasvattelu! No onhan niistä kukista silimäniloo, mut niin on raketeistaki, paitsi että raketit on perseestä. Moniko lemmikki taikka ihiminen on saanu ruusunpiikin käpäläänsä ja monenko tenavan tähäre soitellaan jouluusin myrkytystietokeskukseen ku Pirjo-Petteri on käyny haukkaamas joulutähärestä? Mut eihän ny kukaa kukkia voi vihata. Kaikkihan niistä tykkää. 

Tai voitaasko kieltää kaikki lemmikkielukat? Onhan ne ny suurelta osin lihansyöjiä, ne puree ja paskoo ja pitää mekkalaa. Munki lihansyöjäkissat käy välistä niin hermoille että tekis mieli päästää ne vapauteen, mutta on niistä ny maar välillä iloakin sentään. Ja vaikka lihansyöjiä ovatki, ni maistelivat suurella riemulla myös sitä joulutähteä ku joulua porukoilla vietettiin. Myrkytyksiltä kuitenki vältyttiin. 

No joo, ei pirä tästä sitte kenenkää vetää luomuviljeltyä hernettä nekkuhun, oikeesti mulla ei oo täs taustatietoo vitunkaa vertaa jonkun F1-auton, keskikokoosen koiran, hyasintti- taikka ruusupuskan ympäristövaikutuksista, kunhan maalaisjärjellä aattelin että ei nekää aiva pyhällä hengellä tänne ilimesty saati porskuta. Ja varmana jotaki skeidaa jättävät jäläkeensä. 

Kai meillä on vaan asiat niin perkeleen hyvin ettei oo mitää isoja asioita minkä etehen meuhkataan. Poratahan jostaki pumpulitikkujen varsista vaan. Emmä sillä sano, onhan se pieniki ympäristöteko aina ympäristöteko. Mutta on se jännä kuinka ne pienet asiat saa aina kovimman mekkalan aikahan. 

No ei mulla muuta tänään. Rauhaa, rakkautta ja sateenkaaren värisiä yksisarvisia kaikille! Son viikonloppuki kohta. 

torstai, 3. tammikuu 2019

Vuosi vaihtui, mitäs sitten?

Ja kappas vaan ku taas on mennä humpsahtanu kuukausi erellisestä ja siinä välis on joulu ja uusivuosiki jätetty taakse taas vaihteeks. 

Joulu meni perinteiseen malliin Isojoella mutta uuden vuoden olinki vaihteeksi Maskus ku piti mennä uuden vuoden aatoksi töihin. Mukulat ny viä viettää tän viikon porukootten riemuna, ja tarttis ajella niitä hakehen kotio viikonvaihtees. Mummon ja Papan onneksi joulupukki toi pleikkarin ni sitte ku alakaa palaa käämit ni muksut voi viihryttää ittejänsä pelikoneen kans :D Kuinkahan vaan saa kersat sopeutuhun ankaraan arkielämään taas ens viikosta, ku palataan vähä rajotetumpiin peliaikoihin sen päälle ku on saanu pari viikkoo elää ku siat pellos...

Noh, tämmöstä tää elämä on, arjen ja juhulan vuorottelua, harmi vaan että ne juhulahetket tuppaa häipyä äkkiä ku pieru Saharaan. Itte jo kalenteristani vähitellen rupian tarkkaileen että niin koskas se hiihtolomaviikko taas olikaa. Jos vaikka suksis vittuun tai jotain. 

Jotenki sitä odottaa vuoden vaihtumiselta jotaki hirveen radikaalia käännekohtaa, ihan niinku sellanen ny pätkähtääs tyhyjästä nokan etehen ja sitte ku niin ei tietenkää käy, ni olo on jokseenki haikee, että mitäs helevettiä nyt. Vuodet painaa menehen ja itte junnaa ku tikku paskas. 

Loppuvuonna oli muutenki aika tiivis rypäs kaikkee kivaa, parit rokkikeikat ja sen sellasta, ja ny ku ei tähän vuoteen oo viä näköpiiris juuri mitää huvituksia ni tosiaan huikasevin kiinnekohta mitä kohti täs ny silmimäluomet lurpallansa koittaa raahustaa, on justiin tuo pentujen hiihtolomaviikko, eikä siihen eres oo mitää tähärellisempää suunniteltuna. 

