lauantai, 21. huhtikuu 2018

Kevätpoimintoja

Ristus etton taas menny aikaa erellisestä kiriotuksesta. Täs välis on kevät keriinny keikutteleen jo aika pitkälle. Mitä keliihin tulee ni täs on nähty niin lumi- ja vesisatehia, vähä aurinkooki ja viimme yönä jopa lyhyesti ukkosti! Ja ku mä jotenki oon niin tykästyny näihin säätänällisiin vertauskuvihin ni fiilikset on kans heilahrellu vastaavalla lailla ku kelikki.

Jotenki pää lyöö aiva tyhyjää, mikä sinänsä ny ei oo mikää uutinen, mut koitetaan ny raapia jotain hajanaasia juttuja kasahan sen verta, että tää eres etääsesti muistuttas plokikiriotusta :D

Pääsiääsenä oltihin, misäs muualla ku Isojoella. Aika perus, kiepahrus Isojoen yös paikallises ravintelis ja kaverien sekä sukulaasten kans kahavituttelua. 

Toisella kissalla torettiin munuaisten vajaatoiminta. Samalla katilla, jolla on syränvikaki. No, jäi kai sille viä muutama toimivaki sisäelin. Kukkaro itkee ja huutaa sisältöönsä syntynyttä lovee mutta näillä mennään. Kessu kumminki ottaa lääkkeensä aika siivosti ja erikoisruokaki kelepaa, tosin niin se kelepaa tuolle terveellekki kissalle vähä liikaki hyvin, jolla muut sisäelimet lienee OK paitsi aivot :D

Työmaalla ehkä pahin yt-lamaannus on omalta osalta helepottanu vaikka tilanne ny sikäli ei oo yhtää sen herkullisempi, työtä luvas vuoden loppuun mut sen jäläkeen on vaan iso kysymysmerkki. Yhtä muuta paikkaa tuos hain, olis ollu aika sopiva kokemuski kyseiseen hommaan ja menin jo kuvitteleen, että kylä täs ny pääsee ainaki haastateltavaksi mut ehei... Leuka rintaan vaan ja seuraavia pettymyksiä kohti. Ressaavia aikoja eletään, mut täytyy vaan jotenki koittaa painaa eteenpäin. Mut kuten täs ny tän kiriottelunki kans saa huomata, kuukaudet kuluu äkkiä. 

Harrastusrintamalla oli tuos säpinää, ku kuorolla ja pelimanniilla oli viimme pyhänä keikka, joka oli tosi onnistunu ja saatiin paljo kehuja. Maanantaina lapsiryhymät esiintyy yhyrellä vanhainkodilla, mä osallistun tapahtumaan soittajien rivistös. 

Kevään kunniaksi näin kuitenkin sitruunaperhosen ennenku näin suruvaippaa. Väitetään sen tietävän hyvää kuluvalle vuodelle. Kevään kunniaksi pääsin myös yks päivä kokemahan jotain mulle ittelle uutta, nimittäin pääsin moottoripyöräajelulle! Se oli aika mahtavaa. 

Ja mikäpä keventäis tunnelmaa yhtä hyvin muutaku pikku alapäähuumori? Toinen lapsista haaveili tuos kerran pääsevänsä telekkariin näyttähän persettä ja toinen tuumaili, että miehen perserako näyttää samalta ku naisten kikkelit. Jaa mikkä ihimeen naisten kikkelit? No ku kyseisen lapsukaisen käsitys on se, että kaikilla ihmisillä on kikkeli, mut miehillä ja naisilla se vaan on erimoinen. 

Ens viikko on aika rikkonaanen ku on helevetisti kaikenmoista hyppäämistä. On kaverin jeesaamista ja tuo Kiikurien keikka, muksujen lääkäri/hammaslääkärikäyntiä, palaveria eskarissa ja pitääs ostoksillaki kävästä, ku muun muaas nykynen käsilaukku alakaa olla aiva pillun päreinä. Mä en ymmärrä mikä helevetti siinä on että mä oon viimme aikoona saanu useemmanki vetoketjun paskaksi? Talavella piti korjauttaa yksistä lähes uusista kengistä vetskari, repun vetskari on reistannu jo kauvan ja nyt präkää tuo käsveskan vetoketju ja tänään pisti kukkaronki vetoketju hanttihin, eikä sitä kolikkolaaria kyllä millää ainakaa liika täytehen oltu tuupattu. Ehkä mä vaan oon niin VETOVOIMANEN et vetskarit pärähtää kilipaa. Haha ja vittu vitsikäski viä.

