perjantai, 8. kesäkuu 2018

Lapset lomalla

Viimme lauvantaina oli koulujen päättäjäispäivä ja ekaluokkalaanenki pääsi alakahan kesäloman. Eskari pistettiin pakettiin jo viimme torstaina. Kevätjuhula meni silleen hienosti, että Urho oli luokkansa ohojelmanumeroos mukan. a oikeen mallikkaasti, ku tähän asti se on osallistunu kaikkiin vastaavanlaisiin kinkeriihin lähinnä yleisöstä käsin ja valittanu koko senki ajan, että mennään ny jo pois täältä. Ja mitä Urhon äiteehen tulee, ni se ei ihan hirveesti itkeny juhulan aikana, et senki puolesta meni niinku yli orotusten :D

Porukat oli viimme viikonlopun meillä ja veivät sitte pennut Isojoelle pyhänä. Kyllä vaan olis aika mielenkiintosta elämää jos ei olisi isovanhempia jeesaamas täs kohtaa ku kersat on sen verta pieniä ettei niitä kehtaa viä työpäiviksi kotiokkaa jättää. Tottahan ne varmaan pelais kännyköillänsä hyvinki tyytyvääsinä vaikka sen kahareksan tuntia päiväs mutta joo... onneks ei aiva tuohon tarvitte lähtiä. 

Jotenki ku tänään käylährin pikku pyörälenkillä ni siinä kerkes miettihin taas kaikenmoista joutavanpäiväästä. Että mikähän siinä on että kun on niin sanottua omaa aikaa ni ni kuinka sitä onki niinku joku orpo piru välillä? Että onko mulla tosiaanki vapaus ihan vaan aukaasta kämpän ovi ja painua vittuhun? Ei tartte piitata kellonaijasta ja voin ihan rauhas syörä kipollisen popkornia iltapalaksi, soittelen pianoo iliman että kukaa apumuusikko tulee siihen pimputtaan, istun hiliaa sohovalla ja tuijotan seinää orottaen inspiraatioo alottaa plokikiriotus...

Mietiin, että sitte ku oon mukulootten kans, sitä on vaan siinä omas kuplas eikä hirveesti kerkiä muuta haihatteleen. Sitte ku taas on tua vaikkapa kävelyllä yksinänsä, sitä huomaa tuntevansa olevansa niinku joku irtonaanen puusta tippunu lehti jota tuuli riepottelee pitkin poikin. 

Näen usein unia mihinä oon Isojoella porukoitten talos, on aamu ja pitääs kiiruhtaa tien vartehen orottaan koulukyyttiä tai jotaki muuta liniautokyyttiä. Ensinnäki hoksaan jo tuvas että ny on ihan vitunmoinen kiirus, tarvittavat kamat on hukas, meikkaaminen tai pukeminen on pahoon kesken ja viimmeen ku muuten olis valamista, kenkien saaminen jalakahan kestää ja kestää - ja ku oon juossu ulos, pitää viä palata hakehen joku reppu sisältä. No, usein kumminki kyyti saapuu ja kerkiän nousta kyytille ja tarjolla on vaan tyhyjää penkkiä taikka sitte ainua vapaa paikka on joku ääliön vieres. Sitte ikänä mun jäläkeen siihen autohon ei enää nouse ketää, mä oon aina se viiminen mukahan otettava. Ja yleensä unet katkiaa ennenku ollahan perillä.  

Kai nuo myöhästelyunet on ihan klassista unimatskua hyvinki monilla ihimisillä, mutta jotenki kuvaa mun touhua aika osuvasti. Aina oon vähä pihalla, vähä sivus, vähä yksin. Välillä menos niin helevetisti joka suuntaan mutta tuntuu et määränpäästä ei oo harmainta haisuakaa. 

tiistai, 29. toukokuu 2018

Kesäkukkaa ja -tukkaa

Onkohan ikänä ollu tämmöstä toukokuuta niinku kelien puolesta, ku lämpötilat hätyyttelee hellelukemia päiväkausia putkeen? Ja mikä täs on ihimeellisintä, ni mä oon ihan niinku jääny henkiin! Mä en yleensä mikää hellepelle oo, jos kukaa on ikänä yhtää lujeskellu mun vanahoja kiriotuksia kuumiin kesäpäiviin liittyen ni ehkä muistaa mun tulikivenkatkuset kiroukset helteisiin liittyen. No, viimme kesänä ny ei tarvinnu hellettä kirota vissiin kertaakaa. 