Ja sitte ku jouluressistä pääsi ni seuraavaksi on harrastusressi, ku helemikuun aluus on Kiikurien konsertti ja tammikuun aikana viä tuhannen ja yks harijotuskertaa. Jotenki motivaatio on kans menny sinne samaan paikkaan juhulahetkien kans, eli pieruna Saharaan. En tiä mikä tökkii, vai onko tää vaan tyypillistä talaven vitutusta. 

Talaven vitutusta lisää myös se ku peiliin vilikasee, ku loppuvuosi on aina tämmöstä saatanan massakautta. No oikeestaan ku vaakalla kävin eileen aamusta ni vaikutti siltä että se massakausi saatto alakaa jo alakuvuodesta. Mitäpä minä siihen muutaku ruoskiin itteeni taas uudella karkkilakolla ja koitan myös muutenki tipattoman tammikuun herkkuversioo. Eli en pidä tipatonta, vaan herkutonta tammikuuta. Ja ennenku näsäviisastelijat alakaa vittuilla, että mitäs kaikkee sä nyssitte lasket herkuksi että et kai vaan polttele suklaan tuoksusia tuoksukynttilöitä tai muuten sun lakkos lasketaan ittensä huijaamiseksi, ni sanonpahan vaan että antakaa mun ny ihan itte määritellä ja itte päättää millä tavoin parahiten ittiäni kiusaan. 

No, päivät on jo alakanu pirentyä vaikkei sitä viä mistää käytännös huomaakkaa, tän tammikuun ja helemikuun aluun ku saa tästä ny väkisin väännettyä ni jos vaikka sitte olis taas helepompi hengittää. Ainaki uskottelen ittelleni että näin se menee, vaikka kokemus on usein kyllä osottanu, että kun yhyrestä taakasta pääsee ni ei muutaku jonosta seuraavaa taltuttahan. Mutta niinku sanonta sanoo, raha ei tee onnelliseksi mutta on mukavempi itkee mersus ku bussis, ni vähä samalla idealla on varmaan kivempi ryömiä etiäppäin kevään heräätes ku ristuksenmoises pimeyres ja pakkases. 

tiistai, 4. joulukuu 2018

Hyvän mielen harrasteita

Marraskuu vuosimallia 2018 on onneksi takanapäin. Muutaman kerran on jo luntaki nähty mutta tänään on taas tullu vettä ku Esterin puosta. Oikeen tympiää, pimiää ja märkää paskakeliä. Mut välttyypä jäisten lasien skrapailulta ny ainaki. 

Sen verta tuos viimme viikolla oli pakkasia että mukulat sai pukia kouluhun päällensä välikausihousujen sijaan toppapökät. Kun sitte ekan toppa-asupäivän päälle hain poijaat koulusta ni vanahemmalla sällillä oli housunpulttu kolomesta kohtaa puhki. Sikäli toisaalta ihime ettei ne housut ollu rikki perseestä ku niin innolla sitä tenavat lasketti pyllymäkee koulun pihas, ja tosiaan santa pilikisti ohkasen lumikerroksen lävitte siinä mihinä se niin kutsuttu laskumäki oli. 

Niin että rakas verottaja, kai ne palautukset kohta tulee, nimimerkillä lapseni tarvittee lisää talavivaattehia. Tää sama miehenalaku ku toppahousunsa reijitti, sai myös vähä aiemmin syksyllä välikausihousun poloveen reijän ja minä sitä sitte kätevänä käsityöihimisenä paikkaahan silitettävällä heijastinpaikkamateriaalilla... No kaks päivää meni ja niin oli paikaski reikä, ja ekan pesun jäläkeen paikkaki repsotti puoliksi irti. Huoh. 