Mut perjantaina koittaa taas se päivä ku tulee uus lukema kierroslukumittarihin ja siitä ilosta meen ihanan ystäväni kans mökkeileen. Aiotaan vetää kunnon perseet maailmanparannussessiot ja torennäkösesti käyrään taas läpi kaikkien maharollisten tunteitten kirjo, synnytyskokemuksia unohtamatta :D Sunnuntaina samaisen ystävän kans suunnataan sit pirtsakoina ja freeseinä eräänlaiselle meikki/hyvinvointikurssille! Luulen että valamiiks aharistava sekameteliviikko ansaitsee just tollasen rentouttavan hupihömppäviikonlopun. 

torstai, 8. maaliskuu 2018

Kohta se on täällä...

...nimittäin kevät. Sitkeesti mä oon sitä mieltä, että kaikki vuodenaijat kestää kolome kuukautta, ja maaliskuu kuuluu jo kevääseen. Mä en suostu antahan sitä talavelle, en eres tänä vuonna vaikka pakkanen onki raiskannu erestä ja takaa koko alakukuun. Sääennuste ainaki näyttää lupaavasti siltä, että kohta loskapaskakelit on täällä ja siitäkös riemu repee samaan malliin ku esikoispoijan talavitakki. Tämä näytti toissapäivänä takkinsa etupuolelta, että kuinka iltapäiväkerhon täti oli huomannu takis "yhden jutun", eli saatananmoisen vekin takin päällykankaas. Olis vituttanu enemmänki, ellei takki olsi ollu muutaman euron kirpparilöytö, mutta kyllä se sellaasenaki vitutti aiva tarpeeksi ja joutu heittähän takin roskihin. No, otetahan se kevään enteenä, tyyliin "ei tätä muutenkaa olis kauvaa tarVITTU".

Tänään optimistisesti jemmasin kirkasvalolampun kotona johki hyllyn perille, enkä varmaan muista sen olinpaikkaa sitte kun sitä seuraavan kerran tarvitaan, ja tämä ajankohta on tietysti vasta ens talavena, ja talavihan alakaa joulukuusta. 

Nuorempi sälli on kasvattu taas ittellensä pisamat, ja eileen poijat pääsi pitkästä aikaa parturihin kevyemmän kesätukan loihtimiseksi ja rehumötiääsistä kuoriutu ihan särmän näköset sällit. "Äiti, missä se tuliainen on?" kysyy Sisu tukkatohtoroinnin jäläkeen, ku poikien vakkariparturis on tapana saada tikkari loppuhuipennuksena. Samaanen mies myös keuli tukanleikkuun aikana että "minä ja Urho ollaan matikkaneroja". Olis varmaan pitäny siihen lisätä, että joo ja matikkanerojen äitee on pilikunnussija, mikä sun supervoimas on? 

Piti lähtiä huomenna Isojoelle mutta tuli jotenki ohojelmallisesti niin perkeleen tivis viikko että päätin että antaa olla, etenki ku viikonlopuksi suunnitellut hommelit kuivu kasahan yks toisensa jäläkeen. Justiin me pari viikkoo sitte Isojoelta tultihin, ja pääsiääsenä mennähän taas, ni jos olis tän viikonlopun rauhas kotona... ainaki melekeen. Huomenna Urhon koulukaverin ja sen äiteen kans keilaahan, lauvantaina aattelin vierä jätkät uimahan ja pyhänä Sisu menee naisihin. Solis kyllä vähä toivonu että typykkä olis tullu meille, tai muus tapaukses velipoijan pitääs lähtiä esiliinaksi mutta mä meinasin että eikähän ny pikkusen uskalla jo tota napanuoraaki venyttää niin että mee sä vaan kaverin työ niinku on jo soVITTU. 