Ehkä se on sitte suht viliposet yöt mitkä vähä tasaa tilannetta, tai ainaki kämpän sisälämpötilaa, niin ettei aiva järki lähäre. Ja ku arkipäivistä kumminki enin osa tulee kupattua töis, ni sinne ei hirveesti välity, onko pihalla viis vai kakskytäviis astetta. Töistä puheenollen, mun piti vaihtaa työhuonetta viikko sitte ja nyt pääsin ikkunattomasta kopperosta ikkunalliseen huoneeseen! Tuntuu aika hienolta ku pääsee kesken työpäivän ihimetteleen päivänvaloo! No, miinuksena jourun nykyään jakahan työhuoneen toisen henkilön kans. Mieluummin murjottaasin keskenäni, eikä kukaa häiriintysi ku puoliääneen sihauttelen kirosanoja ku joku paperipinkka leviää laattiahan, taikka kun tietotekniset vimpaimet ei suostu yhteistyöhön mun kans. Tänään onnistuin karottahan sähkösestä kalenteristani painikkeen, jonka avulla pystyn lähettähän työkaveriille skype-palaverikutsuja. Hmm, vai oliskahan se pitäny ottaa jonaki vihijeenä..?

Oon taas kärsiny jokavuotisesta kevätpössähryksestä ja innostunu tuunaahan puutarhaa. Myyrät oli mellastanu talavella lumen suojis jonku verran ni aluuksi oliki jännittävää seurata, että mikkä rehut tuolta maasta ylipäänsä nousee vuohenputken ja voikukkien lisäksi. Ja sitte ku tuos järjesty vähä auttavaa kättä (käsittelehen esim. sahaa) ni on muutama puska saanu kyytiä ja sitte on tietysti pitäny haalia kukkia täyrentähän syntyneitä aukioita. Ja ne jokavuotiset saatanan yrttikokeilut, jokka ei ikänä pääty häävisti, mutta vuoden kierto kultaa muistot ja saa aina yrittään uurelleen ja uurelleen... Keittiös "vihannoi" oregano, basilika, sitruunamelissa sekä ruohosipuli, ja viimeksi mainittu kiinnostaa kissoja ihan saatanasti, niin että oli pakko se piilottaa takimmaaseksi muitten örttipurkkien taa. No, se ei tunnu kissoja estävän, vaan sinnikkäästi ne kurottaa ruohosipulin latvoja napsihin niin, että ympäröivät rehupuskat on vaan täynnä kissankarvoja. Jeppis, eläimet on mahtavia. 

Pientä uudistusta myös pääkoppaan. Leevi and the Leavingsia lainatakseni, tässä naamassa arpikin kaunistus olisi, ni otin lävistyksen tuohon vähä huulen yläpuolelle, pikkusen keskikohoran vasemmalle puolelle. Äiti käski mun kasvaa aikuseksi mun uuden korun nähtyänsä :) Ja tukan pinkki väri sai väistyä, no se kylä oikeestaan haaltu pois iliman että tartti kauhiasti eres ponnistella, ku vaan lakkas suttaamasta päähänsä enempää värjääviä hoitoaineita ja viettämällä aikaa auringonpaistees iliman lakkia. Vähä viä koitin vauhrittaa asiootten etenemistä hinkkaamalla hiuksiin sitruunamehua ja pesemällä ns hopeashamppoolla, niin että blondiuduin reilus viikos meleko näppärästi. 

Pikkupörröt sai kans kesätukat tänään, ny ei tartte vierä mitää karvapalloja eskarin ja koulun kevätjuhuliin. Se olis nuoremmalla TJ 2 ja vanahemmalla TJ 4. Aika huikeeta, saatihin viä Sisulle paikka samasta koulusta mihinä Urho on, se ku ei oo asuinpaikan mukaasesti ns lähikoulu. Eipähän tartte syksyllä kuskata pentuja kahtehen eri paikkahan. 