No juu mun käsityötaitoni ja intoni rajottuuki aika hyvin siihen että ehkä kerran kymmenes vuodes innostun kutohon (kyllä, minä KUDON, en "neulo") jotaki rasoja tai sen semmoosta. Kaks vuotta sitte viimmeksi oli sellanen innostus päällä ku halusin teherä kuviorasat. Kun mä toisen sain peukaloo vaille valamiiksi, totesin että eihän tää saatanan kortsu eres maharu mun käteheni kunnolla ja syy siihen tais olla vähä kirees käsialas, ainaki siitä päätellen että bambusta valamistetut kudinpuikot oli kaikki aiva kierus. Saa ny nähärä koska sais sen toisen rasan valamiiksi, inspiraatioo orotelles...

On kuitenki tällä hetkellä pari harrastusta mistä saa roppakaupalla hyvää mieltä. Ensinnä mainitten harmoonin soittelun kansanmusaorkesteris. Vaikkaki siä tuntuu siltä että kaikki muut on siä jotaki fakiiria ja helevetin taitavia ja kokeneita soittajia ja mä oon yks vitun tumpula. Kerranki yks toinen hippasen kokeneempi harmoonisti kommentoi että mun tapa soittaa näyttää hänen silimäänsä vähä erikoiselta. No hei niin varmaan! Ei mulle kukaa oo ikänä sitä opettanu että mikä on oikeeoppinen tapa jyystää sitä soitinta, mä lähinnä näin vasta-alakajana koitan keskittyä siihen että opin kappaleet ja saan soittimesta irti oikeita nuottia. Hymyilin kauniisti ja vetosin vähäiseen soittokokemukseen. Soittotreenit on moneen kertaan piristäny paskempaaki päivää. Vitut tekniikasta, niin että antakaa mun nyt olla kuplassani jos mä kerranki hetkellisesti oon siä hilijaa tyytyvääsenä. Ja eikähän täs viä kehitytä. Ei voi ainakaa innostuksen puutteesta syyttää.

Sitte mä keksiin tuos toisen lepposan ajanvietteen, joka toimii näppäränä aivojen nollauskonstina ja välillä pistää jopa vallan hymyilyttään. Mä perustin mun toisen kissan nimis Instagram-tilin, julukasen itte jotaki höpö höpö kuvia kissoostani ja sitte oon ryhtyny seuraahan vastaavia instasivuja, jois julukastaan vaan kissakuvia. Kas näin, jos vituttaa ja haluaa ilahruttaa mieltänsä kattelemalla jotain mukavaa, ni Instagram esiin ja sitte vaan selataan näytöltä toinen toistansa söpömpiä kissakuvia! 

Et semmosta hömppää ku joulua kohti mennään. Hetkittäin tuntuu että ehkä mä taas jotenki saan kahalattua hengis ens vuoteen tän vuotuisen jouluhädellin läpi. Eileen sain joulukortit postiin ja paketoin pari lahajaa. Pari lahajaa pitääs viä keksiä taikka viimeistellä, muovikuusi pitääs pystyttää ja koristella, johki välihin tarttis varmaan tempasta joka vuotinen, puolipakollinen "leivo lastesi kanssa pipareita" -tuokio. Mitää turhaa siivousta en rupia tekehen kerta en tänäkää vuonna oo kotona jouluna. Eihän tää ny ollenkaa näytä siltä että täs olis enää mitää hätää ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta pitää ottaa huomioon että ku tätä joulusekoilua on hoitamas ämmä jolla menee kuppi nurin suurinpiirtein siitä ku postiluukusta kilahtaa mikä vaan lasku/lomake/perkele joka vaatii jotain ylimääräsiä toimenpiteitä justiin sinä päivänä ku kerkes aatella että tänään mä saan olla ihan vaan rauhas, ni tämmönen jouluun liittyvien touhujen klaaraaminen on oikeesti ihan vitun rasittavaa. 

No mutta kolomen viikon päästä on jo koko joulu ohitte että silleen! Kylä tää tästä taas!

tiistai, 13. marraskuu 2018

Vuotuinen taistelu pimeää vastaan

Voispa sanoo että marraskuusta on puolet takana, no onneks kohta on mut tää vitun pimee paskasyksy on tätä yhtä jäitten polttelua, paitsi ettei oo jäitäkää häävisti. Tihkua satanu monta päivää putkeen, rapa lentää ja on pimiää ku neek#... tarkotan siis että tontun puos. No jos tästä kurapaskasta pitää jotaki positiivista löytää ni eipä oo tarttenu taajaan skrapata tuulilasia. Sitä tuulilasia, johka sain syysloman aikaan kiven ja tuli komia halakeema. Jeppistä jee. 