Viimme päivät on tosiaan sisältäny yhtä jos toista hyppäämistä. Lauvantaina olin Taivassalos kaverin ja sen miehen mökillä, nautittiin mahtavista ulukoolukeliistä, hyvästä sapuskasta ja saunomisesta, virvokkeita tietysti siemaillen. Illan mittaan myös jännitettiin aiva kuset housuus, pääseekö Suomen euroviisukarsinnoista jatkoon Saara Aalto, Saara Aalto vai Saara Aalto. Pyhänä soittotreenit, maanantaina käylährys tanssiharijotuksis, tiistaina kuoro, eileen tosiaan poikien kesätukkain asennus ja sen päälle viä huuhtohon hiuksenpätkät Impivaaran uimahallin tiloohin. Tänään olin työreissulla Espoos ja vaikka olin kotio päästyäni aiva tiltis jo ni ei muutaku käytääskö poijat viä luistelemas. 

On vissiin vitamiinit kohorillansa ja päivänvaloki rupiaa tekehen tehtävänsä, ku olo on suorastaan maaninen. Sitte mä tilasin netistä Ultra Bran kokoelmalevyn ja oon luukuttanu sitä kevätkiimoissani volat kaakos. Niin että mä varotan ny että tästei oo enää pitkä matka lopulliseen pimahtamiseen, eli jos esimerkiksi ilimotan plokis tai faces ostaneeni kävelysauvat tai vaikkapa että oon päättäny alakaa viettähän viikottaista kasvisruokapäivää, tai jos väitän että tenavat ei oo jonaki päivänä saanu mun hermoja kyrvähtään kertaakaa ni tilakkaa joku Mediheli. 

torstai, 22. helmikuu 2018

Hiihtolomailua ja aurinkoenergiaa

Hiihtoloma vuosimallia 2018 on jo yli puolivälihin asti lusittuna ja loma on sujunu pääsääntösesti oikeen mukavasti ja mikä ihaninta, työpaikan yt-paska tuntuu joltain hyvin kaukaiselta kalakatukselta, ainaki viä muutaman päivän ajan, kunnes taas on mentävä tapahtumien keskiöhön. 

Hiihtoloma alotettiin laivareissulla poikien ja mun vanhempien kans, ja kunhan kuivalle maalle päästiin, suunnattiin nokka kohti Isojokee. Tietysti tähänastisen talaven kylymimmät kelit on osunu justiinsa mun lomaviikolle, mutta toisaalta kelit on ollu myös takuulla talaven aurinkoisimmat! Luonnon omaa valohoitoo on tullu nautittua liki joka päivä. Ku kerta on hiihtoloma, ni on kans hiihretty. Lauvantaina olis Urhon 8-vuotiskemut ja niitä varte on leivottu. Oon teheny kirpparilöytöjä ja mukuloille on hommattu uusia rettuja ja kenkiä: Pressan jatkokauden kunniaksi poijat siirty Reino-tossuista Sauli-tossujen aikakautehen. 

Tänään kävin mukulootten kans Kauhajoella uimahallis. Kätevää, ku etelä-pohojalaaset hiihtolomaalee vasta ens viikolla ni me saatiin pu(l)likoida uima-altailla lähes keskenämme! Muistan kyllä kuinka lukios olles vitutti ku itte kävi lukionsa Honkajoella ja parhaimmat kaverit Kauhajoella, ja aina oli hiihtolomat eri aikaan. Syyslomaa ei vissiin oo ihan samallai hajautettu ku hiihtolomia, niinpä ku viimmeks syyslomalla käytihin Ikaalisten kylypyläs ni siä oli väkiä ku pipoo eikä mistää nautinnollisista uimahetkistä voinu haaveillakkaa, ku koko aika oli puolenkymmentä räpistelijää tuppaamas omalle henkilökohtaaselle reviirille saatana. Ja ne kiukkusten mummujen katseet, ku kesken vesijumpan erehryyt puikkelehtiin NIITTEN reviirin läpi!!! 