Saas nähärä minkämooset kesätukat mun äiti ja isä saa tänä vuonna, et ovakko palijoki harmaammat mitä tähän asti, ku saavat sällit hoiviinsa heti koulun päätyttyä pariksi viikkoo ja sitte sama homma uuresta viä tua heinäkuun lopus :D 

tiistai, 1. toukokuu 2018

Ei mitään erityistä, paitsi...

...Vanahenin taas hyvin arvokkaasti yhyren vuoden ja sitä juhulistin hyvän ystäväni kans mökkeillen. Perjantaina juotihin viiniä niinku mehua konsanaan, saunottiin ja grillailtiin. Kaveri soitteli kitaraa ja lauleskeltiin. Keskusteltiin kaikki mailman murheet lävitte. Mailmanparannuksen pitkäaikaasvaikutuksista en osaa mennä sanohon, mutta kai se reppu aina vähä kevenee kun sitä pikkaasen tyhyjentää. Lauvantai meni aika lailla samalla kaavalla muuten, paitsi että viiniä ei menny niin paljoo, ehkä sen takia ku sitä ei perjantailta eres jääny yhtää :D Ei vaan, piti muutenki himmailla ku pyhänä piti rientää meikattaviksi Laitilahan jo aamutuimaan. Mainio viikonloppu kaikkinensa, mitä ny jäi kaiveleen se, ku joku saatana oli vahingos napannu kaupan kassahihinan päästä meirän sipsipussit omien ostostensa sekahan.

...Viimme perjantaina mulle valakeni, että vappuaattona ei vanhemmalla sällillä oo koulupäivä eikä ollu mitää hoitojärjestelyjä tietenkää valamiina! Hätäpäis siinä mietittiin kaikkee kunnes lopulta sain luvan ottaa poijan mukahan töihin. Urputin jo kouluun päin että miten tästä on näin epäselevästi tierotettu ja sit vaan muistutettiin, että kun joulukuus oli se yks lauvantai koulupäivä, ni silloinhan se tierotettiin, että tällä saarahan sitte vappuaatto vapaaksi! JOULUKUUS, voi vittu. Ei soittanu sitte niinku niin yhtää mitää kelloja. Hyvä ku muistin ees sen et joku lauvantai tosiaan piti kupata siä koululla viis kuukautta takaperin. Ai niin, mähän olin siä paikalla molempien poikien kans, no ei kai sitte mikää ihime jos on jokku pikku tierottelut menny pikkasen ohi. Vai olikohan se mainittu Wilmas? Vuoden äiti -pysti, täällä ollaan, erelleen!

...Vappu oli ja meni. Enste mä uhosin pojille että käyrähän josaki kahavilas syömäs munkit, mutta et Turun keskustaan ei viitti ku siä on varmaan kauhia ryysis ja et olis kiva käydä sitte johonaki mualla ku Arnoldsis. No mistä me löysimme lopulta ittemme? Turusta Hansakorttelista Arnoldsilta. Ei, en mä sentäs pyörtäny päätöksiäni poikien rutinoitten perusteella, siis pelekästään, ihan itte mietiin että josko sittekki piipahtaas vähä vapputorilla, ku vappupäiväksi oli luvattu saretta. No vapputoria poijat jaksoo noin kaks minuuttia et kyllä taas kannatti lähtiä Turkuhun asti. No sai poijat sentäs ilimatteeksi joltaki opiskelijoilta ilimapallot ja kun niitä tarkemmin syynäs ni niis luki et Minusta tulee isona insinööri! Sisu kattoo palloonsa ja mietti, että "Minä en ainakaan tiedä, tuleeko minusta isona yhtään mitään! Minusta ei kyllä mitään INSINÖÖRIÄ tule!" Sen jäläkeen vasta takapenkin raati alakas kyseleen että mikä se insinööri muute on. 