Mä oon se ihiminen joka viä muutama vuosi sitte piti raakasti pilaa siitä, ku jokku pölijät virittelee jouluvalot joka puskahan jo loka-marraskuus. Nymmä oon yks niistä pölijistä, eileen justiin laittelin yhyret jouluvalot, nimittäin yksien jo aiemmin viritettyjen lisäksi. No oikeestaan ne ekat piti pistää ku takapihalta kyrvähti pihalamppu enkä jaksanu ruveta vaihtaan uutta lamppua siihen ni aattelin, että jos mä korvaan sen pihavalon tuommosella valopuuhässäkällä, ni voin lykätä hehkulampun vaihtohommelia siihen asti ku joskus keväällä huomaan ottaa jouluvaloni pois. 

Pennut nukkuu tyytyvääsinä painopeittojensa alla. Ittiä kans väsyttää ihan saatanasti, vaikka sainki tänään nukkua pitempään ku menin töihin vasta klo 11:ksi. Välillä on vaan semmonen olo, että ku aamupäivällä enste häsää mukulat kouluhun, hoitelee kotohommia, sitte käy pettymäs kirpparilla ku kerranki ku oikeen toiveikkaana ettii muutamia tiettyjä juttuja ei vahingoskaa löyry, sen jäläkeen on töis pitkälle ehtooseen, sitte kohta saaki touhata muksuja maate ja kaikki kilipaa umpiväsyneinä kohelletaan pitkin seiniä... Ni öö piti oikeen palata taaksepäin tätä lausetta ku meni niinku se punanen lanka hukkahan ja solomuhun... Niin että päivän päällle on vaan semmonen olo että haluaa hetken vaan olla, miettiä niinku Kaija Koo että tää on se hetki, ei multa mitään vaadita. Oksentelen vaan typeriä ajatuksia plokihini ja pohorin, että vitun ihimiset ku tukkii netinki kaikella paskalla, eikö se riitä että meret on jo tukittu muoviroskalla. 

Tuosta kirpparikäynnistä, tosiaan olisin ettiny vanahemmalle sällille kenkiä sekä ulukoilupökiä, mutta ei niin ensimmäisiäkää eres likimain sopivia tullu vastahan, vaikka asioin nimenomaan lastenkamppeisiin keskittyneellä kirpputorilla. No toisaalta kun nuota poikain kulutustottumuksia seuraa, ni oon havainnu että hirveen vähä ne jättää jäläkeensä enää kierrätyskeleposia housuja taikka kenkiä. Kirpparit notkuu vauvojen vaatteita ja pikkuneitien söpöjä mekkoja mutta jos näkee kirpparilla hyväkuntoset 122 cm taikka sitä suuremmat (ulukoolu)housut ni meleki sitä ensimmääsenä miettii, että tuos retus on oltava joku paha vika minkä tähäre son jääny nuon vähälle käytölle ja ny joku epätoivoosena vaan koittaa päästä siitä erohon. No, jos tuosta kirpparikäynnistäki pitää jotaki positiivista kaivaa, en löytäny eres mitää heräteostoksen arvosta sälää. Vaikken mä tiä onko se eres positiivista. 

Viimme viikolla oli kumpaaki sälliä koskevat palaverit koulus. Oli palijo hyvää sanottavaa, välillä vaan sai nipistää ittiänsä vaivihkaa reirestä siltä varalta että oon nukahtanu väsyneenä ja näjen unta, ja ku tajusin ettei se ollu unta ni kysyyn opettajalta että puhukko varmana ny MUN nuorimmaasesta, ku se kuulemma on koulus niin hyvin keskittyvä ja rauhallinen. Vanahempi taas on saanu luvan painatella matikantunnilla menehen ihan omaan tahtiinsa laskukirijaa etiäppäin ja tänään se juhulallisesti sanoo saaneensa syyslukukauren kirijan valamiiksi ja siirtyneensä kevään kirijahan. Että voi ihimisentaimi tykätä laskutehtävistä. Toisaalta niin se oli matikka munki lemppareita saman ikäsenä. 