Tänään ehtoommalla kävin yksikseni kävelyllä tua pakkases nautiskelemas päivän viimisistä auringonsäteistä. Joskus yksiksensä kävely on ihan saatanan tylysää mutta jotenki tällä kertaa tuttu lenkki oli ohi ku hujaukses kun sen taittoo jotenki ajatuksiinsa unohtuneena. Ehkä täs ku muuten on muksujen kans ollu usiamman päivän lähes taukoomatta, ei vaan kerkee ajatteleen yhtää mitää ja sitte ku oli semmosta rauhallista aikaa hetken verran ni siinä sai vähä purettua päänsisäistä hässäkkää.

Justiinsa tuos yhyrelle kaverille muotoilin, että jos ihimiselle on niinku keskimäärin annettu omia enerkiavaroja varte ämpäri, ni musta tuntuu että mä oon saanu vaan kahavikupin. Ämpäriki voi olla toki tyhyjä mutta jotenki se kahavikuppi on äkkiempää kipattu tyhyjäksi ämpäriin verrattuna. Eileen hiihtelin tua mailman upeimman sään vallites ja oikeen tunsin kuinka mahtava olo tukki kaikki suonet ja räppänät, ja sitte ku tuli taas ton nuoriso-osaston kans saatananmoinen yhteenotto (ja ties monesko tälle lomalle) ni ei ehtiny kissaa sanoo ku oli kuppi nurin ja likimain palasina. Loppuehtoon oliki sitte kuppi ja takki niin tyhyjinä ettei jaksanu muutaku porata silimät päästänsä.

Oliki aamulla niin ristuksen raikas olo heräätes, ku päätä särki ihan helevetisti, silimät oli turvoksis ja kaikki lihasten irvikuvat oli jumis siitä hyvää ku pikkuusen on ruhoonsa raahannu hiihtolarulle. No ei muutaku kourallinen Buranaa kuonohon ja Sisulla & Urholla kohti uutta päivää! Uskaltaakohan eres sanoo, että tää päivä onki itse asias sujunu aika kivasti? Onhan tätä viä pari tunti jälijellä, et kyllä tämäki viä kerkiää vituiks mennä :D

Ei maar. Kyllä tähän lomaan mahtuu huomattavasti enemmän onnellisia hetkiä ku nuita tunnelman notkahruksia. Vaikka sääennusteet lupaa kipakoota pakkasia tästä etiäppäinki, ni kyytipoikana tulee sitä aurinkoo kans. Se mun voimakahavikupin hyvä puoli on se, että kun se ei oo sen ämpärin kokonen, se on myös äkkiä larattu täytehen. 

sunnuntai, 4. helmikuu 2018

Helmikuun alun mietteet

Alakaa jo ihan itteeki ärsyttään ku ei muka millää keksisi näille kiriotuksille muunmoisia otsikoita ku tuollaasia tylysiä paskoja, jokka lähinnä toistelee kuluvan kuukauren nimee. Mut mennään ny tämäki kerta näin. Toivon mukaan ne kekkä näitä juttuja lukee, lukee ne siitä huolimatta, kuinka mitäänsanomattomasti oon lätinäni otsikoinu. 

Viimmeksi haistatin tammikuulle pitkät ja ny siitä sitte päästihin. Taisin manata myös loskaset plussakelit, mutta ny on taas välillä aiva eri ääni kellos ja pakkanen huitelee kymmenen paremmalla, vai pitääskö kuitenki täs kohtaa sanoo että pahemmalla puolella. 

Vanahee sälli täytti eileen kahareksan. Ei, en viäkää sorru lässyttähän, että voi nönnönnöö kuinka aika juoksee. Joskus josaki yhteyres selostin mukuloolle, kuinka joskus aika vaan kuluu niin nopiaa ku on jotaki hauskaa puuhaa. Sisu katto mua niinku ääliöö ja meinas, että minun mielestä sekunnit kuluvat kyllä aina ihan samaa vauhtia. Niin saatana! Lasten suusta se totuus kuuluu. 