...Vappupäivää vietettihin Leaf-areenalla Mehukattimaailmas, koska sääennusteet piti kutinsa ja vappupäivän keli oli hyvinki vappuinen, eli kalasia ja vettä tihirutti taivaalta. Ei vaan keriitty olla tuntiakaa paikalla ku jätkät sai jo aikaan kauhian vänkinän ja mä olin jo aivan kypsänä siihen molemminpuolooseen pätemiseen ja nokitteluhun, että eikähän lähäretä kotio, en mä jaksa teirän kans tää tapella ku kotonaki sitä saa teherä koko aika muutenki. Toinen halus pelata pelikoneita ja toinen kiipeillä muttei mihinää nimes yksin, no pelifriikki teki "myönnytyksen" ja halus pomppulinnaan, mihkä kiipeilyapina ei luonnollisestikkaa voinu suostua ja kumpiki jääräpäisesti oli suostumatta justiin siihen mitä toinen olis toivonu. Kun siinä aikani uhkaalin kotio lähäröllä, pelikielloilla ja viimisenä konstina sillä, että ei käyrä Burger Kingis vaan saatte syörä mun tekemää ruokaa, ni lopulta pelittäjä suostu kiipeileen hetkeksi ja kunhan se nahina unohtu, ni kiipeilijältä unohtu vallan se, etteikö muka yksinki voisi siä leikkialueella puuhastella ja että se pomppulinna oli lopulta se kaikken paras juttu - ja pelipössöökin meni kohta kiipeileen ihan omin nokkinensa mielellään. 4 tuntia meni. Burger Kingin kautta himaan. Burger Kingis toinen ylypeili sillä ku onnistu pirättähän aivastuksen. Sitte toinen kuiskas mun korvahan, että minä pidätin pierun. No mitäpä mä siihen ku kehuin, että ihan hyvä, tämmöses paikas. Seuraavaks pierunpirättäjä otti ison hömpsyn kokista, sanoo että äiti kuuntele tarkasti, ja ryökäsi mun korvahan. No mitäpä minä siihen, tein sen minkä kuka tahansa kypsä aikuunen tekis: ryökäsin takasi.

...Jos täs pesuees oli ennen yks ns. erityislapsi, ni ny niitä on virallisesti kaks. En oo oikeestaan yllättyny, vähä toki hämmennyksis mutta onhan tää hyväki, on ainaki virallinen määritelmä asioille ja sitä myöre helepompi saada oikeenlaista tukea kouluun yms, ja toisaalta on helepompi ymmärtää että itte ei oikeesti oo vaan heikko paskamutsi joka ei osaa vaan et tällä polulla ehkä sittekki on ja on ollu vastas vähä enemmän juurta ja kivee mitä keskimäärin. Mut eteenpäin sillä polulla mennään, jos vähä kompuroidaanki ni kyllä myös välillä nauretaan makiasti rähämällänsä maas maaten!

 

lauantai, 21. huhtikuu 2018

Kevätpoimintoja

Ristus etton taas menny aikaa erellisestä kiriotuksesta. Täs välis on kevät keriinny keikutteleen jo aika pitkälle. Mitä keliihin tulee ni täs on nähty niin lumi- ja vesisatehia, vähä aurinkooki ja viimme yönä jopa lyhyesti ukkosti! Ja ku mä jotenki oon niin tykästyny näihin säätänällisiin vertauskuvihin ni fiilikset on kans heilahrellu vastaavalla lailla ku kelikki.

Jotenki pää lyöö aiva tyhyjää, mikä sinänsä ny ei oo mikää uutinen, mut koitetaan ny raapia jotain hajanaasia juttuja kasahan sen verta, että tää eres etääsesti muistuttas plokikiriotusta :D

Pääsiääsenä oltihin, misäs muualla ku Isojoella. Aika perus, kiepahrus Isojoen yös paikallises ravintelis ja kaverien sekä sukulaasten kans kahavituttelua. 