Kolikolla on vaan kääntöpuolensa. Toimintaterapia. Tic-oireet. Motorinen levottomuus. Se, kun on koulupäivän jaksanu tsempata, ni kotona... kuvitelkaa paukkuserpentiini, semmonen pikku muoviruutta joka napakasti paukahtaa ja sylykee värikkäät paperimoskat ilimoolle ku narusta vetää. Mut ottaen huomioon, että pakkaus onki sen kokonen, joka käyttää niitä 122 cm ->  vaatteita. 

En juurikaa kotona jaksa kuunnella musiikkia, jos on tilaisuus kuunnella vaan hilijasuutta. Kissa kehrää ja tenava vähä nuhaasena kuorsaa, rauha on maas. Mä valavon, jotta pääkoppa sais levätä, vaikka pitääs tarjota unta myös keholle. 

Ostin tänään yhyren joululahajan. Sain siitä seitinohuen fiiliksen, että ehkä tästä taas nää jouluhommatki viä suttaantuu parhain päin. Kuka vittu on keksiny, että ku muutenki mieliala on pahiten perseellään, ni samaan kohtaan kalenteria on tukittu joku joulu, pitääs ideoida, ostella ja perkele PAKETOIRA lahajoja, koristella, siistiä, leipoo, kokkailla, näyttää ilosta naamaa, kuunnella irvistelemättä paskoja joululauluja... Laitetaanko kansalaasalootes pystyhyn, vaaritaan joulun siirtämistä, jos esimerkiks vaihtaas joulun ja vapun paikkoja päittäin? Ykspäivänen ryyppyjuhulua keskellä pimeintä talavia piristääs kummasti enempi ku monen viikon stressiputki, jonka päätteeksi viä oot lihonu jonku kuus kiloo. 

Mutta viä runsas kuukausi ni sitte... erävoitto... Päivät alakaa pirentyä... 

tiistai, 23. lokakuu 2018

Lisävirtaa, mistä sitä saa?

Taas se nähtiin ettei ikänä kannattaasi keulia jos joku asia kerranki on hyvin, nimittäin se on justiinsa se varmin konsti saada tuulen suunta muuttuhun ja mitä pikaasemmalla aikataululla!

Jos mä erellistä juttua kiriottaes puhkuin intoo ja oikeen ihimettelin että mistä tätä virtaa onki näin riittäny, ni ilimeisesti mä olin imeny enerkiani tulevaisuuresta, kun tälleen muutaman päivän päästä erellisestä on ihan kuollu fiilis. 

Jumalauta ku justihin oli syyslomaki, jotenki luulis että olis kovinki levänny olo mut vitut! Ei millää kehtaasi pistää mukuloottenkaa syyksi, että ku teirän kans tuli vähä lomaaltua, ni ny äiti on vähä väsyny. Toki se on ihan tosi etten mä mitenkää kehuttavasti lomalla saanu nukutuksi, ja siis meillähän syysloman kesto oliki huikeet kaks päivää eikä kokonaasta viikkoo niinku monin paikoin on tapana. No kuinkahan väsyny sitä olis jos oliski oikeen viikon lomaallu...

Ei maar, toissaehtoona alako kurkkuaki kirveltää lupaavasti ja pari päivää on ollu taas ihan perinteinen Anne-flunssa, eli jonki verran perus räkätautioireita, helevetin tympiä ja väsyny olo mutta ei niin pätkän vertaa kuumetta, ei vaikka paleltaaki koko aika. Jotenki sitä pitää sitä kuumeilua ratkasevana tekijänä, että jääkö kotio makaahan vai meneekö pokkana töihin. 