Tänään ilimotin Sisun kouluhun. Eipä oo siihenkää oikeestaan jälijellä ku sellaset kuus ja puoli kuukautta ku Ässäki saa alakaa koulunkäynnin! 

No mitä sitte tälle vuoden äitihahamolle kuuluu? Eileen hankin ittelleni pikku krapulan! Oman karkean arvion mukaan en kyllä eileen ollu misää ihan maharottomas pöhönäs mut ei se krapulan määrä taira ihan hirveesti siitä eres riippua, minkä verran tuli otettua. Ehkä se vaikuttaa kaikista eniten ku enste meet nukkuhun joskus kaharen jäläkeen yöllä ja sitte aamuseittemästä lähtien alakaat heräälehen eikä uni tuu sen jäläkeen oikeen kunnolla enää. Ja sitte se ku on äklö olo ja pitäs vaan väkiste pakottaa ittensä syömähän eres jotaki, koska lopulta se on se nälääntunne joka ylläpitää sitä heikotusta. Sitte se ainaanen kuningasajatus lääkitä oloonsa pitsalla, mahtavaa... Jos tänä aamuna peiliin kattoes luulit olevas Ähtäristä karaannu panda ni huomenna peilis sua ei katto vastaan kukaa, ku et turvotukselta kuitenkaa saa eres silimiäs aukaastua. 

Ei oikeen ajatus kulije, ne aina samaa vauhtia etenevät sekunnit kuluu eikä tekstiä oikeen ny synny. Monena päivänä on pitäny alottaa mutta ei täs oikeen oo mitää ihimeellistä. Töis on erelleen orottava tunnelma, että mitähän kaikkee tulee tapahtuun ja millä aikataululla. Ens viikolla pitääs järkätä pienimuotoset kaveripippalot Urhon synttärien kunniaks. Sitte kunnianhimosena tavotteena olis käyrä penskojen kans luistelemas, jos vaikka kaivaas kaapista viimme vuonna ostetut hokkarit esiin ja päästelis ittekki pienen siivun luistimilla. 

Parin viikon perästä olis hiihtoloma. Luvas laivareisu muksujen kans ja sitte Isojoella hengaalua. Ja sitte viä yhyret poijan synttärikahavittelut loman lopuuksi. 

Tällä viikolla käytin muute auton huollos ja ihan selevisin hengis! Keräälin voimia nukkumalla autohuollon odotustilas. Vähä mä orotin, että mitä jos joku muu asiakas taikka henkilökunta tulee koittahan pulssia tai muuten tsekkaahan, että kuoliko tuo yks. Voi olla, että kuorsasin sen verta et siitä pysty päätteleen asiantilan. Kai ne siä autohuollos on tottunu siihen, että ne äkkikuolemat sattuu vasta siinä kassalla ku kuulee laskun loppusumman.

Tänään tuos puoli kuuren mais huomasin, että hei mahtavaa, kello on tän verta eikä oo viä eres pussipimiää! Hetken päästä siitä ihastelin mitä komiampia iltaruskon väriä taivaanrannas ja omituinen hyvän olon aalto pyhkäsi jostain yli. Meleki pelijästyyn että mistä ny tuommoonen, kylä krapulas kuuluus olla päivä yhtä pitkää helevettiä aamusta iltahan ja viä seuraavanaki päivänä. No, kai sitä voi ittiänsä lohorutella että turha huolia, kyllä se hyvä olo tästä kohti taas ohi menee ja kasvaa tappi ottahan :D Mut onpahan taas yks talavipäivä kohta valamis. 

sunnuntai, 21. tammikuu 2018

Vaihtelevat kelit

Pari päivää on muistuttanu siitä, että Turun seurun talavi voi olla välis muutaki ku roiskuvaa rapaa ja loskaa, jos ny eres mitää lunta muistuttavaa taivaalta alaha saarahan. Lunta ny ei viäkää oo häävisti, mutta pakkanen on painunu palan matkaa kymmenen asteen alle ni joka paikka on vahavas jäähilees niin että maisema näyttää lumisemmalta mitä se oikiasti onkaa. 