Toisella kissalla torettiin munuaisten vajaatoiminta. Samalla katilla, jolla on syränvikaki. No, jäi kai sille viä muutama toimivaki sisäelin. Kukkaro itkee ja huutaa sisältöönsä syntynyttä lovee mutta näillä mennään. Kessu kumminki ottaa lääkkeensä aika siivosti ja erikoisruokaki kelepaa, tosin niin se kelepaa tuolle terveellekki kissalle vähä liikaki hyvin, jolla muut sisäelimet lienee OK paitsi aivot :D

Työmaalla ehkä pahin yt-lamaannus on omalta osalta helepottanu vaikka tilanne ny sikäli ei oo yhtää sen herkullisempi, työtä luvas vuoden loppuun mut sen jäläkeen on vaan iso kysymysmerkki. Yhtä muuta paikkaa tuos hain, olis ollu aika sopiva kokemuski kyseiseen hommaan ja menin jo kuvitteleen, että kylä täs ny pääsee ainaki haastateltavaksi mut ehei... Leuka rintaan vaan ja seuraavia pettymyksiä kohti. Ressaavia aikoja eletään, mut täytyy vaan jotenki koittaa painaa eteenpäin. Mut kuten täs ny tän kiriottelunki kans saa huomata, kuukaudet kuluu äkkiä. 

Harrastusrintamalla oli tuos säpinää, ku kuorolla ja pelimanniilla oli viimme pyhänä keikka, joka oli tosi onnistunu ja saatiin paljo kehuja. Maanantaina lapsiryhymät esiintyy yhyrellä vanhainkodilla, mä osallistun tapahtumaan soittajien rivistös. 

Kevään kunniaksi näin kuitenkin sitruunaperhosen ennenku näin suruvaippaa. Väitetään sen tietävän hyvää kuluvalle vuodelle. Kevään kunniaksi pääsin myös yks päivä kokemahan jotain mulle ittelle uutta, nimittäin pääsin moottoripyöräajelulle! Se oli aika mahtavaa. 

Ja mikäpä keventäis tunnelmaa yhtä hyvin muutaku pikku alapäähuumori? Toinen lapsista haaveili tuos kerran pääsevänsä telekkariin näyttähän persettä ja toinen tuumaili, että miehen perserako näyttää samalta ku naisten kikkelit. Jaa mikkä ihimeen naisten kikkelit? No ku kyseisen lapsukaisen käsitys on se, että kaikilla ihmisillä on kikkeli, mut miehillä ja naisilla se vaan on erimoinen. 

Ens viikko on aika rikkonaanen ku on helevetisti kaikenmoista hyppäämistä. On kaverin jeesaamista ja tuo Kiikurien keikka, muksujen lääkäri/hammaslääkärikäyntiä, palaveria eskarissa ja pitääs ostoksillaki kävästä, ku muun muaas nykynen käsilaukku alakaa olla aiva pillun päreinä. Mä en ymmärrä mikä helevetti siinä on että mä oon viimme aikoona saanu useemmanki vetoketjun paskaksi? Talavella piti korjauttaa yksistä lähes uusista kengistä vetskari, repun vetskari on reistannu jo kauvan ja nyt präkää tuo käsveskan vetoketju ja tänään pisti kukkaronki vetoketju hanttihin, eikä sitä kolikkolaaria kyllä millää ainakaa liika täytehen oltu tuupattu. Ehkä mä vaan oon niin VETOVOIMANEN et vetskarit pärähtää kilipaa. Haha ja vittu vitsikäski viä.

Mut perjantaina koittaa taas se päivä ku tulee uus lukema kierroslukumittarihin ja siitä ilosta meen ihanan ystäväni kans mökkeileen. Aiotaan vetää kunnon perseet maailmanparannussessiot ja torennäkösesti käyrään taas läpi kaikkien maharollisten tunteitten kirjo, synnytyskokemuksia unohtamatta :D Sunnuntaina samaisen ystävän kans suunnataan sit pirtsakoina ja freeseinä eräänlaiselle meikki/hyvinvointikurssille! Luulen että valamiiks aharistava sekameteliviikko ansaitsee just tollasen rentouttavan hupihömppäviikonlopun. 

torstai, 8. maaliskuu 2018

Kohta se on täällä...