Toivottavasti tää on vaan tilapäinen mielialan ja tajunnan tason lasku lievästä flunssasta johtuen, mutta vähä mä pelekään että vuodenaikaki alakaa vaikuttaa. Mä oon kyllä virittäny kaikki aseet valamiiksi, on kirkasvalolamppua, inkiväärishottia,  enerkiajuomia, joka lajia vitamiinia, mäkikuismaa, tuoksukynttilöötä, kissan silitystä ja ties mitä sateenkaaren piereskelyä, ku tuntuu että vuosi vuodelta talaviaika jyrää yli aina vaan painavampana. No mut istukoot Hra/Rva Kaamos paskasen perseensä kans päälle vaan, tää on alla vastas eräänlainen kiroileva siili piikit pystys ja hokee vittu ja saatana, kattotaan sitte kumpi keväällä nauraa makiammin!

Mä voisin antaa viä välitilinpäätöksen mun romunhävitysrojektistani, vaikka lokakuuta on viä yli viikko kärsittävänä. Mä meinaan sain 496 poistettavan asian listan täytehen jo viimme viikolla, ja ny mennään jo vissiin luvus 507. No on myönnettävä että jos olisin vähentäny luvusta kaikki uuret hankinnat mitä oon teheny esimerkiks kirppareilta sekä syysloman laivareissulta ni saavutus ei ehkä näyttääsi yhtä komialta, mutta oon mä kuitenki lopputulokseen tosi tyytyväänen, että nuonki palijo turhaa paskaa oon raaskinu kaivella pois tilaa viemästä. 

Mä kirjasin ittelleni ylähä joka tavaran minkä oon heivannu / heivaamas ja ylivoimasesti eniten oon pistäny poist muksujen kamoja (reippaat 160 kpl). Lukemasta iso osa on kertyny jostaki askarteluista, joita on selekä vääränä raahattu kotio päiväkodista/eskarista/koulusta. Sitte tietty jonku verran leluja sai pistää kiertohon ja jotaki olematonta pikkukrääsää lähti varmaan usiamman kymmenen kappaleen erestä. Ja huomioitavaa on, että tuos lukemas ei oo vaatteita mukana lainkaa. 

Toisiksi eniten tuli heivattua pois omia sekalaisia kamoja (n. 130 kpl) ihan lairasta laitaan, ja sitte kolome "tuoteryhymää" oliki hyvin tasan, liki 70 kpl kutaki: omia rettuja, lasten rettuja sekä kosmetiikkatuotteita tai jotain niihin liittyvää (kuten esim. hiuspinniä). 70 kpl vaatteita kuulostaa kyllä aika jäätävältä, ja jos oon heittäny sukkaparin pois, ni oon silti laskenu sen yhyreksi asiaksi. Mutta justiinsa sukkaloota oli aika tuottoisa, ku löyty usiammat rikkinääset sukkahousut sekä monta paria sukkia, joista tiesin, että näitä en oo käyttäny enkä käytä! Alusvaatelooran kans vähä sama kuvio. Muksujen vaatteita taas kerty läjäpäin ku tonki pois kaikki viimme talaven pieniksi jäänehet ja sitte ku kumpiki koko aika puhkoo sukkia, housunpolovia sekä kenkiä ni ei tartte hirveesti miettiä, että mitähän sitä nyt heittääs pois. 

Viä mä orotan, että sopiva kirppisloosi vapautuu ja pääsen alottahan. En vaan tiä onko se ny niin tuottoosaa bisnestä, myyrä ny jotaki vanahoja rytkyjä muutamalla eurolla kipale ja loosivuokrahan menee monta kymppiä... ja joka kerta ku viet jotaki uutta myymistä loosihis ni kirpparilta kotio lähties tuomisia on mukana enempi mitä oli viemisiä :D

No mut joo, ehkä mä lopetan teirän piinaamisen näillä joutavilla rompejutuulla ja keskityn kyllästyttähän teirän kuoliaiksi ihan muuten vaan! Tai no, ei tää varmaan kukaa eres käy lukemas, kunhan omaksi ilokseni saan kiriotella samoja vanahoja juttujani. Kissaki tuli tuohon ja lykkäs puonsa mun naaman etehen ikäänku sanoaksensa, että hei mama nyt sormet pois näppäimistöltä ja rapsuta mua. Taikka sitte se yksinkertaasesti halus sanoo, että haista sinäki ämmä perse.