No, ku tuos sääennustetta vilikasin ni näyttää siltä että pakkaslukemahan on luvas joku kymmenen asteen helepotus jo heti tulevana yönä. No ei siinä viä mitää mutta ens torstain kohorilla ennuste lupaalee kuutta astetta plussakeliä ja vesisaretta. Voi vittu oikeesti, tammikuun loppupuoli ja PLUS KUUS. En tykkää, ei jatkoon. 

Mut en mä sen takia tätä plokia kiriota että mun mielestä on kiva jaaritella säästä, etenkää ku en oo viä kertaakaa huomannu, että sillä valittamisella olis ollu mitää vaikutusta vallitteviin keliolosuhteisiin. Mut jos suomalaasella on asiat muuten loistavasti, ni onneks täkälääseen säähän voi aina luottaa, niin että se tarjoolee ikuisen purnaamisen lähteen silloonki  ku ei mistää muusta keksisi millää mitää negatiivista sanomista. 

Mä en täs ny kyllä lähäre keulihin sillä, että mun elämäs ei olisi tällä hetkellä mitää muuta urputtamista ku keli, mihinä jourun sitä elämääni elähän etiäppäin. Tuo erellinen rutkutes koski töis alakaneita yt-neuvotteluita. Tähän asti on jo jonku verran tihkunu tietoo tulevista muutoksista. Varmaan viä palijo on tulos lisääki, mutta tähän astisen perusteella voi jo todeta, että omas työyhteisös tulee etehen aika isoja juttuja ja tie lähtökohorasta maalihin tulee olehen takuulla pitkä, mutkanen ja hikinen. Jos niinku itte saa olla mukana sitä tietä tallaamas päähän asti. En oikeen usko että tän vuoden aikana tulee viä aiva valamista. On tosi mieltä ylentävä ajatus, että enste oikeen kupataan viimisekki mehut ihimisestä ja sen jäläkeen goodbye???

Viimme viikonloppuna suoritin oikeen huolellisen nollauksen laivareisus ja reisun päälle viä johonaki karaokekuppilas jatkaen. Olo palautu lähes normaaliksi joskus keskiviikkona. Mitä ny sain silimätulehruksen riesakseni sen jäläkeen. Perjantaina tuli tosiaan lisätietoja yt-neuvottelujen suhteen, mutta koska justiin oli se nollaus tehty, ni ei keherannu taas lähtiä, vaikka olis taas jotaki nollattavaa ollukki. 

Viikonloppu meni aika rauhallisis merkiis, vaikka sekä pe että la kyllä pyyreltihin vaikka ja mihkä. Sitä kerkes miettihin syntyjä syviä, elämää ja työelämää. Yhteydenottoja, yhteenottoja. Tänä aamuna ku heräs, huomas taas, että jos ehtoolla kaikenkirijavat ajatukset painaa takaraivos, ni yöunella on taipumus hioo pois pahimmat särmät ja aurinko paistaa hiukka kirkkaammin. Tänään jopa ihan oikeesti se aurinko näyttäyty. 

Siemailen teetä. Pennut nukkuu sohovalla ja rauhallinen tunnelmamusa soi hilijaa taustalla (Tuomas Holopaisen "Roopesetämusaa"). Keli lauhtuu. Valamistaurun vastaanottaan uutta viikkoo. Hoirettavien asiootten lista on kilsan pitkä mutta eikähän se tästä taas. Mietin, kuinka hullu ihiminen on, että jos elämä joskus on muka liika tasaasta, ni siihen alakaa pian kaivata jotaki säpinää. Ja sitte ku asiat muuttuu rytinällä, toivoos vaan että voi ristus kun tää tästä viä joskus tasaantuus. Tietysti sellanen omien toiveiren mukaan järjestetty säpinä on hiukka eri asia ku sellaset muutokset, jokka ei millää lailla oo omis käsis. 

Tammikuu, fuck you! Kyllä mä sut viä selätän. Tuli sitte lunta, räntää eli vettä.