...nimittäin kevät. Sitkeesti mä oon sitä mieltä, että kaikki vuodenaijat kestää kolome kuukautta, ja maaliskuu kuuluu jo kevääseen. Mä en suostu antahan sitä talavelle, en eres tänä vuonna vaikka pakkanen onki raiskannu erestä ja takaa koko alakukuun. Sääennuste ainaki näyttää lupaavasti siltä, että kohta loskapaskakelit on täällä ja siitäkös riemu repee samaan malliin ku esikoispoijan talavitakki. Tämä näytti toissapäivänä takkinsa etupuolelta, että kuinka iltapäiväkerhon täti oli huomannu takis "yhden jutun", eli saatananmoisen vekin takin päällykankaas. Olis vituttanu enemmänki, ellei takki olsi ollu muutaman euron kirpparilöytö, mutta kyllä se sellaasenaki vitutti aiva tarpeeksi ja joutu heittähän takin roskihin. No, otetahan se kevään enteenä, tyyliin "ei tätä muutenkaa olis kauvaa tarVITTU".

Tänään optimistisesti jemmasin kirkasvalolampun kotona johki hyllyn perille, enkä varmaan muista sen olinpaikkaa sitte kun sitä seuraavan kerran tarvitaan, ja tämä ajankohta on tietysti vasta ens talavena, ja talavihan alakaa joulukuusta. 

Nuorempi sälli on kasvattu taas ittellensä pisamat, ja eileen poijat pääsi pitkästä aikaa parturihin kevyemmän kesätukan loihtimiseksi ja rehumötiääsistä kuoriutu ihan särmän näköset sällit. "Äiti, missä se tuliainen on?" kysyy Sisu tukkatohtoroinnin jäläkeen, ku poikien vakkariparturis on tapana saada tikkari loppuhuipennuksena. Samaanen mies myös keuli tukanleikkuun aikana että "minä ja Urho ollaan matikkaneroja". Olis varmaan pitäny siihen lisätä, että joo ja matikkanerojen äitee on pilikunnussija, mikä sun supervoimas on? 

Piti lähtiä huomenna Isojoelle mutta tuli jotenki ohojelmallisesti niin perkeleen tivis viikko että päätin että antaa olla, etenki ku viikonlopuksi suunnitellut hommelit kuivu kasahan yks toisensa jäläkeen. Justiin me pari viikkoo sitte Isojoelta tultihin, ja pääsiääsenä mennähän taas, ni jos olis tän viikonlopun rauhas kotona... ainaki melekeen. Huomenna Urhon koulukaverin ja sen äiteen kans keilaahan, lauvantaina aattelin vierä jätkät uimahan ja pyhänä Sisu menee naisihin. Solis kyllä vähä toivonu että typykkä olis tullu meille, tai muus tapaukses velipoijan pitääs lähtiä esiliinaksi mutta mä meinasin että eikähän ny pikkusen uskalla jo tota napanuoraaki venyttää niin että mee sä vaan kaverin työ niinku on jo soVITTU. 

Viimme päivät on tosiaan sisältäny yhtä jos toista hyppäämistä. Lauvantaina olin Taivassalos kaverin ja sen miehen mökillä, nautittiin mahtavista ulukoolukeliistä, hyvästä sapuskasta ja saunomisesta, virvokkeita tietysti siemaillen. Illan mittaan myös jännitettiin aiva kuset housuus, pääseekö Suomen euroviisukarsinnoista jatkoon Saara Aalto, Saara Aalto vai Saara Aalto. Pyhänä soittotreenit, maanantaina käylährys tanssiharijotuksis, tiistaina kuoro, eileen tosiaan poikien kesätukkain asennus ja sen päälle viä huuhtohon hiuksenpätkät Impivaaran uimahallin tiloohin. Tänään olin työreissulla Espoos ja vaikka olin kotio päästyäni aiva tiltis jo ni ei muutaku käytääskö poijat viä luistelemas. 

On vissiin vitamiinit kohorillansa ja päivänvaloki rupiaa tekehen tehtävänsä, ku olo on suorastaan maaninen. Sitte mä tilasin netistä Ultra Bran kokoelmalevyn ja oon luukuttanu sitä kevätkiimoissani volat kaakos. Niin että mä varotan ny että tästei oo enää pitkä matka lopulliseen pimahtamiseen, eli jos esimerkiksi ilimotan plokis tai faces ostaneeni kävelysauvat tai vaikkapa että oon päättäny alakaa viettähän viikottaista kasvisruokapäivää, tai jos väitän että tenavat ei oo jonaki päivänä saanu mun hermoja kyrvähtään kertaakaa ni tilakkaa joku Mediheli.